Kun pohtii kehitysmaiden ongelmia, törmää väistämättä köyhyyteen. Kumppani on käsitellyt köyhyydestä johtuvia ongelmia monesta näkökulmasta. Viime numerossa käsiteltiin aidsia. Sen hoitoon on kehitetty teholääkkeitä, joiden hyöty jää usein köyhiltä saavuttamatta. Ei pelkästään siksi, että lääkkeet ovat kalliita vaan siksi, että ne pitäisi ottaa säännöllisesti ruokailun jälkeen. Köyhien maiden köyhät ihmiset harvoin syövät säännöllisesti.
Maaliskuun numerossa puhuttiin naiskaupasta, joka ammentaa käyttövoimansa lähtömaiden äärettömästä köyhyydestä. Kun perinteiset ansaitsemiskeinot ovat tuottamattomia, jäljelle jää enää seksin myynti.
Viime syksynä lehdessämme keskityttiin lapsiin ja lapsityöhön. Afrikassa vajaa puolet 4-15-vuotiaista tekee työtä. Syynä on useimmiten perheiden köyhyys, jota pyritään paikkaamaan lasten työnteolla.
Sitä edellisessä Kumppanissa totesin, että monien sotien taustalla on puute rahasta. Useat tutkijat, muun muassa Oxfordin yliopiston professori, konfliktien tutkija Paul Collier ja Brittiläisen Kolumbian yliopiston Inhimillisen turvallisuuden keskuksen johtaja Andrew Mack, ovat kumpikin listanneet köyhyyden yhdeksi merkittävimmistä syistä sotiin ja etnisiin konflikteihin.
Tässä on vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea köyhyys aiheuttaa. Listaa pitää kuitenkin lukea toisin. Kaikkia näitä ongelmia voi vähentää, kun vähentää köyhyyttä. Paremman maailman vaatiminen ja köyhyyden vähentäminen ei ole pienen piipertävän ryhmän haihattelua vaan totisia tavoitteita. YK on ottanut vuosituhattavoitteekseen äärimmäisen köyhyyden poistamisen vuoteen 2015 mennessä.
Jotta YK:n tavoitteisiin päästäisiin, olisi myös kehitysapua nostettava. Suomen nykyisellä hallituksella ja ministeri Paula Lehtomäellä on kuitenkin eri kanta. Kehitysapu näyttäisi jäävän lähiaikoina alle puoleen prosenttiin bruttokansantuotteesta, vaikka edellisen hallituksen tavoitteena oli 0,7 prosentin taso vuoteen 2010 mennessä. Suomi on ainakin tällä vaalikaudella lyönyt kehitysaputalkoissa rukkaset naulaan. Ja siinä ohimennen läimäyttänyt niillä maailman köyhiä naamalle.
Kuvaan itse kehitysmaiden ongelmia usein alaspäin suuntautuvan spiraalin muodossa. Spiraalin kehillä on naiskauppaa, aidsia, lapsityötä, sotaa, pakolaisuutta ja ihmisoikeusloukkauksia. Spiraalin kärki kuitenkin osoittaa köyhyyteen. Kun me vähennämme kärjen syvyyttä, vähennämme samalla kaikkia köyhyyden synnyttämiä ongelmia. Ja kääntäen. Kun poliittisilla päätöksillä syvennämme köyhyyttä, lisäämme sen aiheuttamia ongelmia. Mutta miksipä maamme hallitus maailman köyhistä välittäisi, eihän heillä ole äänioikeutta seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Antoisia lukuhetkiä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005