Kutsuja satelee. Näinä päivinä pankki toisensa jälkeen vokottelee kuluttajaa luokseen keskustelemaan raha-asioista. Ja kutsuunhan on kohteliasta vastata, joten päätän tehdä kokeen: käyn kolmessa eri pankissa asiakkaana kysymässä, mitä vaihtoehtoja ne tarjoavat sijoittamiseen ihmiselle, jolle valinnassa painavat myös eettiset kysymykset.

Osuuspankissa on vastassa nuori mies, jolta ostaisin vaikka käytetyn auton. Kerron olevani sijoittamisen suhteen täysi noviisi ja saan selkeän ja kattavan selostuksen eri vaihtoehdoista etuineen ja riskeineen.

Kun kysyn eettisistä sijoitusvaihtoehdoista, tulee vastaukseksi punnittua tekstiä: neuvoja tuntee oman pankin eettisen tuotteen hyvin, samoin eettiseen sijoittamiseen liittyvän problematiikan. Kun kerron vierastavani pankin eettisessä rahastossa keskeisellä sijalla olevia lääkeyhtiöitä, hän ehdottaa, että valitsen rahastoja sellaisilta aloilta tai maantieteellisiltä alueilta, joilla yleiset toimintaperiaatteet ovat lähempänä arvojani.

Neuvoja muistuttaa vielä, että rahastosijoituksia tekemällä viime kädessä ulkoistan päätöksenteon pankin ammattilaisille, joiden ensisijainen tavoite on tehdä voittoa rahastolle asetettujen raamien rajoissa. Jos haluaisin rahojeni päätyvän vain ja ainoastaan sellaisiin yhtiöihin, joiden toiminta on minun omalla kriteeristölläni kelvollista, minun pitäisi sijoittaa suoraan osakkeisiin.

Tehokasta kauppaa

Sampo Pankissa tapaan neuvojan, jonka palkkaisin oitis myyjäksi, jos omistaisin käytettyjen autojen kaupan. Raha-asioissa tumpeloksi tunnustautuneelle asiakasehdokkaalle selitetään toki pikaisesti sijoittamisen ja varojen jakamisen perusteet, mutta valtaosa ajasta kuluu pankin tuotteiden esittelyyn. Yhden yksittäisen rahaston nimi ei tämän jälkeen pääse unohtumaan: se toistuu tunnin keskustelussa kymmeniä kertoja.

Kysymys eettisestä rahastosta nostaa kuitenkin muuten pätevänoloisen neuvojan otsalle kysymysmerkin. Neuvoja muistaa kuullensa sellaisesta, muttei ole asiasta aivan varma. Pikaisella etsimisellä ei eettisyydestä löydy jälkiä pankin omilta rahastosivuilta, joiden avulla hän minulle vaihtoehtoja esittelee. Myöhemmin päädymme sattumalta eettisin perustein kootun rahaston sivuille. Rahasto on jo seitsenvuotias.

Tieto hukassa

Nordeassa etukäteen varattu aika vie tavalliselle pankkitiskille. Yläpuolella vilkkuu vielä edellisen asiakkaan jonotusnumero ja viereisillä tiskeillä asioivien raha-asiat voi kuunnella samalla, kun kyselee omien rahojensa sijoittamisesta.

Tiskin takana istuva mukava rouva kertoo hyviä vinkkejä tilikohtaisista palvelumaksuista, mutta yksityiskohtaisempia sijoituksiin ja rahastoihin liittyviä kysymyksiä esittäessäni tunnen itseni lähinnä koulukiusaajaksi.

Eettisiä rahastoja hän ei tunne eikä yksityiskohtia edes suosittelemistaan rahastoista. Kahdessa edellisessä pankissa jokaisen rahaston kohdalla esiteltiin rahaston sijoituspolitiikka, omistusten senhetkinen jakautuminen sekä pidemmän aikavälin kehitys. Täällä ei edes neuvojan tietokone saa yhteyttä pankin omille sivuille, joilta tietoa voisi etsiä.

Kun olemme selvittäneet asioitani tunnin ajan, antaa rouva minulle oma-aloitteisesti pankin sijoitusneuvojan puhelinnumeron lisätietoja varten, koska minä olen ”selvästi näistä asioista perillä”.

En kehtaa ihmetellä ääneen, miksi pankin asiakaspalvelunumerosta varattu tunnin aika toi minut tähän tiskille.

Juttua varten käytiin pankkien helsinkiläiskonttoreissa kysymässä neuvoa sekä kertasijoituksen että jatkuvan rahastosäästämisen aloittamiseksi. Asiakas kertoi, että eettisyys on tärkeä tekijä sijoitusten valinnassa. Neuvonta-ajat varattiin etukäteen. Neuvojat eivät tienneet asiakkaan olevan toimittaja.

Reilut rahastot vähemmistössä

Valtaosa suomalaisten rahastoihin sijoittamista rahoista päätyy maan kolmen suurimman pankin, Nordean, OP-ryhmän ja Sammon, rahastoyhtiöihin. Suomeen rekisteröidyissä rahastoissa oli syyskuun lopulla rahaa yhteensä yli 55 miljardia euroa. Suomen Sijoitusrahastoyhdistyksen mukaan eettisten rahastojen osuus potista jää alle puolen prosentin.

(Kuva: Raisa Raekallio)
Vaikka sijoitusrahastoyhdistys eettisiä rahastoja listaakin, eivät pankit itse sanaa hevin käytä.

”Eettisyyden sijaan puhumme kestävästä kehityksestä”, kertoo Sampo Rahastoyhtiön johtaja Susanna Miekk-oja. Hänen mukaansa rahastot ovat väline, jolla varoja voidaan ohjata sijoitusmarkkinoille asiakkaan haluamalla sijoitustyylillä.

Sammolla on kaksi kestävän kehityksen rahastoa, Kestävä Arvo Osake ja Korko. Osakerahaston salkunhoito siirtyi elokuussa Yhdysvaltain ex-varapresidentti Al Goren luotsaamalle yhtiölle Lontooseen. Aktiivisesti sijoittava rahasto hakee nyt yrityksiltä paitsi vastuullisuutta, myös parempaa tuottoa ja mahdollisuuksien tunnistamista.

Miekk-oja myöntää, että kestävän kehityksen rahastojen markkinoinnissa on vielä parantamisen varaa.

Ei aseille

Myös OP-rahastoyhtiö tarjoaa Kestävä Kehitys -rahastoa, joka perustettiin – tosin eri nimellä – jo vuonna 1997. Rahaston salkunhoitaja Timo Mattila kertoo, että läntiseen Eurooppaan sijoittavan rahaston kohteet valitaan Dow Jones Sustainability ex all -indeksin listalta.

Listalla on noin 140 yritystä, ja sille päästäkseen yrityksen on hoidettava hyvin niin sosiaaliset, taloudelliset kuin ympäristökysymyksetkin sekä vältettävä tiettyjä aloja, kuten ase- ja tupakkateollisuutta. Myös Mattila kuvailee hoitamaansa rahastoa mieluummin kestävän kehityksen rahastoksi kuin eettiseksi rahastoksi.

Tuotto ensin

Eettisyys on vaikea sana myös Nordeassa.

”Emme puhu eettisistä rahastoista, sillä eettisyys on hankalasti määriteltävä asia”, kertoo Nordea rahastoyhtiöiden toimitusjohtaja Jari Kivihuhta. Eettisten rahastojen sijaan yhtiö puhuu ”eettisesti skriinatuista” rahastoista. Nordea käyttää rahastojensa ”skriinaamiseen” eli yhteiskuntavastuullisuuden arviointiin ulkopuolisen ruotsalaisyhtiön palveluita.

Nordealla on yksi Suomeen rekisteröity eettisesti ”skriinattu” rahasto, Nordea Graniitti. Kivihuhta muistuttaa, että eettisin periaattein sijoittava Graniitti on pärjännyt erinomaisesti myös tuottonsa puolesta.

Hyvä niin, mutta aivan jokaisen sijoittajan kohde Graniitti ei ole: rahastoesite kertoo minimisijoituksen olevan 200 000 euroa.

Kivihuhta muistuttaa, ettei eettisyys ole ensimmäinen asia, joka nousee esille asiakkaan tullessa konttoriin.

”Ensin kartoitetaan asiakkaan riskinkantokykyä ja -halua. Jos asiakkaalla on preferenssiä eettiseen sijoittamiseen, niin ratkaisuja tietenkin löytyy”, Kivihuhta sanoo. Hänen mukaansa Nordea-konsernilla on viisi eettisesti ”skriinattua” rahastoa, jotka on rekisteröity Ruotsiin.

Pankkitiskillä preferensseineen neuvoja kyselleelle kuluttajalle asti tieto ei päätynyt.

Hankala eettisyys

Termi ”eettinen” aiheuttaa pankeille harmaita hiuksia. Rahastoyhtiöiden johtajat sekä Nordeasta että Sammosta painottivat, etteivät pankit itse kutsu rahastojaan eettisiksi, koska termin määritteleminen on niin vaikeaa. Sampo puhuu kestävän kehityksen rahastoista, Nordea eettisesti ”skriinatuista” rahastoista.

Kun kuluttaja menee ruokakauppaan, asiointia helpottaa kummasti se, että kaikensorttiset maidot löytyvät kyltin ”maito” alta. Ehkä pankkien olisi aika palkata mainostoimisto paitsi haalimaan asiakkaita, myös keksimään alalle yhteinen yleistermi, jonka kuluttajakin ymmärtäisi. Sillä siihen asti hankalat asiakkaat kysyvät juuri eettisyyden perään.

Ruotsissa tietoa tarjolla

Ruotsissa eettisellä sijoittamisella on Suomea pidemmät perinteet ja suurempi markkinaosuus. Myös tietoa rahastoista löytyy helpommin. Etiska fonder -sivustolle on koottu perustiedot eettisestä sijoittamisesta sekä yksityiskohtaiset tiedot yli 40 ruotsalaisesta eettisestä rahastosta. Sivujen avulla kuluttaja voi vertailla rahastojen tuottoa ja niiden eettisyyden kriteerejä.

Listalta löytyy yksi suomalaisellekin tuttu pankki, Nordea. Siltä on sivustolle listattu eettiseksi yksi rahasto: pääasiassa Ruotsin kotimarkkinoille sijoittava Allemansfond Olympia. Etiska fonder -sivuston mukaan rahasto ei rajoita sijoituskohteita, mutta lahjoittaa osan tuotostaan hyvään tarkoitukseen. Nordean omat sivut kertovat rahaston lahjoittavan rahaa Ruotsin Olympiakomitealle.

Lähde Etiska Fonder -sivusto

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006