Sambian luoteismaakunnan pääkaupungissa Solwezissa asuva Peter Fwalanga myy ja korjaa vanhoja kenkiä kaupungin liepeillä sijaitsevan Chawaman hökkelikylän torilla. Hänen suutariliikkeessään ei ole seiniä, kattoa eikä huonekaluja, vaan pelkkä taivasalla oleva tuoli.
Fwalanga saapui Solweziin 26 vuotta sitten Sambian kuparivyöhykkeeltä, ja hän kokee jääneensä jumiin kaupunkiin: ”Olisin muuttanut takaisin kotiseudulleni jo aikoja sitten, mutta minulla ei ole rahaa kotiinpaluuseen. Päädyin tänne alun alkaenkin vain siksi, ettei minulla ollut rahaa paluulippuun”, Fwalanga kertoo.
Suurin osa kaupungeissa asuvista köyhistä sambialaisista elättää itsensä pienimuotoisella kaupankäynnillä. Kauppiaita riittää joka lähtöön, sillä Maailmanpankki ja rakennesopeutusohjelmat ovat vieneet Sambiasta yli 60 000 virallisen sektorin työpaikkaa reilussa kymmenessä vuodessa. Solwezissa kenkiä korjaamalla ei eletä herroiksi, sillä työttömyyden riivaamassa kaupungissa ei liiku paljoakaan rahaa.
Fwalangan vaimo tuo hieman lisätuloja perheeseen. Hän ostaa kaupungin liepeillä olevalta torilta maapähkinöitä ja kassavaa, paahtaa ne ja myy tuotteet hieman kalliimmalla kaupungin keskustassa, jossa hinnat ovat korkeammat.
Onko Fwalanga onnellinen? ”Elämäni on ihan ok”, hän vastaa. Rahat eivät kuitenkaan oikein riitä perheen elättämiseen. ”Minulla on vaimo, viisi poikaa ja tyttö, eikä kaikkien tarpeita pysty täyttämään näillä tuloilla.” Kouluikäiset lapsensa hän kertoo kuitenkin saaneensa kouluun, ja toiveena on, että joku lapsista etenisi vaikkapa mekaanikoksi ja toisi perheelle lisätuloja.
Sairauksien tai muiden ongelmien kohdatessa perhe on suurissa vaikeuksissa, sillä hädän yllättäessä kenelläkään ei ole varaa auttaa heitä. Tästä huolimatta Fwalanga vakuuttaa, ettei hänellä ole liiemmin valittamista. ”Silloin kun emme meinaa selvitä, rukoilen rahaa ja muuta apua Jumalalta”, Fwalanga kertoo.
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004