Paulina Chiziane: Niketche. Uma História de Poligamia.
Paulina Chiziane on Mosambikin merkittävin, ehkä ainoa huomattava naiskirjailija. Romaaneissaan – tai kertomuksissa, kuten hän teoksiaan itse nimittää – hän kuvaa naisten elämää. Naisten asema mosambikilaisessa yhteiskunnassa on keskeinen mutta alistettu. Yhteiskunnan mieskeskeisyyden Chiziane itsekin on saanut kokea, esimerkiksi liittyessään Mosambikin kirjailijaseuraan AEMO:on: naiset otetaan vastaan seksiobjekteina. He saavat käydä läpi rankan testivaiheen, ennenkuin tulevat hyväksytyiksi. Harvalla naisella on riittänyt voimia tähän, ja he kadottavat helposti motivaationsa.
Yksi teema, johon Chiziane on palannut yhä uudestaan, on moniavioisuus. Romaanissaan Niketche. Uma História de Poligamia teema nousee keskeiseen asemaan. Niketche on tanssi, jota tanssitaan naisten initiaatioriiteissä Mosambikin pohjoisosissa. Tanssi on nopealiikkeinen, vaatii notkeutta ja vikkelyyttä ja on tulvillaan vietteleviä eleitä ja liikkeitä.
Niketchen päähenkilö on Rami, jolle tieto aviomiehen Tonyn toisesta naisesta tulee täytenä yllätyksenä 20 avioliittovuoden jälkeen. Kun Rami lähtee selvittämään asiaa, käy ilmi, että muita naisia ei ole vain yksi vaan neljä. Hänen ratkaisunsa on saattaa vaimot yhteen ja luoda heidän välilleen salaliittomainen ystävyys. Henkisesti se on Ramille monesti tuskallista, mutta hän pysyy vahvana. Ramin avulla kukin naisista saa aloitettua pienen liikeyrityksenkin, joka vapauttaa heidät taloudellisesta riippuvuudesta.
Chiziane pitää itseään ensisijaisesti tarinankertojana. Mallin hän on saanut isoäidiltään, joka kertoi tarinoita iltanuotiolla. Kirjailijan äidinkieli on chope, mutta hän kirjoittaa portugaliksi, koska ei omien sanojensa mukaan osaa chopea tarpeeksi hyvin. Paikalliskielillä ei juuri ole kirjallista perinnettä tai se ei ole yleisesti tunnettua. Chizianen mukaan portugali on Mosambikissa viestinnän väline ja koulunkäyntikieli.
Kuten Niketchessäkin mainitaan, useimmille mosambikilaisille naisille avioliitto on ainoa mahdollinen ”ammatti”; aviomies on ennemminkin elättäjä kuin kumppani. Kertomuksen lopussa kukin Tonyn vaimoista on kuitenkin saavuttanut riippumattomuuden. Onko kirjailijan näkemys naisten mahdollisuuksista kenties liiankin optimistinen?
”Oma ammatti on jokaisen naisen unelma, ja sen puuttuminen on keskeinen ongelma. Halusin antaa selvän viestin, että se voi olla mahdollista”, toteaa Chiziane puhelinhaastattelussa.
Vaikeissa tilanteissa Rami käy pitkiä yksinpuheluita. ”On hyvin yleistä, että naiset ovat ongelmineen yksin. Ramilla ei ole läheisiä ystäviä, isä ja äiti eivät halua kuunnella hänen huoliaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää puhua itsekseen”, Chiziane kertoo.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005