Metallit ja sota kuuluvat yhteen. Perinteisesti sodat ovat lisänneet metallin kysyntää, mutta metalleilla voidaan myös rahoittaa sotia. Niin uskotaan tapahtuvan parhaillaankin Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa.
Virallisesti Kongossa solmittiin rauha vuonna 2003, mutta taistelut jatkuvat yhä. Merkittävä osa maan kaivoksista on aseellisten ryhmittymien käsissä. Pahin tilanne on itäisessä Kongossa sijaitsevissa Etelä- ja Pohjois-Kivun provinsseissa.
”Kivun provinsseissa lähes jokainen mineraaliesiintymä on aseellisten joukkojen hallinnassa”, kirjoitti Kongon tilannetta tarkkaileva YK:n asiantuntijaryhmä turvallisuusneuvostolle antamassaan raportissa toukokuussa. Osa mineraaliesiintymistä oli Kongon armeijan, osa sen kannattajien ja osa taas vastustajien hallussa.
Kongon metalleja kutsutaankin usein konfliktimineraaleiksi. Nimitys tarkoittaa sitä, että mineraaleista saaduilla tuotoilla rahoitetaan aseellisia ryhmiä ja taisteluja.
Kongosta löytyy useita harvinaisia metalleja, joita tarvitaan elektroniikka-teollisuudessa: kännyköissä, tietokoneissa ja taulutelevisioissa. Konfliktimineraalit ovat ongelma niin niitä käyttäville yhtiöille, kuluttajille kuin lainsäätäjillekin. Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu milloin boikotteja, milloin lainsäädäntöä.
Yhdysvaltain senaatti hyväksyikin heinäkuussa lakialoitteen, jonka mukaan Yhdysvalloissa toimivien yritysten on tehtävä arvopaperikauppaa valvovalle viranomaiselle ilmoitus, mikäli ne käyttävät Kongon demokraattisesta tasavallasta tai lähialueilta peräisin olevia konfliktimineraaleja. Aloite koskee tinaa, volframia, tantaalia ja kultaa. Myös muissa maissa on keskusteltu konfliktimineraalien käytön rajoittamisesta.
Boikotoida vai ei?
Kongon tilannetta seuraavien ulkomaisten kansalaisjärjestöjen keskuudessa on väännetty kättä siitä, miten suhtautua konfliktialueelta tuleviin metalleihin. Täysboikottia ei kannata kukaan, mutta osa vaatii tiukkaa seulaa Kongosta tuleville mineraaleille.
Kongolaiset järjestöt ovat toista mieltä. Ne pelkäävät, että tiukentuneet asenteet saavat elektroniikkayhtiöt välttelemään kaikkia Kongosta peräisin olevia kaivannaisia. Se iskisi pahiten köyhimpiin pienkaivajiin, selviää Finnwatch- ja Swedewatch-järjestöjen lokakuussa ilmestyneestä raportista. Kaivostoiminta on monen kongolaisen ainoa toimeentulon lähde.
Moni kongolainen järjestö ehdottaakin kieltojen sijaan mineraalien jäljitettävyyden parantamista. Siis sitä, että mineraaleja käyttävät yhtiöt valvoisivat, millaisista oloista niiden käyttämä metalli tulee.
Järjestöt ovat myös peräänkuuluttaneet keskustelua siitä, miten ja millä kriteereillä jokin alue julistetaan konfliktialueeksi. Ne ovat huolissaan siitä, että laillisten tulonlähteiden loppuminen konfliktialueilla saattaa pikemminkin pitkittää kuin helpottaa konfliktia, jos se ajaa osan entisistä kaivostyöläisistä mukaan aseellisiin liikkeisiin.
Kongon sekavaa kaivostilannetta hämmensi entisestään se, että presidentti Joseph Kabila ilmoitti syyskuun puolivälissä kieltävänsä kokonaan kaiken kaivostoiminnan maan itäisissä provinsseissa. Kieltoa ei ollut peruttu vielä tämän lehden mennessä painoon.
Tarkkailijoiden mukaan suuret kaivokset ovat kuitenkin saaneet jatkaa toimintaansa ja kielto on vaikeuttanut lähinnä pienkaivajien asemaa.