Ksenia Luuden viettää paljon aikaa maahanmuuttajien tuki-illoissa.
Keittiössä käy aikamoinen vilske, kun kuusi venäläistyttöä valmistaa kakkua. Ruuanlaitto on yksi asia, jota harrastetaan tyttöjen tuki-illoissa, kuten nuoret naiset kokoontumisiaan itse nimittävät. Kyseessä on kaksi kertaa viikossa kokoontuva ryhmä, jonka tarkoituksena on järjestää sosiaalinen tukiryhmä ja mukavaa tekemistä venäläissyntyisille maahanmuuttajatytöille.
”Täällä voi puhua, jos on ongelmia, juoruilla kaikista asioista, kertoa omista kokemuksista ja saada opetusta”, porukan nuorimmainen, Tatjana Yasenev, tiivistää.
”Mihin muuallekaan sitä koulun jälkeen menisi. Kokoontumisista on kyllä ollut todella paljon apua. Kun aloin käydä niissä 14-vuotiaana, minulla oli rankka murrosikä ja ongelmia ystävien kanssa. Täällä saattoi puhua jonkun aikuisen kanssa, joka ymmärsi. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään vanhempianikin paremmin, Ksenia Luuden jatkaa.
Tuki-illoista apua
Tyttöjen tuki-illat on yksi ryhmistä, jotka tänä vuonna saavat Nuorten Akatemian Mahis-tukea. Aivan ryhmän alkuaikoina, kun tukea ei ollut saatavilla, tuki-illoissa keitettiin puuroa ja keräiltiin lehtiä. Nyt tytöillä on mahdollisuus saada ohjausta ruuanlaittoon, tehdä manikyyrejä, harrastaa liikuntaa yhdessä ja lukea äidinkielellään kirjoitettuja kirjoja.
”On niin mukava lukea omalla äidinkielellään. Vaikka vierasta kieltä osaisi kuinka hyvin, niin se ei ole sama”, Ksenia Luuden sanoo.
Tyttöjen tuki-iltojen lisäksi Mahis-tukea sai tänä vuonna 50 muuta nuorten hanketta, joista viisi on maahanmuuttajanuorten hankkeita: venäjänkielisille maahanmuuttajanuorille suunnattu keskustelu- ja videokerho, multimediaan ja internetsivujen rakentamiseen liittyvä somalipoikien projekti, Alternatiivi ry:n järjestämä valokuvaustoiminta, maahanmuuttajataustaisten nuorten taideterapiaa ja kulttuuriharrastamista sisältävä kerho sekä Sambo 2000 ry:n järjestämä nuorten leiritapahtuma. Kaikkia maahanmuuttajille suunnattuja ryhmiä vetää Mahis-koulutuksen saanut, itsekin maahanmuuttajataustainen aikuinen. Tyttöjen tuki-iltoja Helsingissä vetää Tatjana Kirillova.
Olga Kajak muutti Suomeen äitinsä ja sisarensa Anna Kopalinan kanssa 12 vuotta sitten. Kun hän meni kouluun, hän oli koko ala-asteen ensimmäinen venäläinen. Nyt tilanne on toinen. Uudellamaalla asuu paljon venäläisiä, eikä venäläislapsi ole koulussa mikään outo näky.
Tyttöjen tuki-illat ovat auttaneet venäläistyttöjä ymmärtämään omaa erilaisuuttaan. Ksenia Luuden kertoo, että muuttaessaan 12 vuotta sitten Suomeen hän huomasi olevansa erilainen ja ajatteli, että sen täytyy johtua siitä, että hän on jotenkin tyhmä tai vääränlainen.
”Kysymys oli ihan pienistä arkipäivän asioista. Kun juttelin muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, ymmärsin, että vika ei ole minussa. Se helpotti todella paljon.”
Tyttöjen ilta on venäläisille tärkeä myös kotikulttuuria ylläpitävänä toimintana. ”Olen asunut Suomessa kauan ja sopeutunut tähän kulttuuriin. En silti tunne itseäni aivan suomalaiseksi, mutta toisaalta Venäjällä käydessäni en tunnu enää kuuluvani aivan sinnekään”, Olga Kajak valottaa maahanmuuttajan perusristiriitaa.
Samaa miettii myös virolaissyntyinen mutta venäjää puhuva Ksenia Luuden.
”Sanon aina, että olen Virosta kotoisin, puhun venäjää, mutta asun Suomessa. En pidä itseäni oikein venäläisenä enkä virolaisenakaan, ehkä jonain siltä väliltä.”
Toisaalta maahanmuuttajat kokevat, että kahden kulttuurin tuntemisesta on paljon hyötyäkin. Ajan mittaan molemmista jäävät käyttöön ne tavat ja asiat, jotka tuntuvat hyviltä ja helpoilta.
”Esimerkiksi nainen on Venäjällä paljon naisellisempi kuin Suomessa. Suomalainen nainen on modernimpi, erilainen. Minä olen kyllä omaksunut tämän suomalaisen tyylin”, Kajak sanoo ja viittaa lyhyeen tukkaansa ja mustiin housuihinsa.
Tie auki vaikka hammaslääkäriksi
Ksenia Luuden ja Anna Kopalina ovat lukiossa. Tatjana Yasenev opiskelee ammattikoulussa merkonomiksi ja lukee samalla ylioppilaaksi. Olga Kajak lopetti edellispäivänä opinnot, kun sai käteensä ylioppilaslakin.
”Seuraavaksi aion pyrkiä hammaslääketieteelliseen. Ellen pääse, niin sitten ensin hygienistiksi tai hammasteknikoksi”, Kajak sanoo.
Yasenev kertoo, että tyttöjen tukiryhmä tuli avuksi myös koulutukseen liittyvissä pulmissa. ”Mietin, menisinkö lukioon, niin kuin kaikki kehottivat, vai siskoni tavoin opiskelemaan merkonomiksi. Ksenia neuvoi valitsemaan kaksoistutkinnon.”
Tukiryhmä auttaa monissa muissakin arkipäivän tilanteissa. Tytöt kehuvat, että Tatjana Kirillova on loistava asiantuntija iho-ongelmissa ja monissa muissakin terveyteen liittyvissä asioissa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005