JUHA MÄKINEN

Yliopiston kampuksella olevaan monumenttiin on kirjattu japanilaisen poliitikon Ryochi Sasakawan ajatus: ”Onnellinen costaricalainen äiti, joka synnyttäessään tietää, ettei hänen lapsestaan tule sotilasta.”

”Olisi helppoa väheksyä meitä ja kirjoittaa, että olemme joukko ikääntyviä hippejä. Mutta se ei ole koko totuus”, John J. Maresca näpäyttää.

Yhdysvaltalainen Maresca on costaricalaisen Universidad Para La Pazin eli Rauhanyliopiston rehtori. Opinahjo on saanut osakseen niin kiittävää kuin väheksyvää julkisuutta. Brittiläisen The Guardian -lehden viime joulukuussa julkaisema artikkeli vinoili paikan idealismille.

”Täytyy olla idealisti, mutta myös pitää jalat maassa. On tärkeää ymmärtää, mikä on mahdollista lyhyellä, mikä pidemmällä aikavälillä”, Maresca toteaa.

UPaz tai UPeace, kuten paikkaa yleensä kutsutaan, on YK:n alainen yliopisto, jossa opiskellaan etupäässä vuoden mittaisissa maisteriohjelmissa. Oppiaineina ovat muun muassa ihmisoikeudet, kansainvälinen oikeus ja luonnonvarojen käyttö. Kaikkia aineita tarkastellaan rauhan- ja konfliktintutkimuksen näkökulmasta.

”Sovellamme täällä laajaa rauhan käsitettä: siihen kuuluvat muun muassa henkilökohtainen turvallisuus, oikeus ravintoon, oikeus asuntoon”, rehtori tähdentää.

Väli-amerikan 
rauhankyyhky

Costa Rican presidentin Rodrigo Carazo Odion aloitteesta vuonna 1980 perustettu UPaz aloitti toimintansa 1980-luvun puolivälissä.

Costa Ricalla on pitkät perinteet rauhan vaalijana: maa lakkautti armeijansa vuonna 1948 lyhyen sisällissodan jälkeen. Sen jälkeen se on säästynyt muita Väli-Amerikan maita koetelleilta vallankaappauksilta ja sisällissodilta.

Vuoden 1987 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin maan silloiselle presidentille Óscar Ariakselle Väli-Amerikan rauhansuunnitelman luomisesta. Arias valittiin jälleen Costa Rican presidentiksi vuonna 2006.

Yhteiskunnallinen vakaus on tuonut myös taloudellista hyötyä: Väli-Amerikan Sveitsiksi kutsuttu Costa Rica on alueensa vauraimpia maita.

Tavoitteena ihmiskunnan 
pelastaminen

Yliopiston peruskirjassa todetaan, että rauhankasvatuksen tehtävänä on pelastaa ihmiskunta – ei enempää eikä vähempää.

”Tehtävämme voi kuulostaa romanttiselta visiolta, mutta keskitymme sen soveltamiseen käytännössä. Monet entiset opiskelijamme ovat ’kentällä’, esimerkiksi Darfurissa”, Maresca kertoo.

UPazista valmistuneet opiskelijat työskentelevät usein kansalaisjärjestöjen leivissä. Osa päätyy myös YK:n tehtäviin.

Opiskelijoiden keski-ikä on lähemmäs 30 vuotta. ”He eivät siis ole mitään kakaroita, vaan hyvin motivoituneita ihmisiä”, Maresca tähdentää.

UPaziin hakee vuosittain noin tuhat opiskelijaa. Pyrkimyksenä on saada kasaan maantieteellisesti ja kulttuurisesti mahdollisimman heterogeeninen joukko. Tavoitteista huolimatta jopa puolet UPazin opiskelijoista tulee Pohjois-Amerikasta. Afrikkalaisia on noin joka viides. Euroopasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta tulee kymmenisen prosenttia kustakin.

Osa opiskelijoista tulee maista, joissa sota on huomattavasti läheisempää historiaa kuin vaikkapa Suomessa.

”Professori voi luennoida Ruandan kansanmurhasta opiskelijoille, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet juuri kyseiset tapahtumat”, Maresca toteaa.

Maisteriksi 17 000 eurolla

Tanskalainen Chamila Sten opiskelee kansainvälisen lain ja kiistojen sovittelun koulutusohjelmassa. Hänen mukaansa opetus tarjoaa ennen kaikkea eväitä kansainvälisen järjestelmän rakenteiden ymmärtämiseen.

”Ei meillä ole valmiita reseptejä rauhaan, mutta jo konfliktien syiden ymmärtäminen auttaa paljon”, Sten toteaa.

Rauhankasvatusta opiskeleva islantilainen Birta Vidarsdottir sanoo uskovansa koulutuksen voimaan. ”On muutettava kokonaisia kulttuureja ja stimuloitava kriittistä ajattelua.”

Nuoret naiset näkevät, että UPazissa opiskelussa on akateemisen sisällön ohella kyse kulttuurien kohtaamisesta. Yliopistossa on kirjoilla noin 150 opiskelijaa yli 50 eri maasta.

Motivaation lisäksi opiskelu UPazissa vaatii varallisuutta. Vuoden maisteriopinnot maksavat lähes 17 000 euroa.

Sekä Sten että Vidarsdottir rahoittavat opintonsa lainalla. Stenin lukukausimaksusta Tanskan valtio tosin maksaa puolet.

”Stipendit myönnetään lähinnä kehitysmaista tuleville opiskelijoille, mutta ei länsimaisellakaan nuorella ole noin vain varaa maksaa suuria lukukausimaksuja”, Sten kritisoi stipendijärjestelmää.

Yliopiston budjetista noin neljännes katetaan lukukausimaksuilla. Tärkein rahoittaja on japanilainen yksityinen säätiö Nippon Foundation. Valtiollisista tukijoista suurimpia ovat Ruotsi, Sveitsi ja Hollanti.

Ensimmäinen rehtori 
oli suomalainen

UPazin ensimmäisenä rehtorina (1986-1989) toimi Tapio Varis, joka on nykyään ammattikasvatuksen professori Tampereen yliopistossa.

Variksen rehtorikaudella Väli-Amerikassa oli vielä käynnissä useita sisällissotia, ja UPaz osallistui Nicaraguan rauhanneuvotteluihin.

Alkuvuosinaan yliopisto oli luonteeltaan melko alueellinen. Suurin osa opiskelijoista ja henkilökunnasta tuli Väli-Amerikan alueelta.

”Rahoituspohja oli selkiintymätön. Omasta työpanoksestani liian suuri osa meni rahan hankkimiseen, vaikka olisin halunnut keskittyä opetuksen sisältöihin”, Varis muistelee.

Suomalaisilla on ollut myöhemminkin osansa UPazin toiminnassa: Jyväskylän yliopisto oli 2000-luvun alussa mukana luomassa UPazin gender studies -ohjelmaa.

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Matti Palo puolestaan on parin viime vuoden aikana toiminut vierailevana luennoitsijana UPazin luonnonvaraosastolla.

Palon mielestä Suomen valtio voisi suunnata osan kehitysyhteistyömäärärahoistaan rauhanyliopiston tukemiseen.

”On hämmentävää, että UPazin kaltainen laitos ei saa enempää rahoitusta. Siellä koulutetaan tulevaisuuden Martti Ahtisaaria.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009