Haastattelu on jo päättynyt, kun Amalia Martinez Vilchez pyytää hieman ujostellen lupaa lisätä vielä viimeisen kommentin.
”Tiedän, ettei tarinani ole tavallinen. Kiitän jumalaa siitä, että tämä on ollut mahdollista”, Martinez Vilchez sanoo ja katsoo syvälle silmiin.
Kahden torikauppiaan tytär opiskelee viidettä vuotta Madridin Complutense-yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Se on erikoista, koska hän on romani ja vieläpä nainen.
Puolet Euroopan romanilapsista keskeyttää edelleen opintiensä jo ennen alakoulun loppua.
Romanien elinolosuhteet ovat vuonna 2011 monissa maissa huonommat kuin mitä ne olivat 15 vuotta sitten.
Martinez Vilchez on kuitenkin päässyt vähän helpommalla. Hän on syntynyt Espanjaan, jossa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Täällä romanien integroiminen yhteiskuntaan on onnistunut paremmin kuin missään muussa Euroopan maassa, jossa on suuri romanivähemmistö. Nyt niin sanottua ”Espanjan mallia” opiskellaan ympäri Eurooppaa.
Uusi aika, uudet panokset
Kelataanpa ensin kolme vuosikymmentä taaksepäin. On vuosi 1975 ja Espanjaa vuosikymmenet hallinnut diktaattori Francisco Franco kuolee. Alkaa siirtymä demokratiaan.
Uusi aika tuo maahan uuden perustuslain, jossa näkyy 40 vuotta diktatuurin alla eläneen kansan herkkyys sorrolle. Vielä syntymättömän Amalia Martinez Vilchezin vanhemmilla on syytä juhlaan. Perustuslain myötä romanit saavat vihdoin kansalaisoikeudet ja pääsevät sosiaaliturvan piiriin. Francon aikana jopa kokoontuminen yli neljän hengen ryhmissä oli kiellettyä.
Pian aloitetaan ensimmäiset poliittiset ohjelmat ja kampanjat romanien tilanteen parantamiseksi.
Sen jälkeen Espanja on käyttänyt enemmän rahaa auttaakseen romanivähemmistöään kuin mikään maa Euroopan Unionissa. Se on myös osannut pyytää apua.
”Sitä, miten Espanjassa on hyödynnetty EU:n sosiaalirahastoja, voidaan pitää esimerkkinä muille jäsenvaltioille”, EU:n oikeuskomissaari Vivianne Reding sanoi viime syksynä yhdysvaltalaiselle Time-lehdelle.
Romanityön päätähtäin on ollut ihmisoikeuksien suojaamisessa, mutta siihen sijoittaminen voidaan perustella myös taloudellisesti. Sen sijaan, että Amalia Martinez Vilchez eläisi yhteiskunnan laitamilla sosiaalitukien varassa, hänestä tulee yhteisölleen esimerkkiä näyttävä, koulutettu veronmaksaja.
Maailmanpankin laskelmien mukaan Serbia, Tåekki, Romania ja Bulgaria menettävät vuosittain 7 700 miljoonaa euroa tuottavuudessa ja saamatta jääneissä verotuloissa, koska niiden nuori ja kasvava romaniväestö ei ole tarpeeksi koulutettua työllistymään, espanjalaislehti El País kertoo.
Onnistunut sijoitus
Espanjalaisen FSG-romanijärjestön (Fundación Secretariado Gitano) mukaan panostus on tuottanut tulosta. Järjestön tekemien tutkimusten mukaan lähes puolet romaneista omistaa oman asuntonsa. Käytännössä kaikki romanilapset käyvät alakoulua. Melkein joka toisella on myös virallinen työpaikka.
Toisin on muualla. FSG:n tilastojen mukaan esimerkiksi Bulgariassa, Tåekissä, Kreikassa, Portugalissa, Romaniassa ja Slovakiassa keskimäärin yli kolmannes romaneista elää asunnoissa, joita ei luokitella elinkelpoisiksi. Näistä rakennuksista puuttuu yleensä vesi tai sähkö.
Monissa EU-maissa romanilapsia sijoitetaan edelleen vammaisille tarkoitettuihin kouluihin. Pakkohäädöt, väkivalta ja rasistiset hyökkäykset ovat arkipäivää, ja työn saanti on lähes mahdotonta.
Espanjan naapurimaassa Portugalissakin lähes joka kolmas romani elää hökkelikylässä. Espanjassa heitä on enää neljä prosenttia.
FSG:n varajohtaja Humberto Garcian mukaan Espanjan menestys on sekoitus valtavirtapolitiikkaa ja erityisesti romaneille kohdistettuja ohjelmia. Etenkin Espanjan kehittynyt sosiaaliturva on nostanut niin romanien kuin maan muunkin köyhän väestön elintasoa jo vuosikymmenten ajan.
Sen lisäksi Espanjassa on panostettu ennen kaikkea romaniohjelmiin, jotka tuovat romaneita sosiaaliturvan mahdollistamien perusoikeuksien piiriin – valtavirtapolitiikan ulottumattomista sen sisälle.
Espanjan mallissa näkyy selkeä päätös nostaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet poliittisten ja tasa-arvo-oikeuksien yläpuolelle. Kun muualla Euroopassa on keskitytty taistelemaan romaneihin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi, on Espanjassa lähdetty ensisijaisesti ratkomaan maassa asuvien, noin 700 000 romanin, sosiaalisia ongelmia. Näitä ovat etenkin työttömyyteen, asunnottomuuteen, koulutukseen ja terveyteen liittyvät kysymykset.
”Syrjintää vastaan taisteleminen on äärimmäisen tärkeää, mutta siitä ei ole hyötyä, jos ei täytä näitä perustarpeita. Yhteisön hyvinvointi rakentuu perusoikeuksien päälle”, Garcia sanoo.
Esimerkkejä onnistuneista ohjelmista on useita. Espanjassa romaniperhe voi päästä asumaan valtion omistamaan tuettuun vuokra-asuntoon, jos lapset käyvät koulua ja ovat terveydenhuollon piirissä.
Onnistunein ohjelma lienee FSG:n työllistämisohjelma Acceder, jossa pyritään yksilöidyllä lähestymistavalla tukemaan nuorten romanien siirtymistä työmarkkinoille. Ohjelmaan valituille työnhakijoille opetetaan käytännöntaitoja ja lopulta heille etsitään työpaikka Acceder-ohjelman kanssa yhteistyötä tekevistä yrityksistä. Acceder on johtanut kymmenen vuoden aikana jo lähes 40 000 työsopimukseen.
Erilaiset lähtökohdat
Olisiko Espanjan malli sitten siirrettävissä myös muihin jäsenmaihin?
Humberto Garcian mukaan kyllä. Esimerkiksi Accederia on yritetty saada toimimaan Romaniassa. Romanistrategiaansa valmisteleva EU kuuntelee Espanjaa tarkalla korvalla.
”Mutta eri maissa ongelmat ovat erilaisia, joten sellaisenaan mallia ei voi siirtää”, Garcia sanoo.
Espanjassa lähtökohdat romanien integraatioon ovat olleet huomattavasti monia Itä-Euroopan maita paremmat.
Sosiaaliturvajärjestelmä on verraten vahva. Koska romaniväestö on jo vuosisatojen ajan ollut vähemmän liikkuvaista, se ei ole vastustanut oman kulttuurinsa sulautumista valtakulttuuriin samalla tavalla kuin monissa muissa maissa. Lisäksi esimerkiksi romanien itseilmaisusta syntynyt taidemuoto flamenco on lisännyt vähemmistön näkyvyyttä ja arvostusta.
Tärkeintä on kuitenkin, että Espanjassa eri hallituksilla on ollut poliittista tahtoa parantaa romanien asemaa.
Mutta tehtävää on vielä Espanjassakin. Edelleen yli 80 prosenttia yläkoulun aloittaneista romanilapsista keskeyttää, ja vain yksi viidestäsadasta on suorittanut yliopisto-opintoja. Kaiken päälle talouskriisi on vienyt maasta valtavan määrän työpaikkoja. Monilla alueilla syrjintä on edelleen arkipäiväistä: taksi ei ota kyytiin, ravintolassa ei tarjoilla, vartijat seuraavat kaupassa.
”Espanjassakaan ei vielä aivan täysin ymmärretä romanikulttuuria. Televisiokin näyttää aina vaan pätkiä hökkelikylistä, vaikka se ei ole totuus”, Amalia Martinez Vilchez sanoo.
Muutos on kuitenkin jo käynnistynyt, mutta se tapahtuu hitaasti. Vähitellen Martinez Vilchezin kaltaiset onnelliset kohtalot lisääntyvät.