Kristiina Mäyrä ja Dubain kehitysvammakeskuslasten kanssa.
Arabiemiraattien peiliseinien säihkeessä ei näy juuri lainkaan vammaisia tai liikuntarajoitteisia. Perinteistä kiinni pitävän patriarkaalisen heimokulttuurin maassa lähisukulaisten väliset avioliitot ovat kuitenkin yleisiä, joten kehitysvammaisia lapsia syntyy normaalia runsaammin. Heidät koetaan kuitenkin perheen ja suvun häpeäpilkkuina, jotka on pidettävä piilossa.
”Monen kehitysvammaisen kohtalona on yhä elää koko elämänsä virikkeettömästi kodin takahuoneeseen suljettuna”, kertoo Kristiina Mäyrä. Hän koordinoi Dubain kehitysvammakeskuksen varainhankintaa ja hallintoa.
Suomalaiselle Kristiina Mäyrälle tarjoutui viisi vuotta sitten mielenkiintoinen haaste, kun Dubain kehitysvammakeskus, Dubai Center for Special Needs, pyysi aikaansaavan naisen maineessa olevaa Kristiinaa töihin keskukseen.
”Tänne tarvittiin ihminen, joka pistää nenänsä joka paikkaan”, Kristiina naurahtaa.
Kristiina Mäyrän myötä keskus ja samalla kehitysvammaisten lasten asema on saanut paljon positiivista julkisuutta ja lahjoitusvaroja toimintaansa – muuta rahoitusta keskus ei saakaan. Mäyrän vastuulla ovat myös henkilöstön rekrytointi sekä keskuksen tietotekniset laitteet ja kotisivut.
Uudet tilat ja asenteet
”Keskuksemme on edelleen maan ainoa hyvätasoinen ei-laitosmainen koulutus- ja kuntoutusympäristö kehitysvammaisille lapsille ja nuorille”, Kristiina kertoo.
Dubai Center for Special Needs perustettiin vuonna 1983 kehitysvammaisten lasten vanhempien aloitteesta. Aluksi keskus toimi pienessä vuokratalossa ja siellä oli viisi oppilasta. Keskuksen myöhemmät vaiheet kertovat melkoista menestystarinaa.
Dubain hallitsija, sheikki Ahmed Bin Rashid Al Maktoum lahjoitti keskukselle ensin kaksi huvilaa ja myöhemmin laajan maa-alueen rakentamista varten. Nykyisin keskuksen ajanmukaisesti varustetuissa tiloissa opiskelee päivittäin 137 iältään 3-21-vuotiasta lasta ja nuorta.
”Jotain tämäkin kertoo paikallisista asenteista. Paikallinen rotary-yhdistys lähetti meille tämän, kun toivoimme heiltä lahjoitukseksi pyörätuolia”, Kristiina Mäyrä kummastelee. ”Työntekijöitä keskuksessamme on 70. Valtaosa heistä on ulkomaalaistaustaisia, sillä tämän alan koulutusta ei Emiraateissa ole saatavilla. Myöskään kehitysvammaisten lasten perheille ei ole tarjolla tukea eikä ohjausta vaikean tilanteen kohtaamiseen”, Kristiina Mäyrä kertoo.
”Meillä työskentelee fysio-, puhe-, ja toimintaterapeutteja, erityisopettajia ja ammatinvalinnanohjaajia. Jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma perusteellisen arvioinnin jälkeen.”
Keskus on vahvojen naisten käsissä, sillä sitä on johtanut alusta asti iranilaissyntyinen lapsi- ja perhepsykologi Mahshid Salehi.
”Asenteet muuttuvat yhteiskunnassa hyvin hitaasti. Suhtautuminen kehitysvammaisiin paranee kuitenkin koko ajan, vaikka vammaisuusaste ja vammaisten määrä ei vähene”, Mahshid Salehi sanoo.
Avoimia hymyjä ja lämpimiä kohtaamisia
Dubain kehitysvammakeskuksessa vallitsee positiivinen ja lämmin ilmapiiri. Toiminta tapahtuu pienissä ryhmissä, joissa on tarjolla riittävästi aikuisten tukea ja ammattilaisten ohjausta. Keskuksen isot ja pienet opiskelijat ovat kontaktihakuisia, kohteliaita ja kiinnostuneita vierailijasta. Keskuksen viralliset kielet ovat englanti ja arabia, ja opiskelijoista valtaosa osaa englantia ainakin tervehdyksen ja kuulumisten vaihtamisen verran.
”Hyvää päivää! Tervetuloa katsomaan maalauksiani”, 10-vuotias Muhammed toivottaa iloisesti ja sujuvalla englannilla.
Muhammedin luokkatoveri Omar tutkailee vierasta vaiteliaana matkan päästä, mutta vastaa hymyyn ja innostuu myös esittelemään töitään.
Kristiina Mäyrä tuntee nimeltä lähes jokaisen keskuksen opiskelijan. Käytävällä liikkuessaan hän saa jatkuvasti osakseen iloisia tervehdyksiä ja lujia rutistuksia.
”Keskuksen opiskelijat ovat todella heterogeenistä joukkoa monessakin suhteessa. Meillä on yhteensä 22 kansallisuutta. Viidenneksellä opiskelijoista on CP-vamma ja viidenneksellä Downin syndrooma. Opiskelijat on sijoitettu ryhmiin kunkin yksilöllisen kehitystason ja osaamisprofiilin mukaan.”
Keskuksen opiskelijoiden erityisopetuksen ja kuntoutustarpeen taustalla on myös oppimishäiriöitä ja kehitysviivästymiä sekä muun muassa autismia, epilepsiaa, ADHD:tä ja kuulovaurioita. Kolmannes keskuksen opiskelijoista on tyttöjä.
Ulkomaalaiset suurin auttajaryhmä
Keskuksen opiskelijoista noin puolet on paikallisia maan kansallisuuden haltijoita, toinen puoli ulkomaalaisten siirtotyöläisten jälkeläisiä. Varat tulevat kuitenkin lähes täysin ulkomaalaisten kukkaroista.
”Tämä maa ei sinänsä ole rikas, mutta sitä johtaa ryhmä erittäin varakkaita ihmisiä. Potentiaalisia lahjoittajasukuja, joissa jokaisessa on kehitysvammaisia, olisi muutama sata, mutta yhden käden sormet riittävät laskemaan ne suvut, jotka tukevat toimintaamme”, Kristiina Mäyrä kertoo.
Parhaita yhteistyökumppaneita sekä rahoituksessa että asenteiden tuuletuksessa ovat kansainväliset suuryritykset.
”Kuntoutuksen ja koulunkäynnin lisäksi keskuksemme tarjoaa myös ammattikoulutusta ja harjoittelua työelämän tuettuihin työtehtäviin”, johtaja Mahshid Salehi kertoo.
Esimmäisiä yhteistyökumppaneita tässä oli kuriirifirma DHL, joka tarjosi keskuksen opiskelijoille työtä postitusapulaisina. Salehi iloitsee uusista yhteistyökumppaneista. Nykyisin keskuksen opiskelijat harjoittelevat työelämän taitoja myös kahdessa hotellissa, amerikkalaisessa koulussa, kirjankustantamossa ja Dubain kansallispankissa.
”Työharjoittelu antaa opiskelijoillemme loistavia mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia kykyjään ja ongelmanratkaisutaitojaan. Samalla se lisää kansalaisten tietämystä kehitysvammaisuudesta ja auttaa lieventämään jyrkkiä asenteita”, Mahshid Salehi uskoo.
Yksi uusimmista yhteistyökumppaneista on paikallinen matkatoimisto Royal Sand Tours, joka järjestää helikopteri-jeeppisafareita. Matkatoimisto on luvannut yhden dirhamin eli noin 20 sentin lahjoituksen keskukselle jokaisesta myydystä aavikkosafarimatkasta. Keskus tarjosi matkatoimistolle asiantuntija-apua liikuntaesteisten matkustajien huomioimisessa safarimatkoilla.
”Tämä on erinomainen esimerkki uudenlaisesta yhteistyöstä”, Kristiina Mäyrä ja Mahshid Salehi iloitsevat.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2006