Kynttilämeri aaltoilee Delhin illassa. Herkistyn, kun lavalle noussut nainen aloittaa kiitosseremonian – kaikkien työpanoksen huomioiminen on keskeinen osa intialaisia mielenosoituksia.
Kun nainen ylistää sateenkaarilippuja jakaneiden vapaaehtoisten ahkeruutta viidettä kertaa, pyyhin kyllästyneenä kyyneleitäni: pateettisuudellakin on rajansa.
Vieressäni seisovaa vanhahkoa miestä ei itketä. Hän taittelee kasvojaan koristaneen naamarin rintataskuunsa hymysuin. Kun kysyn lupaa kuvaamiseen, saan vastaukseksi entistä sydämellisemmän hymyn: ”Totta kai!”, mies huudahtaa.
Poliisi mukana paljastusskandaaleissa
Homoseksuaalisuus laillistettiin Intiassa vuonna 2009. Syrjivät asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan eivät kuitenkaan karisseet yhdessä yössä.
Viimeksi helmikuussa 2011 poliisi yritti häätää delhiläisen lesbopariskunnan kodistaan, koska toisen naisen perhe syytti tytärtään varkaudesta. Naisten mukaan tekaistu syytös oli yritys erottaa pari toisistaan ja painostaa heitä palaamaan koteihinsa.
Tapahtuma ei ole poikkeuksellinen, kuten ei naisten ovelle ilmestyneen kyynelkaasuin ja mellakkakilvin varustetun virkavallan toimintakaan.
Poliisi osallistuu usein homo- ja lesbopariskuntien kiristämiseen ja paljastusskandaaleihin, kertoo viime vuoden Delhi Queer Priden järjestelyihin osallistunut Lesley Estevens.
Monet aktivistit syyttävät kolonialisteja heteroseksuaalisuutta tukevan seksuaalimoraalin kylvämisestä Intiaan. Estevensin mukaan Pridella ei kuitenkaan vaadittu valtiota palaamaan ”oikeisiin intialaisiin arvoihin”, vaan laatimaan syrjinnän vastaista lainsäädäntöä.
Leviävän liikkeen kasvavat vaatimukset
Pride-kulkueen mediahuomio kasvaa vuosi vuodelta. Pridella mukana ollut Gautam Bhan ei ole tyytyväinen lehtijuttujen sisältöön, vaikka kehitystä onkin tapahtunut.
”Neljä vuotta sitten vakuutimme olevamme normaaleja: kyllä, olen homo, mutta minulla on silti kymmenen sormea. Nyt puhutaan siitä, ettei homous ole enää rikos ja että se on meistä homoista kiva juttu”, Bhan toteaa.
Kivat jutut eivät Bhanille kuitenkaan riitä. Hänen tähtäimessään on avioliitto.
Delhin Pridella – kuten monilla Pride-kulkueilla ympäri maailman – vaaditaan hallitusta ulottamaan parisuhteeseen liitettävät edut, kuten perintäoikeuden ja vakuutusten, myös homo- ja lesbopareille.
Eroon heteronormatiivisuudesta
”Queer ei tarkoita meille homoa”, Bhan selventää nuorelle, joka haluaa tietää, miksi järjestäjät eivät käytä sanaa gay.
Vanhempi mies hänen vieressään protestoi molempien sanojen olevan länsimaista hapatusta. Hänelle oikea termi on MSM, lyhenne sanoista men who have sex with men, mies joka harrastaa seksiä miehen kanssa.
Huoneen takaosassa istuva nainen köhii kärsimättömänä saadakseen puheenvuoron.
”LGBT!”, hän huudahtaa lopulta puheensorinan päälle ärsyyntyneenä siitä, että keskustelua käydään vain miehiin liitettävin termein. Lyhenne tulee sanoista lesbian, gay, bi, trans ja queer.
Väittelyn vaiettua Bhan selventää, että he tarkastelevat seksuaalisuutta toimintana, ei identiteettinä. Seksuaalisuus on heille vain yksi ihmisiä jakava kategoria. Muita ovat muun muassa sukupuoli, uskonto, kasti ja luokka.
Siksi he eivät myöskään kutsu itseään vähemmistöksi.
”Olen vaaleaihoinen, Kashmirista kotoisin oleva, hyvää englantia puhuva bramiinikastiin kuuluva hindu. Ai niin, ja homo”, Bhan luettelee osoittaen, että hän kuuluu vain niin sanottuun seksuaalivähemmistöön.
”Siksi queer merkitsee kaikkea hallitsevia normeja kyseenalaistavaa politiikkaa.”
Liian akateemista politiikkaa?
”Älä aliarvioi west delhi punjabia”, Bhan toteaa miehelle, jonka mielipidettä oikeista termeistä käyty keskustelu ei ole onnistunut muuttamaan.
Mies on ärsyyntynyt Bhanin sivulauseesta, jossa mainittiin Michel Foucault, ja haluaa tietää, miten queer tulisi selittää niille, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta pohtia identiteettiään ranskalaisten filosofien avustamana.
Bhan huokaisee huvittuneena. Hänelle queeria ovat kaikki ne hetket, jolloin hän kyseenalaistaa itsensä – omat halunsa ja toiveensa – sen takia, että uskoo kuvitteellisten ”muiden” tietävän paremmin, miten pitäisi elää.
”Kaikki ne liian lyhyet hameet ja vääränlaiset rakkaudet; surkeat uravalinnat ja idiootit unelmat”, Bhan kiteyttää. Hän vakuutta, että queerin pystyy kyllä halutessaan näkemään ja kokemaan myös ilman akateemista loppututkintoa.
Mutta hetkinen. Mikäli queer tarkoittaa kulloisenkin hallitsevan normin kyseenalaistamista, niin mikä olisi queereinta, mitä queer-yhteisöön kuuluva ihminen voisi tehdä? Solmia heteroavioliiton?