Kari Eloranta
Espressokoneen osien asennusta kadulla pajan edessä. Azemeraw Zekele (oik.) vaikuttaa tulevan luontevasti toimeen kisälliensä kanssa.
Halkaisijaltaan 130-millinen kenttätykin kranaatin hylsy on miehen käsivarren mittainen messinkisylinteri. Se on avoin kapeammasta päästään ja suljettu kannastaan, nallipäästä. Usein se kiiltelee yhä kullankeltaisena – onhan se ollut huolellisesti pakattuna ammuslaatikossa aina siihen saakka, kunnes on hetken murto-osassa täyttänyt tehtävänsä.
Äkkipäätään hylsyä voisi pitää romumetallina, vaikka se itse asiassa on kuin tehty gourmet-nautintoa varten.
Sotaromusta uusi elämä
Useimpina päivinä Azemeraw Zekele on helppo löytää pajastaan, joka sijaitsee Mekelen kantakaupungin sivukujalla. Siellä hän poraa ja sahaa, vääntää ja juottaa metallia muotoon.
Zekele on nelikymppinen mies, joka näyttää tulevan luontevasti toimeen kuuden nuoren kisällinsä kanssa.
Kolmihuoneinen verstas on pienenpuoleinen, joten usein askareet siirtyvätkin väljemmälle, kadulle liikkeen eteen. Ohikulkijoita Zekelen touhut tuskin häiritsevät – ennemminkin ne houkuttelevat uusia asiakkaita sisään.
Elämä on nyt mallillaan, mutta aina ei ole ollut näin hyvin. Kymmenisen vuotta sitten Zekelen piti lähteä kodistaan Asmarassa, kun sota Eritrean ja Etiopian välille oli puhjennut.
Tänne Etiopian pohjoisen maakunnan keskukseen hän lopulta päätyi pakolaisena. Kun aseet vaikenivat, mies oli puilla paljailla. Piti keksiä jotain, jolla turvata toimeentulo.
Voisiko ympäröivästä sodan romusta rakentaa uuden elämän?
Rajaton varasto koneen osia
Pian pajaan saapumiseni jälkeen Zekele tarttuu hihaani, vie minut sisään ja kaappaa samalla pari isoa metallisylinteriä kainaloonsa. Hän haluaa minun tutkivan ja vertailevan niitä. Ne muistuttavat toisiaan, mutteivät ole identtisiä. Kummassakin on reikiä ja holkkeja ja putkia kiinni hitsattuina.
Toinen sylintereistä on kuparia, leimasta päätellen vanhaa italialaista tekoa, toinen taas messinkiä ja selvästikin Zekelen ylpeyden aihe. Mies kertoo yksityiskohdista ja vertaa ominaisuuksia samalla, kun esittelee työpajaansa, jossa hylsyistä muokataan paineastioita. Lopulta hän laskee lieriöt lattialle ja vie minut päällyspeltiä vaille valmiin espressokoneen äärelle.
Innostuneena mies näyttää painemittarin, varaventtiilin, lämmityselementin, lukuisia detaljeja. Viuhtoo ja selittää koneen toimintaa. Erityisen ylpeänä hän esittelee muotit, joilla jotkut osista valetaan. Viimeiseksi hän vilauttaa vielä AZ-logoa, joka kiinnitetään koneen kylkeen, kun se on läpäissyt viimeisetkin testit.
Paikkakuntalaisten keräillessä hylättyjä hylsyjä lähitienoiden taistelutantereilta Zekelellä on käytännössä rajaton varanto espressokoneen tärkeintä osaa, paineastiaa.
Myös markkinat ovat taatut: juuri tässä maassa kahvi keksittiin ja täällä sitä edelleen nautitaan, runsain mitoin. Laatua edellytetään niin pavuilta kuin koneiltakin.
Ohimennen Zekele mainitsee asiakkaitaan, joiden joukossa on myös yksi eurooppalaisen maan suurlähetystö Addis Abebassa.
Mutta lopulta tämä kaikki on vain sanailua. Zekele on käytännön mies ja niinpä hän ennen pitkää pyytääkin yhtä apulaisistaan laittamaan testipenkissä olevan espressokoneen päälle.
Tummat pavut jauhetaan, puristetaan filtterikuppiin ja tuota pikaa tipat noruvat kuppiin.
Harvoin on sodan jälkimaku ollut yhtä aromikas.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.
Muut Kumppani-lehden linkit
- Pääkirjoitus: Sakset käteen!
- Kolumni: Mikä tekee naisen?
- Kovissa kansissa: Demokratia on rikki
- Kolumni: Miksi ydinaseista pitäisi luopua?
- Peter Kuria: Ilmasto pelastuu lapiohommilla
- Egyptin bloggaajat löysivät äänensä internetistä
- Reppu & passi: Mene kotiin, Suomi!
- Arjen sankari: Koreografi Maria Helena Pinto
- Naapurit: Aikakone ja hollantilaisten pikkuveljet
- Puhe & kupla: Säästöillä parempia uutisia?