Pallo pyörii

JOHANNA POHJOLA

futis.jpgJosé Rodriguez (vas.), Matias Masloski, valmentaja Sergio Rotman, Piso Alumato, Maxi Fernández, Marcelo Arancibia ja Sergio Masloski pelaavat kodittomien ja työttömien jalkapallojoukkueessa.

Kuluneet tennarit pyörittävät palloa pitkin asfalttia Buenos Airesin laitakaupungilla. Maxi Fernándezin ja Sergio Masloskin vikkelä syöttöpeli onnistuu, ja José Rodriguezin laukaisu uppoaa Piso Alumaton selän taa maaliin.

Pojilla ei ole uusimpia pelivehkeitä, mutta kodittomien ja työttömien Hecho Club Social -joukkueessa vain osallistuminen merkitsee. Tavoite on nostaa yhteiskunnasta syrjäytyneiden itsetuntoa ja opettaa heitä toimimaan arjessa.

”Jalkapallo antaa motivaatiota. Se auttaa yhteiskunnan vähäosaisia huomaamaan, että he voivat saavuttaa tavoitteita muillakin elämänalueilla”, perustelee joukkueen valmentaja Sergio Rotman.

Pelaajat harjoittelevat asunnottomien seitsemänsiin MM-kilpailuihin, jotka järjestetään Italian Milanossa syyskuussa. Myös Suomi on yksi 48 osallistujamaasta.

”Pelasimme viime vuonna Australiassa Suomea vastaan. Muistan pelin hyvin, sillä oli Suomen itsenäisyyspäivä. Heillä oli erinomainen naispelaaja. Oli ikävää pudottaa Suomi juuri juhlapäivänä”, Rotman naureskelee. Argentiina voitti 6-4.

Valmentaja on pannut merkille, että Euroopassa yhteiskunnan marginaaliin ajautuvat yleensä päihderiippuvaiset. Latinalaisessa Amerikassa pääsyynä on rakenteellinen köyhyys, joskin kadun karussa todellisuudessa yritetään usein selviytyä päihteiden turvin.

”Pelaajistamme oli hämmentävää, kun ruotsalaiset kodittomat kutsuivat kaljalle ja vetivät luottokorttinsa esiin. Täällä koditon tuskin koskaan näkee luottokorttia.”

Puhtia pelistä

Argentiinassa kodittomien jalkapallo käynnistyi Hecho en Bs. As. -kulttuurilehden kylkiäisenä vuonna 2003. Lehteä myyvät työttömät ja asunnottomat, jonka harrasteeksi se kehitettiin.

Nykyään Hecho Club Social (HCS) on itsenäinen. Argentiinan valtio tukee yhdistyksen toimintaa ja Buenos Airesin kaupunki tarjoaa sille liikuntatilat.

Valmentaja Rotman laskee, että HCS:n riveissä on kuuden vuoden aikana pyörinyt kaikkiaan 350 ihmistä. Vakituisia pelaajia on 40. Valtaosa työskentelee harmaan talouden parissa, noin puolet nukkuu kadulla.

”Kadulla moni menettää uskon itseensä. Täällä he saavat itseluottamusta ja tuntevat olevansa hyödyksi. Heidät tunnustetaan ihmisinä, heitä arvostetaan.”

Toiminta eroaa palloilusta, jota muutenkin harrastetaan. Joukkue on edustanut Argentiinaa kodittomien MM-kilpailuissa ja muissa turnauksissa vuodesta 2004.

”Ohjattu, suunnitelmallinen pelaaminen on eri asia kuin spontaani katupalloilu lähiössä. Kaduilta ja aukioilta pelaajat saatetaan komentaa pois, täältä heitä ei ajeta minnekään”, Rotman vertaa.

”Monet huomaavat, etteivät jaksa harjoituksia, jos ovat esimerkiksi juoneet edellisenä iltana. He alkavat olla kahdesti viikossa juomatta, mikä on ensimmäinen askel parantumiseen.”

Katu vaihtui kotiin

HCS:n harjoituksissa askel on valpas ja meno fyysistä, mutta pelaajien hymy herkässä. Katujen todellisuus on useimmille pelaajille tuttu.

José Rodríguez, 24, nukkui kadulla ensimmäiset puoli vuotta muutettuaan pohjoisesta Jujuyn maakunnasta Buenos Airesiin. Hän elätti itsensä cartonerona eli pahvinkerääjänä, joka myy keräämäänsä kierrätysmateriaalia edelleen.

”Halusin olla itseni herra, en elää muiden nurkissa. Kadulla pystyin säästämään rahaa. Tiesin, että se oli väliaikaista, joten kestin sen”, nykyisin vuokra-asunnossa asuva Rodríguez kertoo.

Kaksi vuotta HCS:ssa pelannut Rodriguez osallistui kodittomien MM-mittelöihin Tanskassa 2007 ja kansainväliseen turnaukseen Brasiliassa 2008. MM-matkan jälkeen pahvinkerääjästä tuli tarjoilija.

”Kisamatka avasi silmäni. Ryhmä, pelaaminen ja ystävyys ovat suuria nautintoja. Joukkue on kuin toinen kotini.”

Marcelo Arancibian, 21, pelaaminen innosti takaisin keskeytyneen lukion penkille. Välit perheeseenkin paranivat.

”Asuin tavallaan kadulla, sillä kuljin kaverin luota toisen luo. Jalkapallo herätti haluja taistella elämässä”, liiketaloustieteen opinnoista haaveileva Arancibia selvittää.

”Joukkueen henki on toverillinen ja solidaarinen. Monissa joukkueissa syrjitään huonoja pelaajia, täällä ei.”

HCS pyörittää Buenos Airesissa sosiaalisiin ongelmiin keskittyvien järjestöjen paikallisliigaa. Kuukausittaisiin turnauksiin on osallistunut esimerkiksi siirtolaisia, pakolaisia ja päihderiippuvaisia.

”Tarkoitus on, että kaikki pelaavat ja tulevat tunnustetuiksi. Jalkapallo on tapa kohdata heikossa asemassa olevia. Neuvomme ja tuemme heitä”, Rotman selvittää.

”Joukkue tuo yhteen ne, joilla ei ole omaa paikkaa. Emme silti halua alleviivata köyhyyttä. Pelaamme jalkapalloa, siinä se.”

Tähteydestä terveyteen

HCS:n mukaan argentiinalaisista MM-osallistujista 90 prosenttia on ponnistanut elämässään eteenpäin. Kukaan ei enää asu kadulla ja 70 prosenttia käy töissä.

”Kyse on ihmisistä, joita ei ole koskaan arvostettu. Yhtäkkiä he ovat huomion keskipisteenä, heitä haastatellaan ja heille hurrataan. Kokemus on voimauttava”, Sergio Rotman kuvaa.

”Moni palaa kisoista, siistiytyy ja jättää kadun. Jopa kaikkein toivottomimmat ta-
paukset ovat ryhdistäytyneet. Kunpa kilpailuihin pääsisikin 8 000 eikä kahdeksan pelaajaa.”

HCS valitsee maajoukkuepelaajat kehityksen, sitoutumisen, ryhmätyökyvyn ja solidaarisuuden perusteella. Jalkapallotaidot ovat kakkossijalla. Sama henkilö saa osallistua MM-kisoihin kerran.

Argentiinan kodittomien paras sijoitus on 13. vuonna 2005. Rotman tietää, että jalkapallofanaattisen maan pelaajille tappiot ovat kovia iskuja. Niitä puretaan psykologisin keskusteluin.

”Joskus taas huuma nousee päähän ja pelaajat täytyy palauttaa maan pinnalle. On tärkeää ymmärtää, että arki jatkuu tapahtuman jälkeen. Tähteyteen ei jäädä, vaan rakennetaan terve itseluottamus.”

Sergio Rotman vannoo jalkapallon nimeen nimenomaan Argentiinassa, jossa laji nostattaa voimakkaita intohimoja.

”Jokainen unelmoi tähteydestä. Vaikka ei olisi rahaa saati ruokaa, jalkapallo antaa voimaa”.

”Ammattilaisjalkapallo on bisnestä, mutta jalkapallo sinällään on terveellistä, hauskaa ja kaikkien ulottuvilla. Kunpa kaikki ongelmat selviäisivätkin jalkapalloa pelaamalla.”


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Rajalla

SUSANNA SAXELL

reppis.jpgYhdysvaltojen ja Meksikon rajan eripuolin vallitsee kaksi eri todellisuutta. Kuva San Diegosta.

Amerikkalaisten tavarataloketjujen avarat automarketit palvelevat uusrikkaita. Poliitikkojen ja huumelordien rouville on omat aukioloaikansa. Esikaupunkien barriot taas ovat aaltopellistä ja savesta rakennettuja hökkelikyliä, joissa sähköstä ja juoksevasta vedestä voi vain unelmoida.

Ollaan Meksikon Tijuanassa, Yhdysvaltojen rajalla.

Yhdysvaltojen San Diego ja Meksikon Tijuana muodostavat seitsemän miljoonaisen kaksoiskaupungin. Rajan eri puolilla vallitsee kaksi eri todellisuutta. Nuorten IT-osaajien San Diegossa keskimääräiset vuositulot ovat 60 000 dollaria, Tijuanassa keskiansio on 5 000 dollaria. Tijuanan gringovyöhyke on lasimurskalla päällystettyjen betonimuurien ja peililasien takana: huviloita ja yksityisiä syöpäklinikoita.

Huume- ja ihmiskaupparikollisuudella raskautettu Tijuana tunnetaan myös työntekijöiden oikeuksia polkevasta maquiladora-teollisuudesta eli hikipajoista. Chryslerin, General Motorsin, Sonyn ja Motorolan tehtaat ovat maksaneet työntekijöilleen 6-8 dollaria kymmenen tunnin päivästä, jos enää sitäkään. Autoteollisuuden nopea romahtaminen ei ainakaan ole nostanut palkkoja.

Naisvaltaisilla aloilla, kuten mansikanpoiminnassa, palkat ovat neljästä kuuteen dollaria päivässä – ja lapsille kolme.

”Kun tulin San Diegoon, paikka oli eläkeläisupseerien ja sotateollisuuden vallassa”, sanoo Democratic Socialists of America -pienpuoluetta kaupungissa luotsaava Herb Shore.

Nyt San Diegossa on kolme yliopistoa. Homoille ei enää huudella kadulla eikä valtuuston vaaleissa pärjää maahanmuuttajapelkoa lietsomalla. ”Silti palkat ovat etelän tasoa ja asuntojen hinnat New York -korkeuk-
sissa.”

Puolueen toiminnanjohtajuuden Shoren kanssa jakava Virginia Franco kertoo maan asuntovelkakriisin alkaneen juuri San Diegon kaltaisista kaupungeista. Nyt San Diegossa on puolityhjiä, 2000-luvulla rakennettuja asuinalueita – ja finanssikriisi ulottuu kaikkialle.

Silti Franco jaksaa toivoa. Hän uskoo, että jokainen kalifornialainen pääsee vielä terveydenhuollon piiriin. Kalifornian lainsäädäntöelin on jo kahdesti hyväksynyt siirtymisen puolijulkiseen terveydenhuoltoon, mutta kuvernööri Arnold Schwarzenegger on kumonnut sen veto-oikeudellaan.

Aita etenee

Vuonna 1993 autopommi räjähti lähellä New Yorkin World Trade Centeriä. Kuusi ihmistä kuoli ja yli tuhat haavoittui. Teon takana olivat muslimiterroristit.

Vuonna 1995 räjähti liittovaltion virastotalo Oklahoma Cityssä. Tällä kertaa terroriteosta tuomittiin kaksi valkoista oikeistomilitanttia.

Tiukempaa maahanmuuttolainsäädäntöä kannattaville kaksi muistutusta terrorismin vaarasta oli tarpeeksi. Demokraattipresidentti Bill Clinton kiristi maahanmuuttolakeja ja aloitti rajan militarisoinnin.

Nykyisten lakien turvin kolmannes Yhdysvaltain ja Meksikon välisestä 3 000 kilometrin rajasta voidaan kattaa aidalla, kertoo maahanmuuttajia auttavan kveekarijärjestö AFSC:n toiminnanjohtaja Pedro Rios. Valmiina on jo lähemmäs 700 kilometriä. Aita on rakennettu teräslevyistä, yksin-, kaksin- tai kolminkertaisesta piikkilangasta ja high tech -valvontajärjestelmästä.

Reilussa vuosikymmenessä Yhdysvalloista on karkotettu 1,8 miljoonaa ihmistä. 3,4 miljoonan amerikkalaislapsen vanhemmista vähintään toinen on poistettu maasta. Osavaltiotasolla on yritetty säätää lakeja, jotka estäisivät laittomia maahanmuuttajia hakeutumasta hoitoon tai pyytämästä poliisin apua, mikäli he joutuvat rikoksen uhreiksi. Aita etenee.

”Texasissa ja Arizonassa aita menee intiaanireservaattien läpi. Kaliforniassa uhattuina ovat luonnonsuojelualueet. Rakennusyhtiöt pitävät kovaa tahtia. Barack Obamalta odotetaan humaanimpaa linjaa maahanmuuttoasioissa, mutta hänen kätensä on sidottu talouskriisiin”, Rios sanoo.

Bisnestä laittomalla 
maahanmuutolla

Amerikanintialainen kirjailija-toimittaja Deepa Fernandes on tuonut esille, että monet hyötyvät laittomasta maahanmuutosta. Niin yksityisillä pidätyskeskuksilla kuin valvontakameroilla tehdään bisnestä. Yhdysvaltojen turvallisuudesta vastaava ministeriö ja maahanmuuttopoliisi työllistävät tukun alihankkijoita. Samaan aikaan latinomaahanmuuttajista on tullut halpatyövoimaa.

”Tutkimusten mukaan jokainen maahanmuuttaja tuottaa sosiaalietuuksiinsa nähden kymmeniä tuhansia dollareita enemmän verotuloja. Tänne tullaan tekemään töitä”, Rios muistuttaa.

Syyskuun 11. iskujen myötä maahanmuuton vastustajat ovat kuitenkin määränneet tahdin. Minutemen-kansalaispartiot julistivat olevansa ”eturintamassa al-Qaidaa vastaan”. Liike vaatii Yhdysvaltojen rajojen sulkemista laittomilta maahanmuuttajilta. Mediapopulistit kutovat kytköksiä maahanmuuton, islamistien ja kulkutautien välille.

”Kun järjestämme tapahtumia, Minutemenit tulevat sinne huutelemaan. Äärioikeisto lisääntyy jakautumalla ja sotimalla keskenään. Silti oikeistolaiset eivät ole onnistuneet vakuuttamaan suurta yleisöä, vaan vaipuneet takaisin marginaaliin”, Rios toteaa.

Rajaenkelit tuovat vettä 
ja vaatteita

Keväällä 2006 miljoonien ihmisten mielenosoitukset USA:n suurkaupungeissa kaatoivat Sensenbrenner-lain. Se olisi kriminalisoinut luvattomat rajanylittäjät ja heidän auttajansa.

Yksi auttajista on Enrique Morones, 52. Hän luopui liikemiehen ja ammattiurheilijan urastaan Border Angels -järjestönsä tähden.

”Rajaenkelien kantavana voimana toimii 50 aktiivin ydinryhmä. Projekteihimme osallistuu parituhatta vapaaehtoista. Kesäisin toimitamme vettä laittomille maahanmuuttajille, talvisin vaatteita. Syksyt ja keväät menevät puhekiertueilla ja mielenosoitusten järjestämisessä”, Morones kertoo.

Arviot rajan uhreista viimeisen 12 vuoden ajalta vaihtelevat. Ihmisoikeusjärjestöt puhuvat 5 000 kuolleesta. Morones on valmis kaksinkertaistamaan luvun.

”Valmiina olevat ’häpeän ja kuoleman’ -muurin osat, 18 000 rajavartioston miestä ja Minutemen-kansalaispartiot eivät ole hillinneet maahanmuuttoa. Tulijoiden elämä on muuttunut hengenvaaralliseksi. Yhdysvaltoihin pyritään nyt aavikon ja vuorten kautta.”

Vain pieni osa uhreista on kuollut rajavartioston luoteihin. Paljon yleisempää on eksyminen, janoon kuoleminen tai paleltuminen. Pahamaineiset ihmissalakuljettajat, kojootit, saattavat hylätä tai tappaa asiakkaansa.

Uskonnolliset järjestöt 
aktiivisina

Moronesin sinimustasta Ford Explorerista löytyy rekvisiittaa keskisuuren mielenilmauksen järjestämiseksi: kylttejä, t-paitoja, rintamerkkejä, ristejä tuntemattomien maahan pyrkijöiden muistoksi. Border Angels on uskonnollispohjainen, vaan ei yhden uskonnon järjestö.

”Monen muun auttajan tavoin olen katolinen kuten suurin osa auttamistamme maahanmuuttajistakin. Järjestämme rajalla toimintaa rukoushetkistä runonlausuntaan ja lentopallo-otteluihin. Haluan, että muslimit, juutalaiset, buddhalaiset ja uskonnottomat tuntevat olonsa kotoisaksi.”

Uskonnolliset järjestöt ovat Yhdysvaltain uuden kansalaisoikeustaistelun kärjessä. Näkyvin on poliittisesti vasemmalle suuntautuva New Sanctuary Movement. Se auttaa karkotusuhan alla eläviä perheitä, joskus myös tarjoaa heille turvapaikan kirkon tiloista.

Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on aihe, josta kaikki edistykselliset liberaalit eivät ole innoissaan. Kansalaistottelemattomuuteen turvautuu myös vastapuoli. Aborttia vastustavan ja seksuaalisia vähemmistöjä vainoavan kristityn äärioikeiston laittomuudet tuomitaan.

Miksi kristityn vasemmiston pitäisi saada erivapauksia?

”Orjuus ja lapsityövoiman hyväksikäyttö olivat oman aikansa epäoikeudenmukaisia lakeja”, Morones muistuttaa. Hän sai siunauksen toiminnalleen tunnetulta taholta: Ethel Kennedyltä, Robert Kennedyn leskeltä.

”Kerroin Kalifornian maatyöläisten johtajan Cesar Chávezin muistotilaisuudessa, mitä teimme maahanmuuttajien hyväksi kanjoneissa. Kennedy kehotti lisäämään tahtia ja puhumaan maahanmuuttolakien epäkohdista julkisuudessa. Silläkin uhalla, että hänen miehensä ja lankonsa olivat kuolleet suorapuheisuutensa tähden.”

Mahdollisuudesta tuli ansa

Moottoritiesillan varjosta löytyy värikkäitä seinämaalauksia, pelikenttiä ja veistoksia. Amerikanmeksikolaisten taiteilijoiden aiheena ovat Brown power -liike, mayaintiaanien mytologia, Frida Kahlo ja Salvador Allende. Latinokeidas Chicano Park sai alkunsa vuonna 1970. Moottoritien kahtia halkaiseman latinokaupunginosan asukkaat nostivat salkoon myyttisen Aztlánin, intiaanien alkukodin lipun.

Järjestöväki puolestaan kamppailee San Diegon ystävyyspuiston puolesta. Puisto toimii maahanmuuttajien ja Meksikoon jääneiden sukulaisten kohtauspaikkana. Rajan yli vaihdetaan suukkoja, kirjeitä, ruokaa ja rahakuoria.

Nyt puistoon kaavaillaan kolminkertaista piikkilanka-aitaa.

Border Angels -järjestön Enrique Moronesin mielestä rajan militarisointi kääntyy jo itseään vastaan.

”Vuosikymmenten ajan siirtotyöläiset lähtivät satokausina pohjoiseen ja palasivat töiden loppuessa Meksikoon perheidensä luokse. Nyt ihmiset ovat ansassa. Ne, jotka pääsevät Yhdysvaltoihin, myös pysyvät täällä. He usuttavat vaimojaan ja lapsiaan seuraamaan perässä.”


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Maailman levyt

Beáta Palya: Adieu Les Complexes

Naïve

Tämä unkarilaisen laulajan Beáta Palyan albumi valittiin Unkarin viime vuoden parhaaksi maailmanmusiikkilevyksi. Parhaimmuus musiikissa on ongelmallinen käsite, mutta kunnianosoituksista riippumatta teos on loistava. Vuonna 1976 syntyneen Beáta Palyan ääni on kai lähinnä mezzosopraano, mikä ei tosin sinänsä sano sen laadusta, voimasta, taipuisuudesta ja kirkkaudesta juuri mitään. Unkarilaisista huippumuusikoista (muiden muassa cimbalomia soittava Miklós Lukács, kontrabasisti Csaba Novák ja puhallinsoitintaituri Balázs Szokolay Dongó) koostuvan yhtyeensä kanssa hän luo musiikkia, joka vaivattomasti ylittää etniset, kulttuurilliset ja musiikin lajien väliset rajat. Kysymys siitä, onko musisointi niin sanotusti aitoa kansanmusiikkia, muuttuu merkityksettömäksi. Moneen taipuvana pohjana ovat unkarilainen romaniperinne ja jazz, joihin sulautuu ällistyttävän luonnollisesti vaikutteita esimerkiksi bulgarialaisten, arabien, iranilaisten ja intialaisten musiikeista. Erityisesti jazzin tukema inspiroituneen improvisaation henki elähdyttää herkkäkorvaisuudessaankin väkevää musisointia. Paremmuusjärjestysten ongelmallisuudesta huolimatta sijoittaisin albumin kärkisijoille vuoden viiden parhaan joukkoon.

Tony Allen: Secret Agent

World Circuit

Nigerialainen rumpali Tony Allen lukeutuu instrumenttinsa eläviin legendoihin, hän kun voi sanoa kirjaimellisesti luoneensa rummutuksellaan perustan yhdelle kokonaiselle musiikkityylille, Fela Kutin nimiin menneelle afrobeatille. Vuonna 1940 syntynyt Allen on yhä erinomaisessa vedossa, kuten uunituore albumi todistaa. Polyrytmiset ja suurisointiset rummut puskevat soittoa ja laulua vastustamattomasti eteenpäin, kitarat tikkaavat kuin lyömäsoittimet ja väkevät vaskipuhaltimet tuuttaavat terävän iskevästi, ja monikansallisen bändin soitolle antaa vielä lisävaikuttavuutta kaiken taustalla sykkivä yhteiskunnallinen katu-uskottavuus, paatosta pelkäämätön sanomisen halu. Maailmassa on liian paljon vankeja ja jokaisen päivän tulisi olla elämisen juhlaa, Allen ja kumppanit julistavat yhtä lailla koko maailman vääryyksiä vastaan kuin yhden ihmisen ilon puolesta. Ja heidän musiikkinsa, se on kyllä puhdasta iloa.

Beatriz Azevedo: Alegria

Biscoito Fino

On väitetty, ettei Brasiliassa ole rasismia sen tähden, että tavallaan kaikki brasilialaiset ovat sekarotuisia. Vaikka väitettä ei kannata pitää täytenä totuutena, brasilialaisessa kulttuurissa näyttäisi vallitsevan ikään kuin etnis-kulttuurisen sekamelskan seurauksena harvinainen harmonia korkean taiteen ja populaarikulttuurin välillä. Laulaja Beatriz Azevedo on siitä kuin kouluesimerkki: hänen laulujaan seuraa vaivatta, vaikka ne eivät mitenkään tunnu pyrkivän helppouteen ja sisältävät runsaasti viittauksia toisiin taiteilijoihin, niin muusikoihin kuin kirjailijoihinkin. Azevedo itsekin on monitaiteilija, hän muun muassa näyttelee. Albumin perussointi on viettelevän pehmeä, bossa novaa vähän Vinicius Cantuárian (joka vieraileekin levyllä sekä säveltäjänä että muusikkona) tyyliin, eli hienostuneen dynaamisesti. Toistuvilla kuuntelukerroilla lauluista löytää alati uusia, pieniä mutta oivaltavan hauskoja yksityiskohtia.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Virtuaaliraha sucre ei nauti luottamusta

Venezuelan presidentti Hugo Chávez on ehdottanut Amerikkojen bolivarilainen vaihtoehto -järjestön (Alba) maille uutta yhteistä virtuaalivaluuttaa, sucrea.

Albaan kuuluvat Bolivia, Honduras, Nicaragua, Kuuba ja Venezuela sekä pienet Karibian saarivaltiot Dominica, Saint Vincent ja Grenadiinit. Ecuador on mukana tarkkailijana. Chávezin ehdottaman rahayksikön nimi, sucre, on sama kuin Ecuadorin vuonna 2000 käytöstä poistuneen valuutan.

Uuden virtuaalisen sucren lähin vertailukohde voisi olla euro. Vuonna 1979 luotu Euroopan valuuttajärjestelmä (EMS) edellytti, että alueen valuutoille määritellään täsmällinen arvo, jonka heilahtelu pidetään kurissa. Euroopan komissio – Alballa ei ole vastaavaa elintä – viitoitti kolmivaiheisen tien uuteen valuuttajärjestelmään. Pääoman liikkumisen esteet poistettiin 1990. Euroopan keskuspankki EKP perustettiin 1998. Euron vaihtokurssit alueen valuuttoihin nähden määriteltiin 1999.

Euron käyttöönotto edellytti, että jäsenmaat täyttävät vuoden 1992 Maastrichtin sopimukseen kirjatut lähentymiskriteerit. Sen jälkeen euroalueen 16 valtion tuli kunnioittaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa sekä Kasvu- ja vakaussopimuksen asettamia taloudellisia vaatimuksia. Niiden avulla eurosta tehtiin yhteinen kansainvälinen valuutta.

Euroa edelsi ”korivaluutta” ecu, joka koostui EU:n jäsenmaiden kansainvälisesti vaihto- ja maksukelpoisista valuutoista. Ne hyväksyttiin maailmalla vaihdon välineiksi ja arvon mittareiksi sekä velkojen ja muiden maksujen katteeksi.

Sucre puolestaan perustuu valuuttoihin, joilta puuttuu maksu- ja vaihtokelpoisuus. Sucrea ei olekaan esitetty yhteisvaluuttana vaan virtuaalirahana, mutta sen merkitystä selittämättä. Ecu oli virtuaalinen, mutta oli olemassa suunnitelma sen muuttamisesta fyysiseksi rahaksi maissa, jotka täyttävät Maastrichtin ehdot. Vastaavia ehtoja ei ole liitetty sucren käyttöön.

Sucre on taloudellisesti ja rahapoliittisesti varsin heikko. Euron peruspilarina on tarve kunnioittaa poliittisesti riippumattoman EKP:n rahapolitiikkaa. Tavoitteena on hintojen vakaus, jotta inflaatio pysyy Maastrichtissa asetetuissa rajoissa. Ei ole tiedossa, mikä pankki valvoisi sucrea.

Euroaluetta säätelee Kasvu- ja vakaussopimus, joka tahdistaa EMU-maiden talousvaihteluja. Alueelta löytyy myös uhrautumishalua yhteisten tavoitteiden puolesta. Siksi euroalue on turvallinen sijoittajille ja euroon luotetaan kansainvälisenä yhteisvaluuttana.

Sucrella ei ole institutionaalisia rakenteita. Se ei nauti finanssimarkkinoiden tai kansainvälisten sijoittajien luottamusta. Sen taustalla olevia valuuttoja ei pidetä maailmalla maksu- tai vaihtokelpoisina, eikä niitä listata valuuttamarkkinoilla. Niitä ei hyväksytä kansainvälisesti vaihdon välineiksi tai arvon mittareiksi, eikä niillä voi maksaa velkoja tai muita maksuja.

Nykyisen finanssikriisin oloissa jotkut pelkäävät euroalueen hajoavan, koska tietyt maat eivät täytä EKP:n ja Kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimuksia. Sucren tapauksessa vastaavia vaatimuksia ei edes ole.

Sucre ei tule koskaan nauttimaan kunnioitusta rahamarkkinoilla, koska siihen kuuluvilla mailla on hyvin erilaiset taloushistoriat, vähän talous- ja rahapolitiikan koordinaatiota ja huono maine. Ääritapaus on Kuuba, jolla on kaksi vaihtokelvotonta valuuttaa. Tämä ei näytä aivan siltä, mitä Etelä-Amerikan vapaustaistelija Simon Bolívar ja tämän sucrelle nimensä lainannut ystävä, Bolivian toinen presidentti Antonio José de Sucre 1800-luvulla kaavailivat. IPS

Kirjoittaja toimii Miamin yliopiston Jean Monnet -professorina ja EU-keskuksen johtajana.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Nainen joka voitti Venäjän

”Ei kaikkia bisnesmiehiä tarvitse vangita, riittää että heistä itsenäisin vangitaan”, sanoo Karinna Moskalenko helsinkiläisyleisölleen ja saa haluamansa huvittuneen reaktion.

Toukokuussa Amnestyn vieraana käväisseen venäläisen ihmis-
oikeusasianajajan ansioihin kuuluu ensimmäisen Venäjää vastaan käydyn oikeudenkäynnin voitto Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Hän on puolustanut muun muassa öljymiljonääri Mihail Hodorkovskia sekä Moskovan Nord-Ost -teatterin vuoden 2002 terrori-iskun uhreja ja tapettujen tsetseenien perheitä.

Asiakaskuntaan kuuluvat myös aktivisti Garri Gasparovin ja edesmenneen toimittaja Anna Politkovskajan perhe.

”Kun voittaa yhden oikeustapauksen Venäjällä, pelastaa monen ihmisen elämän”, Moskalenko korostaa.

Asianajaja on itsekin joutunut epämääräisyyksien uhriksi: viime syksynä hänen autostaan löydettiin terveydelle vaarallinen määrä elohopeaa.

Riittää kun yksi tapetaan

Kolmasosa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksista tulee Venäjältä. Kansan vapaus ajatella ja ilmaista itseään on kulmakivi, jota Moskalenko korostaa.

”Ihminen todella voi kuolla Venäjällä julkisella paikalla. Eikä ta-
pausta ole edelleenkään tutkittu kunnolla”, Moskalenko viittaa porraskäytävässä tapetun Politkovskajan tapaukseen.

”Ei kaikkia journalisteja tarvitse tappaa, ainoastaan yksi ja ihmiset ymmärtävät, että kukaan ei ole suojassa. Ja tarvitaan yksi Gasparov, jotta ihmiset ymmärtävät olla hiljaa”, Moskalenko jatkaa. Tällaisia viestejä auktoriteetit lähettävät kansalle, hän toteaa.

Hän kertoo pitävänsä ihmisten tavasta olla Helsingissä: elämästä kaduilla, raitiovaunuissa, vapaasta olemisesta.

Moskalenko opiskeli 1970-luvulla juristiksi Leningradin yliopistossa ja erikoistui ihmisoikeuksiin Birminghamissa. Hän oli eturivissä tuomassa Venäjää kansainvälisten komi-
teoiden eteen. Vuonna 1994 Moskalenko perusti Moskovaan Kansainvälisen puolustuksen tukikeskuksen, vaikka ”nykyään onkin näkyvää, että emme ole tervetulleita tekemään töitä Venäjällä”.

Juristi on iloinen pienistäkin edistysaskelista. Mutta hänen on vaikea uskoa, että presidentti Dmitri Medvedev olisi niin itsenäinen, että Venäjällä todella tapahtuisi muutoksia. Moskalenko kuvaa asian näin: kun hän katsoo ex-presidentti Vladimir Putinin kasvoja, olo on sanaton; kun hän katsoo Medvedevin kasvoja, hänestä tulee hiljainen.

”Tämä on tietysti makuasia”, Moskalenko hymähtää.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Satumaailman tunarisankari

Pitää olla rohkea, pitää tehdä oikein, pitää pelastaa heikommat – tämän tietää jokainen viisivuotiaskin. Saduissa paha saa palkkansa ja rohkea sankari mahtijuhlat.

Ihan kaikki länsimaalaiset eivät aikuistuttuaan ymmärrä, että tosimaailmassa on enemmän sävyjä. Tähän joukkoon kuuluu John Yettaw. Toukokuussa hän otti ja ui Burman kotiarestissa olevan oppositiojohtajan talolle. Yllättäen ilmestyneestä kuokkavieraasta seurasi Aung San Suu Kyille vankilareissu ja oikeudenkäynti, joka oli tämän lehden painoon mennessä vasta aluillaan.

Uintiretkelleen Yettaw otti mukaansa Yhdysvaltain passinsa. Se olikin viisasta, sillä passi pelastanee hänet pälkähästä. On niin kovin helppoa olla rohkea ja urhea, kun konsuli auttaa ja lehdet kirjoittavat.

Rohkeutta ja itsensä peliin laittamista arvostetaan kaikkialla. Meillä länsimaalaisilla vaan tähän tuntuu olevan tahtoa enemmän kuin tilaisuuksia. Suomessa itsensä saa mielipiteidensä takia hengenvaaraan vain öisellä nakkikioskilla.

Toisin on maissa, joissa viranomaista pitää pelätä. Väärien sanojen, tekojen tai kuokkavieraiden hinta voi olla kymmeniä vuosia vankilaa. Todellinen rohkeus mitataan oloissa, joissa riskit ovat suurimmat. Itselle.

Kannattaa kuitenkin varoa tuntemasta kovin suurta ylemmyyttä John Yettaw’ta kohtaan. Aina hyvää tarkoittava hölmöys ei ole yhtä ilmeistä. Monesti maailmalla kuulee länsimaalaisten opettavan paikallisille, että kyllä heilläkin on oikeus siihen, tähän ja tuohon. Pitää vain olla reipas ja vaatia oikeuksiaan!

Valtakoneiston haastamisessa on monessa maassa vaaransa, ja paikalliset tietävät sen. Ulkopuolisen on usein vaikea ymmärtää tilanteen monimutkaisuutta. Osa päättää valita riskin ottamisen, osa sen välttämisen. Valintaa pitää kaikkien kunnioittaa.

Itse saa hyppiä mihin rotkoon tahansa, mutta kaveria ei sinne tönitä. Ei varsinkaan, jos porukan ainoa laskuvarjo on omassa selässä.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Elämä on kabareeta

Musiikkiluokkalaiseni oli mukana koulunsa Abba-showssa. Hupaisan nostalgisessa iltaesityksessä kuuntelin kappaletta nimeltä Money. Keväisessä mielessäni kävi kylmä henkäys, kun muistin pitemmälle kehitetyn version samasta aiheesta, Cabaret-musikaalin laulun Money makes the world go around.

Kummassakin laulussa rahaton uneksii rahasta. Abban teksti esittelee naisen, jonka pieni palkka ei riitä mihinkään, vaikka hän kuinka säästäisi. Työtä tekemällä ei saa onnea, ainoa ratkaisu on iskeä rikas mies tai pelata rulettia Las Vegasissa. Kertosäe julistaa rikkaan miehen maailmaa.

Cabaret-version kokija on vielä köyhempi. Häntä uhkaavat kylmä ja nälkä, jotka vievät viimeisetkin mahdollisuudet iloon ja rakkauteen. Hän on ulkona hyvän elämän talosta, sillä sen avain on raha: raha, joka pyörittää maailmaa.

Harmittomien rallatusten takana on ikäviä totuuksia. Abban laulun piilosanoma kätkeytyy palkkatyön hiipuvaan arvoon ja rahan sukupuolittumiseen. Cabaret-laulu karmii siksi, että sen nimestä on tullut niin totta. Raha pyörittää maailmaa. Ei niin, että me pyörittäisimme rahaa saadaksemme maailman pyörimään, vaan raha on yksin valtaistuimella, ja kaikki muu, ihmiset, yhteiskunnat, moraaliset ja filosofiset järjestelmät ovat sen alapuolella.

Raha on enemmän kuin tyranni. Se on jumala. Vain raha on itse oma tarkoituksensa.

Miten tähän on menty? Niin kuin yleensä järjettömyyksiin mennään, askel kerrallaan. Rahan palvontaa vastustavat voimat ovat vähitellen kadonneet. Ensin uskonto, sitten moraaliset normit, sitten ideologiat, jotka näkivät ihmisen yhteiskunnallisena olentona. Ainoa eloon jäänyt on uskomusjärjestelmä, jonka käyttövoima ovat itsekkyys ja ahneus. Se edustaa samaa karkeaa materialismia kuin entinen arkkivihollisensa reaalikommunismi.

Tämä jumala piiloutuu ”faktojen” taakse. Luen lehdestä, miten työtekijöitä irtisanova hoitaa mielipahaansa: hän toistaa itselleen, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa rahaa. Stop. Kyllä. Ja ei. Toki yrityksen pitää kannattaa. Mutta kyse ei ole siitä, etteikö tuotettaisi rahaa, vaan siitä, että tahdotaan vielä enemmän rahaa. Kohtuullinen voitto ei ole enää voitto. Voiton pitää kasvaa, sen pitää ylittää odotukset, ja odotukset pitää virittää yhä suuremmiksi. Yhä useammin yritys kannattaa ja silti irtisanoo.

”Pelkkä rahanteko” -teesin ongel-ma on siinä, että yritykset eivät toimi yksin ja umpiossa. Ne ovat osa yleistä yrityselämää ja yhteiskuntaa. Kun moraalityhjiön vuoksi yrityselämän ihanteet otetaan muuallakin ohjenuoraksi, lopulta kaiken ainoa tehtävä on tuottaa rahaa.

Rahan tyrannia ei ole luonnonlaki. Se on ihmisen päätös. Tahdommeko todella sitä?

Kirjoittaja on tutkija ja kirjailija.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Muut Kumppani-lehden linkit

 

Mitä kunnon mies osaa?

Alberto Martínez, 29, projektipäällikkö

 

”Kolumbialainen kunnon mies osaa putkihommat. Minulle kunnon miestä edustaa isoisäni, joka opetti minulle ja isoveljelleni kaikenlaista korjaamista. Isoisä esitteli meille työkalut ja miten niitä käytetään, yhdessä rakentelimme ja fiksailimme kaikkea pientä. Isoisä oli suoraselkäinen ja ankara, mutta erittäin oikeudenmukainen ja rakastava, ainoa ihminen, joka sai antaa meille piiskaa. Korjailemisen ja touhuilun lomassa hän tuli opettaneeksi meille monenlaista elämästä. Häneltä olen oppinut suuren osan tärkeinä pitämistäni arvoista, esimerkiksi rehellisyyden.

Kun ajattelen itseäni mahdollisena tulevana isänä, tahtoisin näyttää lapsilleni, että kunnon mies laittaa ruokaa. Sillä haluaisin viestittää, että näennäisesti pienimmät asiat ovat elämässä tärkeimpiä. On tärkeää pysähtyä yhden arkisen asian äärelle, joka on korvaamaton koko perheelle.”

Attila Bicsak, 30, tietotekniikan koekehittäjä

 

”Sen lisäksi, että unkarilainen kunnon mies osaa puhdistaa tukkeutuneen viemärin, hän ottaa vastuun ulkotöistä. Nainen tekee ruoan kodin sisällä, mies ulkosalla, vaikkapa pihajuhlassa. Kunnon unkarilainen mies osaa tehdä järvikaloista ja chilipaprikasta kalakeiton tai jonkun muun perinteisen pataruuan. Mies keskustelee vieraiden kanssa. Kunnon unkarilainen mies tuntee myös viininteon salat ja osaa runonpätkiä ulkoa. Runot kuuluvat yleissivistykseen. Unkarilaiselle miehelle on tärkeää muistaa kansalliset juhlapäivät ja osata kansallishymni.

Unkarissa kunnon mies ottaa vastuun kodin ulkopuolisista asioista, eikä koskaan häpäise vaimoaan julkisesti. Nykyaikainen kunnon mies viihtyy lasten kanssa ja viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Itse en tunne itseäni kunnon mieheksi, jos en katso toista ihmistä silmiin. Katsekontakti on minulle puhuessa tärkeä.”

Jimmy Hung, 35, äänitarkkailija

 

Vietnamilaisen kunnon miehen täytyy tietää, mitä hän elämältä haluaa. Jokaisen miehen tulee selvittää itselleen, miksi on täällä ja mitkä ovat hänen tavoitteensa. Jos on perhe, tulee tietää, mihin suuntaan omaa perhettä on viemässä. Itse ajattelen niin, että elämä on ihan muuta kuin rahan tekemistä ja uran luomista. Jos niihin keskittyy liikaa, menettää paljon.

Koska elämässä on ylä- ja alamäkiä, on tärkeää löytää tasapaino. Vain niin voi saavuttaa tavoitteensa. Tärkeää on osata kulkea keskitietä. Ei saisi mennä liian pitkälle kumpaankaan suuntaan – ei liian korkealle eikä liian syvälle.

Kunnon mies ottaa vastuun perheen elättämisestä. Mies suojelee perhettä ja edustaa, kun ihmisiä tulee kylään. Olen itse eronnut, mutta minulle on selvää, että pidän huolta lapsistani. He eivät saa joutua kärsimään. Lasten täytyy saada olla lapsia.”

Ezzeddin R. Farag, 50, kokki

 

”Libyalainen kunnon mies taitaa lihankäsittelyn ja teurastuksen, ainakin kanasta lampaaseen. Kotona mies korjaa rikkoontuneet paikat. Kuten muillakin pohjoisafrikkalaisilla, libyalaisilla on pitkä kaupankäynnin historia. Tästä syystä erityisen tärkeää on osata kaupustelun salat, niin myyjänä kuin asiakkaana. Libyaa jopa nimitetään ”suureksi nälkäiseksi toriksi”, niin paljon kaupankäyntiä maassa tapahtuu. Kunnon libyalaisisä opettaa lapsilleen kuinka asioida torilla, mistä löytää tuoretta leipää ja hedelmiä. Isä opettaa myös lapset kunnioittamaan äitiä.

Oma isoisäni oli kauppias, isäni kokki. Tulin Suomeen 18-vuotiaana Valion meijerikouluun. Sitä ennen olin opiskellut Libyassa eläinlääketiedettä. Erilaisia töitä tehneenä olen nyt päätynyt juurilleni – niinhän ihmisille tapaa käydä. Kokin homma on minulle lapsuuden kaikuja: siinä yhdistyy mausteita ja lihaa kaupanneen isoisäni ja ruokaa työkseen laittaneen isäni perinnöt. Omalle pojalleni haluan miehenä olemisesta välittää ennen muuta positiivista elämänasennetta.”

Ari Wan, 55, komentajakapteeni, eläkkeellä

 

”Hätätilassa osaan vaihtaa kesärenkaat ja mökin huussinkin voin tyhjentää. Kotitöistä siivoaminen ei ole se homma, jolle olisin kaikkein eniten omistautunut. Teen ruokaa ja hoidan perheen talouden: maksan laskut ja teen budjetin. Koska olen eläkkeellä oleva kolmen lapsen koti-isä, tuen vaimon työskentelyä siinä missä pystyn, kuuntelen ja kommentoin hänen ajatuksiaan. Erityishommani on kodin tietotekniikan ylläpitäminen ja turvallisuudesta huolehtiminen.

Erityisesti matkoilla tunnen suurta vastuuta perheestä. Kai se kuuluu upseerinkoulutukseen, että kaikki tilanteet analysoidaan ja jos huomataan vikaa, se korjataan. Työelämässä armeijan palveluksessa huomasin muutoksen nuoremmissa miehissä: kunnon miehet käyttivät kaikki isyys- ja vanhempain-
vapaat perheensä ja lastensa hyväksi. Siinä on iso muutos edellisen sukupolven miehiin, vaikkapa omaan isääni. Hän sai muuten ensimmäisenä kiinalaisena Suomen kansalaisuuden vuonna 1942. Itse olen isoisäni myötä 25 prosenttisesti kiinalainen.” 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Historian pahin terveysuhka

”Ellemme onnistu ratkaisemaan ilmaston lämpenemisestä johtuvaa eriarvoistumista, tulevaisuudessa meidät tuomitaan aivan samoin kuin orjuuden ja kolonialismin kannattajat”, professori Anthony Costello sanoo.

Kun yliopistollinen eri alojen tiedemiehiä pohti Costellon johdolla ilmastonmuutoksen vaikutusta terveyteen, päättäjät saivat kylmää kyytiä.

Terveydellinen epätasa-arvo tulee olemaan tulevaisuuden suuria poliittisia kysymyksiä, varoittaa Managing the health effects of climate change -raportti. Sen tilasi arvostettu lääketieteellinen julkaisu Lancet brittiläiseltä University College of London -yliopistolta.

Maailman miljardi köyhintä ihmistä tuottaa vain kolme prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Silti juuri he asuvat alueilla, jotka tulevat kärsimään ilmaston lämpenemisestä kaikkein pahimmin. Ilmaston- ja ympäristönmuutoksen vaikutuksen terveyteen arvioidaan olevan Afrikan köyhissä maissa 500 kertaa suurempi kuin Euroopassa. Vaikutusta arvioidaan menetettyjen terveiden elinvuosien perusteella.

Epätasa-arvo ei rajoitu vain maantieteeseen. Myös sukupolvien väliseen tasa-arvoon pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, raportti vaatii.

Tutkimustietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista terveyteen on vielä vähän. Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista Afrikassa ei ole ilmestynyt yhtäkään kattavaa tutkimusta.

Tutkijat ottavat lähtökohdaksi sen, mitä tapahtuu jos kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioista varovaisin – kahden tai kolmen asteen lämmönnousu – toteutuu. Samalla he muistuttavat, että huomattavasti suurempikin lämpeneminen on mahdollista, sillä jo nyt ilmaston keskilämpö on noussut ihmisen toimien vuoksi 0,76 astetta.

Ilmastonmuutoksesta johtuvat luonnonmullistukset ovat jo arkea, raportti muistuttaa. Viimeisten vuosien aikana kaikkiaan kaksi miljardia ihmistä on joutunut kärsimään ilmaston lämpenemisestä johtuvista ääri-ilmiöistä: poikkeuksellisen kuumasta tai kylmästä säästä, kuivuudesta, tulvista tai hirmumyrskyistä.

Hyviä uutisia hyttysille

Kesä 2003 oli Euroopassa epätavallisen lämmin. Helleaalto näkyi myös kuolleisuustilastoissa: kaikkiaan 70 000 ihmistä kuoli kuumuudesta johtuvista syistä. Kuumuus lisää kuolleisuutta etenkin hengityselin- ja sydänsairauksiin. Lisääntyvä kuumuus on terveysriski myös Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa, mutta puutteellisen tilastoinnin takia luvut ovat vain arvailun varassa.

Hyvä uutinen ilmaston lämpeneminen on lähinnä hyttysille, sillä niiden elinolosuhteita ilmiö parantaa. Afrikan ylänköalueilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että yhden asteen nousu lämpötilassa kymmenkertaisti moskiittojen määrän. Aiemmin malaria on ollut viileillä ylänköalueilla vähäistä.

Malariaa ja dengue-kuumetta levittävien moskiittojen elinalueen laajeneminen on jo tuttu esimerkki, mutta myös moni muu tauti saa lämmöstä vauhtia. Trooppisista loistaudeista esimerkiksi bilhartsia eli halkiomatotauti ja leishmaniaasi leviävät entistä laajemmalle alueelle.

Ilmastonmuutos muuttaa tautien levinnäisyyttä muuallakin kuin tropiikissa. Sekä borrelioosi että punkkien levittämä aivokuume leviävät yhä pohjoisemmaksi.

Viemäri ei pysy perässä

Suurimmiksi terveyshaasteiksi raportti nostaa kuitenkin veden ja ruoan riittävyyden.

Ilmaston lämpeneminen näyttää vähentävän satoja. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan sekä maissin että soijapavun sadot vähenivät kuudenneksella, kun kasvukauden lämpötila nousi yhden asteen.

Kuluvan vuosisadan lopulla trooppisten maatalousalueiden matalimmatkin lämpötilat ovat todennäköisesti korkeampia kuin nykyolojen korkeimmatkaan lämpöpiikit, ilmastomallinnusta ja historiallisia maataloustietoja yhdistäneet tutkijat uskovat.

Vaikka maapallon keskilämpötilan nousu jäisi kahteen asteeseen, paikallisesti lämpötila voi nousta enemmänkin.

Lämpeneminen vaikuttaa myös siihen, missä ja miten paljon sadetta saadaan. Vesi- ja viemäriverkostot on kuitenkin suunniteltu perinteisten, paremmin ennustettavien sademäärien mukaan.

Myös kansainvälinen lainsäädäntö vaikuttaa terveyden epätasa-arvoistumiseen, monitieteellisen tutkimusryhmän kokoama raportti toteaa. Muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseksi tarvitaan uusia keksintöjä ja tekniikoita niin ruoantuotantoon kuin sairauksien hoitoonkin. Nykymuotoiset patenttisäännökset voivat kuitenkin vaikeuttaa tieteellistä tutkimusta ja tiedon tasa-arvoista hyödyntämistä.

”Ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentäminen ja siihen sopeutuminen ovat kehityspolitiikan keskeisiä osa-alueita. Ne eivät ole erillisiä tekijöitä, vaan oleellinen osa niin köyhyyden kuin sosiaalisten ja terveydellisten erojen vähentämistä”, raportti muistuttaa.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Naapurit: Tingi mausteista ja toteuta unelmat!

Almudena Ramos Martin, 26, 
johdon assistentti, Madrid, Espanja

”Kun kuulen marokkolaisista, ajattelen heti tinkimistä ja mattokauppiaita! Marokko edustaa espanjalaisille hunnutettuja naisia ja pieniä patero-veneitä, joilla marokkolaiset pyrkivät Espanjaan Pohjois-Afrikan rannikolta. Yhdistän marokkolaiset islamiin.

Koska Espanjaan tulee paljon marihuanaa Marokosta, marokkolaiset taitavat olla aika laiskoja, polttavat vain ruohoa. Yhdistän Marokkoon Saharan autiomaan, en niinkään isoja kaupunkeja, Casablancaa tai Rabatia. Kaupungeista Marrakesh ja sen basaarit ovat tutumpia. Ja tietysti mausteet! Toreja täynnä mausteita! Mutta 
espanjalaiset eivät luota marokkolaisiin. Espanjalaisten mielestä marokkolaiset valehtelevat aina.”

Kamal Sbiri, 27, jatko-opiskelija, 
Agadir, Marokko

”Marokkolaisten vahvin mielikuva espanjalaisista ovat futisjoukkueet FC Barcelona ja Real Madrid. Jokainen urheilusta kiinnostunut marokkolainen kannattaa jompaakumpaa. Espanja on ensimmäinen askel Eurooppaan, paikka, jossa nuoret voivat toteuttaa ”unelmansa” ja jopa tavata jalkapallotähtiä.

Pohjoismarokkolaisille Espanja on aina uhka, etelämarokkolaiset hakevat Espanjasta turvaa. Loppuosa väestöstä näkee espanjalaiset turisteina, jotka eivät eroa paljon muista eurooppalaisturisteista. Toisaalta, pidämme espanjalaisia ilkeinä. Marokkolaisille poliitikoille Espanja on ”vihattu ystävä”, josta 
ei pidetä, mutta ei päästä eroonkaan. Ainoa tie Eurooppaan kulkee Espanjan kautta.”


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Tilaa Maailman Kuvalehti