LINUS MEYER

Banda Acehin shariapoliisi partioi rannalla.

”Piilotteletko jotain täällä?” ärjyy siveyspoliisin ryhmänjohtaja Syafruddi. ”Meille on kyllä kerrottu, mitä te täällä puuhaatte, joten ole varuillasi.”

21-vuotias Renata, oikealta nimeltään Sunendri, tirskuu vastaukseksi kauneushoitola Carllan yläkerran hämärässä aulassa. Tiukka t-paita, farkut, huulikiilto, kajalilla rajatut silmät – hänen koko olemuksensa on kuin huutomerkki Acehin siveyspoliisille, wilayatul hisbahille.

”Olet poika, älä käyttäydy kuin tyttö. Se on syntiä ”, sanoo poliisi Evendi Fatila Renatalle, pikemminkin surullisella kuin tuohtuneella äänellä. Neljä poliisia tutkii läpikotaisin huoneen, jonka likaista betonilattiaa auringonvalo säteittäin valaisee. Sänky, pari pyyhettä kuivumassa, mutta ei asiakkaita.

Pohjakerroksessa poliisit etsivät tietoja 20-vuotiaan Adithya Henrawanin matkapuhelimesta. Adithya, joka kutsuu itseään myös Miyaksi, istuu kampaamotuoliin ja vetää hämillään peruukkinsa kiehkuroita kasvojensa suojaksi.

Transvestiitit Adithya ja Sunendri työskentelevät Carllan salongissa kauneudenhoitajina, mutta kertovat myös myyvänsä itseään miehille, niin kauneussalongissa kuin ulkona kadulla. Parhaiten maksavia asiakkaita ovat amerikkalaiset ja eurooppalaiset turistit, joita lomailee läheisellä Weh’n saarella. Hinta seksistä on korkeimmillaan 80 dollaria. Koska prostituutio ei kuulu sharialain käsittelemiin rikosnimikkeisiin, se kuuluu tavallisille järjestysviranomaisille. Sen sijaan shariapoliisi pidättää toisinaan transvestiittiprostituoituja siveettömyyden tai sharialain pukukoodin rikkomisen vuoksi. Rangaistus on enintään neljätoista raipaniskua.

Adithya Henrawan näyttää otsassaan olevaa ruhjetta, jonka hän sanoo olevan seurausta aikaisemmasta kohtaamisesta siveyspoliisin kanssa.

”He ovat hirveän epämiellyttäviä. Tulevat sisään noin vain riisumatta kenkiään toisin kuin kunnon ihmiset. Mutta minä en pelkää heitä”, sanoo Adithya.

Rangaistukseksi profeetan oppeja

Shariapoliisi partioi monta kertaa viikossa Acehin maakunnan pääkaupungin Banda Acehin katuja. Tavallisin rikkomus on naisen esiintyminen julkisella paikalla ilman huntua, jilbabia. Seuraavaksi yleisintä on naimattomien pariskuntien julkinen suutelu tai käsi kädessä kulkeminen. Myös alkoholi- ja pelikiellon rikkomista esiintyy usein.

Päivän ensimmäinen pidätys tapahtuu jo ennen varsinaista ratsiaa. Pariskunta on suudellut toisiaan puistossa Banda Acehin valtavan tsunamimuseon liepeillä. Syylliset ovat 28-vuotias mies Acehista ja naapurimaakunnasta Medanista tullut 19-vuotias naisopiskelija. Muutoin vakavia poliiseja huvittaa erityisesti se, että rikos tapahtui museon ulkopuolella aivan poliisiaseman vieressä.

Mies ja nainen joutuvat luovuttamaan henkilöllisyystodistuksensa ennen kuin heidän perheensä tulevat noutamaan heitä. Heidän on nyt käytävä kolme kertaa poliisiasemalla opiskelemassa, mitä profeetta on opettanut khalwatista, naimattomien välisestä läheisyydestä. Vasta rikoksen uusimisesta voi seurata raipparangaistus.

Tämänpäiväiseen iskuun osallistuu kuusitoista mies- ja seitsemän naispoliisia. Viiden-kuuden poliisin ryhmissä he ratsaavat kourallisen kauneussalonkeja Banda Acehin keskustassa. Tämän jälkeen poliisi suuntaa kolme pick-up -autoaan Ule Lhueen rantakadulle, jossa sijaitsevat Banda Acehin nuorison suosituimmat illanviettopaikat.

Tietä reunustavat yksikerroksiset aaltopeltikattoiset talot, joita avustusjärjestöt ovat rakentaneet vuoden 2004 hyökyaaltokatastrofin jälkeen. Moskeijojen minareettien lisäksi ainoat korkeat rakennukset ovat valtavat betoniset turvatornit, joiden tarkoitus on antaa suojaa tsunamin sattuessa. Korkeita puita ei näy lainkaan, ainoastaan pensaita ja vesakkoa.

Sata raipaniskua

Ajoneuvot matelevat eteenpäin. Kyseessä on yhtä lailla voimannäytös kuin varsinainen poliisityö. Ule Lhueella siveyspoliisi herättääkin enemmän ärtymystä kuin pelkoa.

”Häipykää täältä ja ottakaa välillä kiinni oikeita rikollisia”, sanoo huntuun pukeutunut nuori nainen hiljaa jalkakäytävältä.

Yhtäkkiä poliisijoukko pysähtyy. ”Hei siellä! Mitä te teette? Oletteko oikeasti naimisissa?”

Ryhmänjohtaja Syafruddi on nopeasti kolmen noin 20-vuotiaan tytön luona. Tytöillä on yllään hunnut, mutta muuten vaatteet ovat länsimaiset. He istuvat poikien kanssa muovituoleilla syömässä grillattuja maissintähkiä.

Tytöt nousevat nähdessään luokseen syöksyvän poliisimiehen, pyytävät anteeksi ja vakuuttavat menevänsä heti kotiin. He selviävät tilanteesta varoituksella.

Islamilaiset lait kattavat vain osan rikosoikeudesta, ja rangaistuksia pidetään suhteellisen lievinä. Syyskuussa 2009 Acehin alueparlamentti kuitenkin hyväksyi uusia sharialakeja, jotka muistuttavat Saudi-Arabiassa ja Iranissa voimassa olevia säädöksiä.

Niiden mukaan aviorikoksesta seuraa teloitus kivittämällä ja homoseksuaalisuudesta saa sata raipaniskua. Alkoholi on kielletty myös ei-islaminuskoisilta. Acehin kuvernööri on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt allekirjoittamasta näitä kiistanalaisia lakeja ja siten pysäyttänyt niiden etenemisen.

Jos lait otetaan käyttöön, shariapoliisi ei ole enää mikään hampaaton moraalinvartija.

Paluu keskiajalle

Banda Acehin kulttuurityöntekijöiden suosimassa kahvilassa istuu 40-vuotias Lucky Baramita. Hän kuuluu niihin harvoihin, jotka avoimesti haastavat shariapoliisin ja rikkovat tietoisesti pukukoodia.

”Tällä tavalla minä pidän huntuani”, hän sanoo ja laittaa valkoisen ja kultakukallisen silkkihuivin kevyesti päälakensa yli. Mustat hiukset näkyvät selvästi kankaan reunuksen alta.

Sama hartiahuivi Lucky Baramitalla oli yllään muutama kuukausi sitten, kun naispuolinen shariapoliisi pysäytti hänet kotimatkalla. Poliisi sanoi, että Lucky rikkoi sharialain pukukoodia, koska huivi oli liian lyhyt ja paljasti aivan liian suuren osan hänen kasvoistaan. Poliisi painoi hänelle käteen valkoisen puuvillaisen jilbabin.

”Enkö saa itse päättää mitä minulla on ylläni? Olenko huono muslimi, koska minulla on huivi, josta pidän ja jossa tunnen itseni hienoksi? Moraalipoliisi ei tee ihmisistä parempia muslimeja”, Lucky Baramita sanoo.

Hänen mielestään Acehissa tulisi keskittyä nostamaan opetuksen tasoa kouluissa, niin uskonnossa kuin muissakin aineissa.

”Sharialait merkitsevät paluuta keskiajalle. Tai oikeastaan pahempaa. Ennen Aceh oli sentään satamakaupunkina melko avoin ulkomaailmalle ja täällä oli tilaa monenlaisille ihmisille”, sanoo Lucky Baramita.

Monet maltilliset muslimit, joita Maailman Kuvalehti Kumppani tapasi Acehissa, sanovat että heidän vaatevalintansa on vain heidän itsensä ja Jumalan välinen asia.

Naapurit vihjaavat paheista

Banda Acehin kaupungissa on neljännesmiljoona asukasta ja 62 shariapoliisia. Ilman paikallisten asukkaiden aulista apua olisi järjestyksenpito mahdotonta, sanoo kaupungin siveyspoliisin päällikkö Iskandar. Yleisön monet vihjeet ovat hänelle todiste siitä, että shariapoliisilla on takanaan laaja kansan tuki.

”Usein naapurit näkevät jotain: uskottomuutta, alkoholin myyntiä tai uhkapeliä. Sitten he soittavat meille”, kertoo Iskandar toimistossaan valtavan kirjoituspöydän takaa.

Tavallisten kansalaisten avuliaisuus on tuottanut poliisille myös päänvaivaa. Teini-ikäisten poikien muodostamat kansalaiskaartit ovat riehuneet moraalipoliiseina useissa piireissä ja pidättäneet omavaltaisesti epäiltyjä lainrikkojia. Viranomaiset näyttävät kuitenkin voimakeinoin saaneen kaartit lopettamaan toimintansa.

Tavallisesti sharialakeja arvostellaan siitä, että ne kohtelevat naisia ankarammin kuin miehiä. Iskandarin mukaan kaikkia kohdellaan tasavertaisina. Poliisi noudattaa vain lakia. Mutta on toki helpompaa osoittaa, ettei naisella ole huntua kuin että mies käyttää alkoholia tai pelaa uhkapelejä.

Iskandarin mukaan kysymys on viime kädessä ihmisten suojelemisesta. Shariapoliisi pidättää naisen, joka ei pidä jilbabia aivan samoin kuin tavallinen poliisi pidättää miehen, joka ajaa moottoripyörällä ilman kypärää.

”Käytä vain kiltisti jilbabia äläkä pidä tiukkoja vaatteita, sanomme usein naisille. Ne voivat herättää miehissä himoja.”

Mutta miksi naisten pitää muuttaa käytöstään jos miehet eivät pysty hillitsemään himojaan?

”Useimmat miehet arvostavat naisia, mutta aina on poikkeuksia ja heistä koituu ongelmia. Kyse on kuitenkin myös kulttuurimme arvostamisesta. Kulttuuriimme kuuluu, että naiset pitävät huntua ulkona kulkiessaan.”

Ämpäreittäin mutavettä päälle

Kun shariapoliisi perustettiin vuonna 2004, se sai nopeasti arvostelua konstaapelien heikosta koulutustasosta. Nykyisin vaatimuksena on tutkinto islamilaisesta yliopistosta. Monilla vasta palkatuilla poliiseilla on takanaan viiden vuoden opinnot muun muassa islamilaisesta oikeudesta. Varsinainen poliisikoulutus sen sijaan kestää ainoastaan kuusi kuukautta ja sisältää harjoittelun poliisiasemalla.

Sharialait ja uskonnollinen järjestyksenpito näyttävät saavan yhä suuremman merkityksen ihmisten arkipäivässä Acehissa.

”Uskonto ja kulttuuri kuuluvat Acehissa erottamattomasti yhteen. Kansa tukee sharialakeja ja haluaa noudattaa niitä, koska islam on osa kulttuuriamme ja identiteettiämme”, sanoo Iskandar.

Hänen mukaansa acehilainen kulttuuri ei koskaan hyväksyisi jyrkkiä sharialakien tulkintoja, kuten Afganistanissa tai Saudi-Arabiassa.

”Meillä on täällä rennompi suhtautuminen uskontoon. Vuoden ajan olen ollut Banda Acehin poliisipäällikkö, eikä yhtään raipparangaistusta ole määrätty.”

Maailman Kuvalehti Kumppanin tapaamat ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kertovat sen sijaan spontaaneista rangaistuksista. Nimettömänä pysyttelevä nainen kertoo, että hänen ystävänsä poikaystävineen joutui kadulla joukkion kaappaamaksi, koska he olivat kulkeneet käsi kädessä. Heidät vietiin riisipellolle, jossa heidän päälleen kaadettiin ämpäreittäin mutavettä. Tämän jälkeen naiselta leikattiin tukka pois.

Uskonnollisen järjestyksenpidon arvostelijat sanovat, että shariapoliisi yllyttää sosiaaliseen kontrolliin, omankäden oikeuteen ja ylilyönteihin. Puolustajien mukaan taas juuri tällaisia seurauksia tulisi, jos shariapoliisi lakkautettaisiin.

Rantakadulla joukko naispuolisia poliiseja on pysäyttänyt moottoripyörällä ajavan nuorenparin.

”Emme aikoneet mennä kauas. Olin ajattelematon ja unohdin pukea päälleni jilbabini”, tyttö sanoo nyyhkyttäen ja ottaa kulauksen mansikkalimonadia.

Nur Ameena, joka on naispoliisien esimies, kirjoittaa muistiin tytön henkilötiedot ja takavarikoi tämän henkilökortin.

”Tule poliisiasemalle pikimmiten, niin selvitämme tämän asian. Jumalan rauha olkoon kanssasi”, Nur Ameena sanoo.

Tästä on kyse: Sharia – Islamin laki

Acehin maakunnassa on ollut sharialakeja vuodesta 2002. Indonesian keskushallinto katsoi, että uskonnolliset lait vähentäisivät itsenäisyyshaluja puhdasoppista islamia harjoittavassa maakunnassa.

Shariapoliisi muodostettiin vuonna 2004. Acehissa on yhteensä noin 1400 shariapoliisia.

Acehia säätelevät sekä kansallinen lainsäädäntö että alueelliset sharialait. Useimmat uskonnolliset lait koskevat ainoastaan muslimeja.

Sharialakeja soveltavat uskonnollisen koulutuksen saaneet syyttäjät ja tuomarit erityisissä shariatuomioistuimissa.

Acehin rikosoikeudessa tärkeimmät sharialait ovat:

– Vaatimus islamilaisesta pukeutumisesta. Miesten tulee peittää ruumiistaan polvien yläpuolinen ja navan alapuolinen alue. Naisilla vain kädet, jalat ja kasvot saavat jäädä näkyviin. Vaatteet eivät saa olla läpinäkyviä eivätkä saa paljastaa kehon muotoja.

– Kiellettyjä ovat alkoholin myynti ja käyttö, uhkapeli ja läheisyys naimattomien miesten ja naisten välillä.

– Sallitut seuraamukset ovat raipparangaistus (enintään 14 raipaniskua), sakot tai vankeus. MS.

Tausta: Kovia kokenut alue

Aceh on osa Indonesiaa, mutta sillä on laaja itsehallinto. Lähes 30 vuotta maakunnassa käytiin sisällissotaa itsenäistä Acehia ajaneen sissiliike GAM:in ja hallituksen joukkojen välillä. Rauha saatiin aikaan vasta vuoden 2004 tsunamikatastrofin jälkeen. Acehin väkiluku on 4 miljoonaa, koko Indonesian 230 miljoonaa. Acehilaisista 98 prosenttia on muslimeja, kaikista indonesialaisista 86 prosenttia. MS.