”Minäpä tiedän, että meidän taloudenhoitajan pojalla on tyttöystävä”, hihkuu ugandalainen pastori Edward Mwesigwa, 38, iloisena.

”Sirottelin ympäri asuntoa 14 pakettia kondomeja, sopivasti saataville mutta mukavasti piiloon. Nyt paketeista on jäljellä enää 11.”

Mwesigwa on yksi harvoista ugandalaisista kirkonmiehistä, joille kondomit ja nuorten seksuaalinen aktiivisuus ovat luonnollisia asioita. Kondomikeskustelu käy Ugandassa kuumana. Kondomeihin myönteisesti suhtautuvan presidentti Yoweri Musevenin johdolla viruksen leviäminen on saatu kuriin, mutta useimmat kirkkojen johtajat suhtautuvat edelleen nuivasti ehkäisyvälineisiin.

”Minulla on kaksi intohimoa: palvella Jumalaa ja palvella ihmisiä aids-työssä. Mainitsen aidsin ja kondomit aina, kun esiinnyn julkisesti”, Mwesigwa kertoo.

Asialleen omistautunut pastori on joutunut kirkollisen uransa aikana monta kertaa vaikeuksiin vapaamielisten ajatustensa vuoksi. ”Minua on yritetty estää puhumasta, kun olen kertonut, että aids koskee myös uskovaisia ihmisiä. Jouduin epäsuosioon seurakunnassani.”

Mwesigwa kiinnostui aids-työstä jo 22-vuotiaana nuorukaisena vuonna 1989. Noihin aikoihin arviolta joka neljäs ugandalainen kantoi hi-virusta, nyt tartuntaprosentti on arvioiden mukaan alle seitsemän.

”Vasta vuonna 1998 seurakunnassani herättiin siihen, että monia jäseniämme oli kuollut aidsiin. Silloin alettiin varovasti puhua, ettei tartunnan saaneisiin pitäisi lyödä leimaa”, Mwesigwa kertoo.

Sukupuolivalistus on ollut Ugandassa vaikea pala purtavaksi. Tutkimusten mukaan useimmilla 10-14-vuotiailla lapsilla on ollut seksikokemuksia, mutta vain harvat vanhemmat rohkenevat puhua sukupuoliasioista jälkikasvunsa kanssa. Mwesigwan perheessä on toisenlainen käytäntö.

”Olen puhunut seksistä ja kondomeista 10-vuotiaan tyttäreni kanssa. Haluan ilman muuta tietää, mitä lasteni elämään kuuluu ja millaiset asiat mietityttävät heitä.”

Hartaalle kirkonmiehelle uskonto on hengellistä kilvoittelua. ”Mutta ihmisissä on sekä henki että ruumis. Ruumiista on pidettävä huolta, jotta henki voi kehittyä”, Mwesigwa huudahtaa.

Mwesigwa penää kirkolta vastuun kantamista yhteisessä taistelussa. Kirkon johtajien pitäisi antaa ihmisten päättää itse ehkäisyvälineiden käytöstä.

Periksi ei saa antaa tässä vaiheessa, kun viruksen pahin tuhovoima on nujerrettu. Päättäväistä pastoria ajaa aids-työssä eteenpäin vahva vakaumus ja velvollisuudentunto.

”Minulle tulee huono omatunto, jos jonakin päivänä en ole puhunut kenellekään aidsista tai kondomeista.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005