Chilen ympäristöliikkeen pitkäaikainen aktivisti Hector Ramírez kulki vuosien ajan talosta taloon kertomassa viljelijöille torjunta-aineiden haitoista ja kierrätyksen eduista. Hän neuvoi kädestä pitäen, miten komposti rakennetaan, ja auttoi luomutuotantoa ottamaan ensimmäisiä heiveröisiä askeleitaan Chilessä.
”Minulla oli suurempikin unelma: halusin luomutuotteita myös chileläisten kuluttajien ulottuville”, Ramírez kertoo.
Hector Ramirez tapaa usein lounastunnilla 14-vuotiaan poikansa. Ramirez perusti Chileen ekokaupan. (Kuvaaja: Jaana Kanninen)
”Halusin luoda Chileen luomutuotteita ja reilun kaupan ehtoja noudattavien ruokakauppojen verkoston. Liikkeet tarjoaisivat vaihtoehdon kaikille niille, jotka olivat kyllästyneet valintamyymälöistä pursuaviin teollisiin tuotteisiin, joiden alkuperästä ja sisällöstä ei juuri saa tietoa.”
Alkoi monta vuotta kestänyt työ rahoituksen löytämiseksi. Ensin Ramírez yritti valtion rahoituslähteitä, huonolla tuurilla. Kävi ilmi, ettei Chilen valtio lähtisi rahoittamaan ekokauppoja.
Seuraavaksi olivat vuorossa reilun kaupan alalla toimivat yhdistykset, mutta sekään ei kantanut hedelmää: eurooppalaiset yhdistykset olivat valmiita ainoastaan ostamaan chileläisiä reilusti tuotettuja luomutuotteita, mutta eivät tukemaan niiden myyntiä Chilessä.
”Lopulta kyllästyin ruikuttamaan. Otin henkilökohtaisen pankkilainan 30 prosentin korolla”, Ramírez sanoo.
Hän perusti Santiagoon ensimmäisen luomutuotteita kauppaavan liikkeen, Ecotiendan, joka avasi ovensa lokakuussa 2006 Santiagon keskustassa.
”Kauppa on henkilökohtainen projektini, mutta saan henkistä tukea GAIA-järjestöltä. Se ajaa ympäristölle ystävällistä ja reilun kaupan periaatteita noudattavaa maanviljelyä Chilessä”, Ramírez kertoo.
Liikkeessä on rauhaisa tunnelma, mikä erottuu selvästi ympäröivästä liikenteen melusta ja suurkaupungin kiireisestä rytmistä. Suitsukkeiden vieno tuoksu vetää urbaania väkeä rauhoittumaan hetkeksi luomutuotteiden seuraan.
Nyt Ecotienda pyörii suunnilleen omillaan. Palkkaa Ramírez ei ole vielä saanut, mutta lainan korot on jo maksettu. Kauppias ostaa chileläisiltä pienviljelijöiltä luomuviiniä, viinietikkaa, öljyä, pähkinöitä, hilloja ja mehuja. Hän myy luonnonmukaista kosmetiikkaa, tuoksuvia öljyjä, pellavasta ja hampusta valmistettuja vaatteita.
Ramírez ostaa vain perheviljelmien tuotteita. Vaatimuksiin kuuluu, että viljelyssä ei käytetä torjunta-aineita eikä väkilannoitteita. Kasteluun on käytettävä pohjavettä usein saastuneen jokiveden sijasta.
”Kaikki perustuu luottamukseen, sillä mihinkään valvontaiskuihin ei ole mahdollisuuksia”, Ramírez sanoo.
Hän joutuu tekemään liikkeessään ympäripyöreitä päiviä. Tavanomainen työpäivä kestää kaksitoista tuntia.
Ruokatunnista ei kuitenkaan tingitä. Ramírez pistää ovelle lukon ja poistuu näyttämöltä ainakin tunniksi. Pää täytyy pitää kunnossa työpaineista huolimatta.
Omalle ravinnolleenkin Ramírez asettaa kovat laatuvaatimukset. Yleensä hän viettää ruokatunnin lähellä sijaitsevassa tuttujen pitämässä kasvisravintolassa. Kasvissyönti ei ole Chilessä mitenkään tavallista. Kasvissyöjälle tarjotaankin usein possu- ja kanaruokia.
Chilen vientiin suuntautuneessa talousmallissa ei ole tilaa lähi- tai luomuruoka-ajattelulle. Ympäristö ei ole ollut kovin korkeassa asemassa hallitusten asialistalla. Ympäristöministeriökin on perusteilla vasta näinä päivinä.
Hector Ramírezin Ecotienda on yhden miehen panos Chilen ympäristön parantamiseksi ja kansalaisten ravinnon laadun kohentamiseksi.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 04/2007