Edward Marriott: Kadonnut heimo. Matka Papua-Uuden-Guinean pimeyden sydämeen. Pequod 2004. ISBN 952-99259-1-3.
Pahaa-aavistamattoman liawepi-kansan jäsen Jack ei aavista, mihin liemeen hän heimonsa saattaa lähdettyään sivilisaation pariin etsimään apua sairaalle isoisälleen. Hallituksen virkailija Peter Yasaro retkikuntineen löytää heimon vuonna 1993. Paikalle matkustaa myös brittitoimittaja Edward Marriott, joka anoo lupaa päästä heimon keskuuteen. Hänelle ei sitä myönnetä. Perusteena on, että hänen tulonsa saattaisi aiheuttaa heimolle vahinkoa.
Historia toistaa itseään – länsimaisen ”sivilisoituneen” ihmisen kolonialistinen armottomuus ei ole muuttunut miksikään. Lähetyssaarnaajat kitkevät alkuperäisistä asukkaista pois heidän uskomuksiaan ja levittävät tilalle kristinuskon ilosanomaa.
Uusi-Guinea oli maailman viimeisimpiä löydettyjä maita. Sen asukkaiden keskuuteen asteli muun muassa irlantilainen Mick Leahy 1929. Luonnonvaroja pullollaan olevan maan rikkaudet houkuttivat puoleensa länsimaisia onnenonkijoita, jopa kokonaisia valtioita. Vuosisadan vaihteessa Uusi-Guinea ja Papua oli jaettu Hollannin, Australian ja Saksan kesken.
Kun lupaa tavata liawepejä ei heru virallisesti, Marriott lähtee luvatta. Tämän länsimaiselle ihmiselle tuskallisen matkan vaiheista hän kertoo journalistisen sujuvasti ympäristöstään herkullisia huomioita tehden. Välillä hän leikkaa tarinan väliin muistelmia menneistä tutkimusmatkailijoista ja heidän vaiheistaan. Hän päättää ottaa oppia joidenkin matkailijoiden ylimielisestä asenteesta ja olla toisenlainen matkaaja. Kirjan kiinnostavinta antia ovat liawepien keskuudessa tehdyt antropologiset huomiot, joissa Marriott osoittaa varsin suurta neutraaliutta.
Matkansa päätteeksi Marriott joutuu vihdoin luopumaan kaikista mahdollista etnosentrisistä ennakkoluuloistaan, joita hänelläkin vielä mahdollisesti on ollut ja toteamaan, että hänen olisi ollut parasta jättää väliin liawepien keskuudessa poikkeaminen. Matkasta aiheutui enemmän haittaa kuin hyötyä: esimerkiksi viiden liawepin kuoleminen rajuilman aikana laitettiin pahojen voimien eli muukalaisen syyksi. Itseään valistuneeksi ja hyväksi luullut Marriott ei eroa juuri yhtään pahoista ja tietämättömistä ensimmäisistä tutkimusmatkailijoista.
Liawepien elämä on todella muuttumassa, kuten kaikkien muiden uhanalaisten etnisten ryhmien. Kaivosyhtiö suunnittelee kaivostoiminnan käynnistämistä alueella ja on jo saanut luvankin. Länsimainen elämä neonvaloineen rynnistää kyliin vimmattua vauhtia kuin villihevonen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005