Disneyn hahmot valistavat tupakoinnin vaaroista ugandalaisissa postimerkeissä.

Tupakkayhtiö British American Tobacco (BAT) aloitti tupakanviljelyn Ugandassa 1920-luvulla. Nykyisin tupakkaa viljellään 16 alueella 60:sta, ja siitä on tullut pääasiallinen tulonlähde 11 alueella. Peräti kahdeksan prosenttia eli noin 35 miljoonaa dollaria Ugandan kansantuotteesta kertyy tupakasta.

Makereren yliopistossa työskentelevän Consolata Kabonesan tutkimuksen mukaan naisten ja miesten työnjako on selkeä: miehet vastaavat raskaista töistä kuten maan raivauksesta ja kasvualustan valmistelusta ja naisten kontolla ovat aikaa vievät rutiinit: istutus, kastelu ja sadonkorjuu. Naiset ja lapset vievät sadon jälleenmyyjille, mutta mitä tuotoille tapahtuu?

”Hyödyt eivät jakaudu tasaisesti, sillä usein miehet hallitsevat rahankäyttöä. He ostavat rahalla pääasiassa tavaroita, jotkut ostavat myös ruokaa, mikä on perinteisesti kuulunut naisten tehtäviin”, Kabonesa sanoo.

Motivaatio tupakanviljelyyn kumpuaa halusta parantaa elintasoa ja päästä ulos köyhyydestä. Sekä naiset että miehet uskovat, että se takaa paremmat ansiot kuin maissin tai papujen viljely, Kabonesa kertoo. Vaikka tupakanviljelijän vuosiansio jää matalaksi, 100-300 dollariin, hän tienaa enemmän kuin keskimäärin 70 dollaria vuodessa ansaitseva ugandalainen.

Muita tupakanviljelyn kannustimia ovat BAT:n myöntämät lainat, lannoitteet, hyönteismyrkyt ja ylimääräinen työvoima, vaikka ne on myöhemmin maksettava takaisin. Mikäli sato jää niukaksi, edessä voi olla velkakierre.

”Viljelyn haitat, kuten terveysriskit, maaperän köyhtyminen ja metsänhaaskaus, eivät ole este, sillä ne ovat huonosti tunnettuja”, Kabonesa toteaa.

Naiset pyörittävät tupakkabisnestä

Harmaa talous on arkipäivää ugandalaisille, koska se kattaa kaksi kolmasosaa kokonaistyöllisyydestä. Harmaan talouden ytimessä ovat savukkeita myyvät, vähän koulutetut naiset. Heidän työolosuhteensa eivät ole kehuttavat.

”Valtaosa Kampalassa työskentelevistä naisista myy savukkeita ilman kallista lupaa, mikä johtaa savukkeiden piilotteluun. Salamyynti voi johtua myös siitä, että savukkeet on salakuljetettu maahan Keniasta”, paikallista The Environmental Action Network -ympäristöverkostoa (TEAN) edustava Sarah Muwanga sanoo.

Suurin osa Muwangan haastattelemista naisista koki, ettei kaupankäynti ole tuottoisaa: 87 prosenttia tienaa noin 2,3 dollaria päivässä. Samaten suurin osa sanoi, että he harjoittaisivat muuta liiketoimintaa tai jatkaisivat muiden kauppaamiensa tuotteiden myyntiä, jos savukkeet kiellettäisiin.

Millä 600 000 ugandalaista työllistävän tupakan asema sitten oikein saataisiin heikkenemään? Muwanga suosittelee tupakkaveron korotusta sekä kauppapolitiikkojen ja tullien harmonisointia itäisessä Afrikassa. Kabonesasta viljelijöiden pitäisi saada koulutusta tupakanviljelyn vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön. Hän vaatii myös kansainvälisen yhteisön tukea, tutkimuspanostuksia ja toivoo, että hallitus kohdentaisi tukensa muihin viljelykasveihin kuin tupakkaan. Se ei olekaan ihan pieni toive, sillä TEAN:n lakimiehen Philip Karugaban mukaan tupakka on hallituksen mielestä hyvä sijoitus.

Erilaisen näkemyksen tarjoaa kansainvälisesti arvostettu tupakkakontrollin asiantuntija, professori Judith Mackay, joka ei kehottaisi hallitusta lopettamaan tupakan viljelemistä. Hänestä huomio tulisi kiinnittää tupakan kysynnän vähentämiseen.

”Tupakan viljelyn lopettaminen johtaisi tupakan maahantuontiin ja dollarien menetykseen. Toiseksi tupakkaepidemia laajenee, joten tupakalla on työllistävä vaikutus. Olisi kuitenkin hyvä, että työntekijöiden ja kansalaisten terveyttä ryhdyttäisiin suojelemaan esimerkiksi tupakattomin aluein.”

Lopuksi Mackay esittäisi hallitukselle kysymyksen. ”Oletteko todella sitä mieltä, että tupakka on hyödyttänyt maatanne, joka kuuluu maailman vähiten kehittyneimpien maiden joukkoon?”

www.tean.globalink.org
www.inwat.org

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005