Tiedän, että ilmastonmuutos on vakava ongelma. Tiedän myös, että voisin osaltani torjua sitä säästämällä energiaa, kuluttamalla vähemmän ja erityisesti välttämällä lentämistä. Silti lähden jouluksi kaukomatkalle Suomen talvea pakoon.

Ilmiö on yleinen. Suomen Gallupin syksyllä tekemän mielipidetiedustelun mukaan suomalaiset kokevat ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi, mutta yhä harvempi on valmis tekemään uhrauksia sen torjumiseksi. Alle viidesosa suomalaisista olisi valmis maksamaan energiasta selvästi enemmän ympäristösyistä.

Tieto lisää tuskaa, mutta miksi se ei motivoi toimimaan?

Ongelma siirtyy tulevaisuuteen

”Ilmastonmuutoksella ei ole välittömiä seurauksia, jotka huomaisimme”, tutkija Sabine Marx sanoo. Ihmismieli vähättelee riskejä, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa.

”Toivomme, että tapahtuu asioita, jotka estävät vaarojen toteutumisen. Ehkä toivomme, että kehitetään uutta teknologiaa, jolla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Ehkä ajattelemme, että meillä on tulevaisuudessa niin paljon rahaa, että pystymme korjaamaan sen seurauksia. Tai sitten yksinkertaisesti ajattelemme, että emme enää ole hengissä vuonna 2100, kun ilmastonmuutoksesta todella kärsitään”, Marx selvittää.

Marx on Center for Research on Environmental Decisions (CRED) -tutkimuslaitoksen apulaisjohtaja. CRED on osa Columbian yliopistoa New Yorkissa, ja sen tutkijat ovat perehtyneet ilmastonmuutokseen psykologian näkökulmasta.

Useimmat ilmastonmuutosta tutkivat tiedemiehet keskittyvät ilmiön selittämiseen tai torjuntakeinojen keksimiseen. CRED:in tutkijat sen sijaan pohtivat, miksi ilmastonmuutos on osoittautunut niin vaikeaksi ongelmaksi ihmismielelle hahmottaa ja ratkaista.

Marx selittää vaikeutta osittain evoluutiolla. Ne aivojen osat, jotka reagoivat vahvasti uuteen vaaraan, ovat kehittyneet varhaisessa vaiheessa ihmisen evoluutiossa. Ne mahdollistavat nopean reagoinnin välittömään vaaraan – emme jää miettimään, jos joku hyökkää kimppuumme, vaan pakenemme heti.

”Aivojen osat, jotka käsittelevät tieteellistä tietoa, ovat nuorempia. Ne eivät aiheuta samanlaisia reaktioita”, Marx kertoo.

Ilmastonmuutoksesta tarjolla olevaan faktatietoon on siis helppo suhtautua etäisemmin. Se ei aiheuta välitöntä tunnereaktiota, joka motivoisi toimimaan.

Onko valinnoilla merkitystä?

Myös ilmastonmuutoksen mittakaava tekee siitä lähes käsittämättömän ihmismielelle. Ilmastonmuutos koskettaa koko maapalloa ja kaikkia ihmisiä. Miljardit yksittäiset valinnat vaikuttavat siihen, onnistutaanko sitä torjumaan.

”Ihmisille tulee halvaantumisen tunne: mitä ikinä he tekevätkään, se on vain pisara meressä”, Marx kuvailee.

Psykologian tutkija Janet Swim on samaa mieltä. Hänen mukaansa yksi ongelmista on juuri se, että ihmiset eivät tiedä, onko heidän ilmastovalinnoillaan todella merkitystä.

”Tämän lisäksi tilannetta vaikeuttaa ilmastonmuutoksen monimutkaisuus. Sillä on monta aiheuttajaa”, Swim sanoo.

Hän myös huomauttaa, että on esimerkiksi vaikeaa tietää, mitkä luonnonkatastrofit ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamia. ”Yhdysvalloissa tiedemiehet sanoivat, että ilmastonmuutos oli syy hurrikaani Katrinaan, mutta sitä on mahdotonta tietää tarkalleen.”

Swim on psykologian professori Pennsylvanian osavaltionyliopistossa Yhdysvalloissa. Hän johti Yhdysvaltain psykologiliiton syksyllä julkaistun ilmastonmuutosraportin laatimista.

Ilmastoähky uhkaa

Ilmastotiedosta ei ole puutetta: mediassa on ilmastouutisia päivittäin. Tiedon määrä saattaa kuitenkin olla itsessään ongelma. Onko vaarana, että tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

”Jotkut ihmiset sanovat, että on vaikeaa pelätä jotain, kun siitä kuulee toistuvasti. Monet ihmiset myös ajattelevat, että ilmastonmuutoksen vaaroja liioitellaan”, Swim sanoo.

Marx on huomannut saman ilmiön. ”Ilmastoväsymys uhkaa. Ihmiset saattavat turtua koko asiaan.”

Jotkut turtuvat, toiset ahdistuvat. Molemmat tutkijat uskovat, että ilmastonmuutos saattaa olla niin raskas ihmisen mielelle, että se voi aiheuttaa jopa masennusta.

”Olen lukenut tutkimuksia, joissa kerrotaan nuorten kärsivän ilmastonmuutosahdistuksesta. Nuorten kanssa toimivat psykiatrit ovat törmänneet ilmiöön”, Marx sanoo.

Swim muistuttaa, että vaikka ihmiset ahdistuvat ilmastonmuutoksesta, on vaikeaa tietää, olisivatko he ahdistuneita joka tapauksessa.

”On tärkeää, että ihmiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, jotta he tekisivät jotain asian eteen. Ei kuitenkaan ole toivottavaa, että ihmiset ovat niin ahdistuneita, etteivät kykene toimimaan!” Swim sanoo.

Vaaditaanko katastrofi?

Monet ihmiset ovat tehneet ilmastosyistä pieniä muutoksia elämässään, esimerkiksi vaihtaneet hehkulamput energiansäästölamppuihin tai lisänneet julkisen liikenteen käyttöä. Vaikka nämä valinnat ovat hyödyllisiä, niissäkin on vaaransa. Ihmisillä on nimittäin taipumus ajatella, että kun he ovat tehneet yhden ympäristöystävällisen teon, se riittää. En harrasta yksityisautoilua, joten voin paremmin mielin lähteä jouluksi Thaimaan lämpöön.

”Tapojen muuttaminen on erittäin vaikeaa, varsinkin jos se vaatisi elintason alentamista”, Marx sanoo.

”Ihmiset myös usein valitsevat teon, jolla ei ole hirveän suurta vaikutusta. On luultavasti tärkeämpää, että eristää talonsa hyvin kuin kierrättää”, Swim sanoo.

Onko ilmastonmuutosta sitten edes mahdollista torjua? Yksittäisen ihmisen mieli on täynnä esteitä ongelman ratkaisulle – kansainvälisten ilmastoneuvottelujen koukeroista puhumattakaan.

”Joinain päivinä tuntuu siltä, että emme tule koskaan saamaan mitään aikaiseksi ilmastonmuutoksen suhteen”, Swim huokaa.

Parempina päivinä Swim kuitenkin uskoo, ettei peliä ole täysin menetetty. Hänen mielestään myönteiset esimerkit ovat erittäin tärkeitä. ”Tiedon sijaan ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mitä heidän naapurinsa tekevät.”

Marx myöntää joskus miettivänsä, vaadittaisiinko jokin suuri luonnonkatastrofi, jotta ihmiset heräisivät torjumaan ilmastonmuutosta. Hän on kuitenkin optimisti. Tärkeää on se, miten ilmastonmuutos esitetään ihmisille.

”On näytettävä myönteiset vaikutukset, joita ilmastonmuutoksen vaatimilla muutoksilla voi olla. Esimerkiksi vihreän teknologian yhteydessä pitäisi puhua uusien työpaikkojen ja talouskasvun luomisesta.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.