Oletko koskaan kuullut yhtään näistä väitteistä?

Brasilialaiset naiset rakastavat seksiä. Pohjoismaalaiset naiset harrastavat seksiä miehen kuin miehen kanssa. Mustilla miehillä on iso. Lattarit ovat kiihkeitä. Thaitytöt ja venäläiset naiset eivät kärsi prostituutiosta, koska heidän kulttuurissaan seksiin suhtaudutaan eri tavalla.

Seksuaalisuuteen liittyviä stereotyyppisiä käsityksiä lauotaan ilmoille monesti sen kummemmin asiaa harkitsematta. Ihmisen seksuaalisuuden määrittely etnisen taustan perusteella on kuitenkin rasismia.

Prostituutiosta keskusteltaessa turvaudutaan usein etnisyyteen tai kulttuuriin perustuvaan seksuaalisuuden stereotyypittämiseen. Sofi Oksasen esikoisteoksessaan Stalinin lehmät kuvaama Suomi, jossa virolainen nainen automaattisesti yhdistetään prostituoituun, ei liene kaukana totuudesta.

”Prostituoitu halutaan ajatella jonakin toisena ja toisen näköisenä. Venäjällä ja Suomessa on erilainen pukeutumiskoodi. Suomessa ne vaatteet, joihin normaalit kotiäidit entisissä sosialistissa maissa pukeutuvat, nähdään kevytkenkäisinä”, prostituution tutkija Anna Kontula sanoo.

Prostituoitu nähdään lähtökohtaisesti toisena suhteessa niin sanottuun normaaliin, ”kunnon” naiseen. Tämän toiseuden määrittelemistä helpottaa, jos prostituoitu on ulkomaalainen. Silloin kulttuurierojen avulla yritetään selittää pois osa prostituution harjoittamisen tuomasta painolastista.

Ehkäpä juuri tämän vuoksi Anna Kontulan keväällä valmistunut raportti Prostituutio Suomessa on saanut osakseen hämmästyneitä kommentteja. Raportissa väitetään, että vastoin median luomaa mielikuvaa valtaosa Suomessa toimivista prostituoiduista on itse asiassa suomalaisia.

Uskomus, että suurin osa prostituoiduista olisi ulkomaalaisia, johtuu osittain siitä, että näkyvä osa prostituutiosta on usein ollut ulkomaalaisten hallussa. Ulkomailta tulevat prostituoidut voivat toimia avoimemmin, sillä heillä ei ole yhtä suurta tunnistetuksi tulemisen vaaraa kuin suomalaisilla.

”Juttelin raporttia tehdessäni thaimaalaisten prostituoitujen kanssa. He kertoivat, että kynnys prostituution harjoittamiseen aleni huomattavasti Suomessa. Täällä kaikki ajattelivat automaattisesti, että he ovat prostituoituja”, Kontula kertoo.

Ulkomaalainen on sopivasti kasvoton

Seksuaalinen stereotyypittäminen ei kuitenkaan rajoitu vain prostituutioon. Vai mitä muuta kuin stereotyypittelyä on se, että nuorta vaaleaa naista saatetaan kohdella esimerkiksi Etelä-Euroopassa niin sanottuna ”helppona naisena”? Vaaleaa tukkaa ja skandinaavista taustaa pidetään usein viestinä seksuaalisesta vapaamielisyydestä.

Suomalaiset naiset kohtaavat siis etelässä tismalleen saman väitteen, jota pohjoisessa kerrotaan etelän naisista. Perinteisesti naisen seksuaalista vapaamielisyyttä eli sitä, että hän on seksuaalisesti aktiivinen muutenkin kuin sitoutuneessa parisuhteessa, on pidetty naisen arvoa alentavana. Siksi seksuaalisesti aktiivisen naisen rooli on usein varattu ulkomaalaiselle. Jostain syystä ulkomaalainen voidaan ilmeisesti helpommin kohdata pelkän seksuaalisuutensa kautta, kasvottomana ja persoonattomana olentona.

Toiseus nähdään seksuaalisuuden saralla usein eksoottisena ja siten kiehtovana. Tämä ajattelu pätee kumpaankin sukupuoleen. Esimerkiksi kreikkalainen kamaki-kulttuuri perustuu osittain molemminpuoliselle seksuaaliselle stereotyypittämiselle. Kamakeja voisi suomen kielellä kutsua ”rantaleijoniksi”. He kilpailevat turistinaisten huomiosta tarkoituksenaan usein päästä harrastamaan heidän kanssaan seksiä.

Kamakien toiminta tuntuu julmalta, mutta usein se perustuu molemminpuoliseen sanattomaan sopimukseen lyhyestä lomaromanssista. Etelä-Euroopan miesten ja pohjoiseurooppalaisten naisten välisiä lomasuhteita on pidetty jopa naisten harrastamana seksiturismina. Lomaromanssin lyhytkestoisuus takaa eksoottisen, seksuaalisesti toiseuteen perustuvien mielikuvien säilymisen.

Myös etelästä tulevat miehet saattavat kokea Suomessa syrjintää heihin kohdistuvien, seksuaalisuuteen liittyvien mielikuvien takia. Alkukantaisimmillaan ne liittyvät peniksen kokoon. Aasialaisilla miehillä väitetään olevan pieni, tummilla miehillä iso, ja tästä jo kaikille selviääkin, että mittapuuna pidetään mitä ilmeisemmin kaukaasialaisen miehen penistä.

Legenda mustan miehen isosta peniksestä on ilmeisesti siirtomaavallan ajoilta, jolloin kristinuskon seksuaalikielteisen kulttuurin vallassa eläneet länsimaalaiset siirtomaaherrat näkivät tummaihoiset orjat mielellään seksuaalisesti villeinä. Tällä orjien yliseksualisoimisella oikeutettiin heidän seksuaalinen hyväksikäyttönsä. Samaa tapahtunee nykypäivänäkin.

Hannu Sirkkilä tutki keväällä julkaistussa väitöskirjassaan thai-naisten ja suomalaisten miesten välisiä suhteita. (Elättäjyyttä vai erotiikkaa: Miten suomalaiset miehet legitimoivat parisuhteensa thaimaalaisten kanssa.)

”Thai-naisista on Suomessa kaksi mielikuvaa. Toisaalta heidät nähdään kotiin suuntautuneina, hiljaisina ja nöyrinä, mutta toisaalta heidät taas on vahvasti erotisoitu”, Sirkkilä sanoo.

Sirkkilän väitöstä lukiessa joutuu Suomi-tyttökin miettimään asemaansa. Thainaisten naisellisuutta ylistävät miehet haukkuvat suomalaisen naisen mennen tullen. Jossain määrin keskustelu muistuttaa 1990-luvulla käytyä keskustelua virolaisista naisista. Se oli keskustelu, jossa virolaisten naisten naisellisuutta hehkutettiin ja todisteena naisellisuudesta pidettiin yleensä meikkaustaitoa, minihametta ja korkokenkiä.

Eksoottisen toisen ei siis tarvitse olla kaukaa tuleva henkilö. Toiseus tuntuu yhä enemmän muodostuvan taloudellisin perustein. Naisellisia ”itätyttöjä” ei karskimmista ”suomalaisista naisista” erottanut niinkään välimatka kuin taloudellinen eriarvoisuus.

Sama taloudellinen eriarvoisuus on nähtävissä thai-naisten kohdalla. Voidaanko siis vetää johtopäätös, että taloudellinen turvattomuus tekee naisesta jotenkin naisellisemman?

Thainaisten, tai thaityttöjen kuten näitä naisia useammin kutsutaan, naisellisuutta hämmästelivät viime vuonna jonkin verran mediahuomiotakin saaneet Annika ja Annabella Åsvik kirjassaan Miesten paratiisi.

Åsvikeja kiinnosti erityisesti se, mitä thainaiset tekivät saadakseen länsimaiset miehet rakastumaan itseensä. Sirkkilän väitöskirjasta voi löytää joitakin vastauksia asiaan. Väitöksessä suomalaiset miehet ihastelivat esimerkiksi thainaisten tapaa viikata paitoja ja suoriutua muista kodinhoitoon liittyvistä toimenpiteistä.

Mielenkiintoista on se, että Kontulan mukaan myös itäprostituutio on Pohjois-Suomessa muuttanut muotoaan. Yhä useampi itäprostituoitu tulee tutun miehen luokse ja pysyy hänen kanssaan useita päiviä hoitaen samalla perinteisiä naisille kuuluneita tehtäviä kuten siivousta ja ruoanlaittoa.

Länsimaiset miehet ovat ilahtuneet myös thainaisten iloisuudesta ja siitä kumpuavasta lapsenomaisuudesta.

”He ovat iloisia ja ilahtuvat mitä pienemmistä asioista – ja kun he ilahtuvat, heidän kasvonsa alkavat loistaa”, toteaa amerikkalainen Sam Todd Åsvikien kirjassa.

Kyse ei aina kuitenkaan välttämättä ole aidosta iloisuudesta. Palveluammattilainen hymyilee, koska hänen on pakko, jos hän mielii pitää ammattinsa. Toisekseen, thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu kielteisten tunteiden piilottaminen. Iloisuuden aitoudesta on siis vaikea mennä takuuseen.

Sirkkilän mukaan thainaisiin ihastuvat miehet ovatkin jossain määrin hukassa nykyaikaisen, tasavertaisuuteen perustuvan parisuhteen kanssa. He haluavat mieluummin pysytellä jäykissä perinteisissä sukupuolirooleissa.

Seksuaalisuus ei ole vakio. Sen ilmenemistapoihin vaikuttaa toki kulttuuri, vallalla oleva käsitys moraalinormista ja ihmisen henkilökohtainen elämäntilanne. Siksi seksuaalisuuden stereotyypittäminen tai niin sanotusti oikean seksuaalisuuden ilmenemismuodon määrittäminen voikin johtaa pahanlaatuiseen syrjintään. Seksuaalisuuden ollessa kyseessä jokainen on kohdattava persoonana, tunteineen ja kaikkineen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005