Siirtotyöläisiksi lähtevistä naisista osa päätyy oloihin, joista ei todellakaan ollut mainintaa sopimuksissa. Kotiapulainen joutuu valitettavan usein isäntäperheen seksileluksi ja baaritiskin takana seisomisen sijasta ansio on tienattava baarin takahuoneen sängyllä. Ja silloin, kun nainen tietoisesti lähtee prostituoiduksi, välittäjämiehet maalaavat todellisuudesta hyvin erilaisen kuvan.
Usein naisia houkutellaan maasta perinteisillä avioliittohuijauksilla. Sukulainen tai ystävä järjestää avioliiton, rikas liikemies kosii, ja nainen matkustaa häihinsä, tai netissä toimiva avioliittopalvelu takaa onnistuneen liiton. Onnellinen pikkurouva huomaa kuitenkin varsin pian joutuneensa parittajan talliin.
Monissa tapauksissa seksibisnekseen mukaan lähteneillä naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa ansaita elantoaan. Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkijan Tarja Väyrysen mukaan kriisialueiden naiset ovat erityisessä vaarassa.
Kun yhteiskunnallinen turvajärjestelmä konfliktialueilla romahtaa, perinteisiä turvaverkkoja ei enää ole. Silloin naiset altistuvat seksikaupan uhreiksi.”
Kukoistavaa teollisuutta
Monet naiset ovat joutuneet konfliktien yhteydessä rais-kausten uhreiksi. Vihollisnaisten joukkoraiskaukset kuuluvat nykyiseen sotastrategiaan. Naisten puhtaus ja kunnia on tärkeää, siksi vihollisnaiset pyritään häpäisemään”, sanoo Väyrynen.
Varsin usein raiskausten uhrit eristetään yhteisöstä. Silloin heistä tulee hyvin houkuttelevia uhreja ihmiskauppiaille. Joukkoraiskausten yhteydessä naisten seksuaalinen identiteetti on murrettu ja heidän psyykensä on kärsinyt vakavia vahinkoja. Alistuminen naiskauppiaiden täydelliseen valtaan tapahtuu helposti.
Järjestäytynyt naiskauppa taas osaa hyödyntää muuttu-vat tilanteet. Romano Prodin komissiossa EU:n työllisyys- ja sosiaalikysymyksistä vastannut komissaari Anna Diamantopoulou korostaa ihmiskaupan ammattimaisuutta.
Se on kukoistavaa teollisuutta, jota hoitavat monikansalliset rikollisverkostot. Ne osaavat asiansa täydellisesti ja reagoivat markkinoiden muutoksiin ripeydellä, johon eivät edes suuryritykset pysty.”
Rahalla saa
Seksikauppaa kriisialueilla vahvistaa myös köyhyys. Kun tavanomaiset ansaitsemiskeinot ovat pyyhkiytyneet pois, usein jäljellä on vain seksin myynti.
Ostajia ei kaukaa tarvitse etsiä, sillä osa niin rauhanturvaajista kuin avustusjärjestöjen työntekijöistäkin ostaa seksipalveluja. Esimerkiksi YK:n Kongo-operaation MONUC:n sotilaat ovat ostaneet naisilta seksiä. Maksuvälineinä on käytetty peruselintarvikkeita.
Nimettömänä pysyttelevä YK:n virkamies toteaa tilanteesta: Bunia ei ole ainoa paikka, jossa tätä tapahtuu. YK pyrkii antamaan rauhanturvaajille ja sotilastarkkailijoille koulutusta, jolla ehkäistään lapsien hyväksikäyttöä ja lisätään gender-tietoisuutta. Gender-tietoisuudesta on kuitenkin hieman turhaa uneksia, jos katsotaan keskivertosotilasta Marokosta, Tunisiasta, Bangladeshista, Uruguaysta tai Pakistanista.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005