Aavikoituminen on Kiinassa vakava ongelma. Maailmanpankin raportin mukaan maassa on aavikkoa 2,6 miljoonaa neliökilometriä ja aavikoitumiselle erittäin altista aluetta 690 000 neliökilometriä. Yhteensä nämä alueet kattavat noin kolmasosan Kiinan pinta-alasta.
Aavikoituminen on nopeutunut viimeisten 50 vuoden aikana, erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyisin aavikkoalue laajenee ruohotasangolle ja viljelysmaille 2 500 – 3 000 neliökilometrin vuosivauhtia. Aavikoituminen aiheuttaa Kiinalle huomattavia taloudellisia tappioita, puhumattakaan haitoista noin 400 miljoonan ihmisen terveydelle ja elämänlaadulle. Ongelma on pahin Pohjois- ja Länsi-Kiinan maanviljelys- ja laidunnusalueilla.
Kuivuutta ja hiekkamyrskyjä
Pääsyitä aavikoitumiseen ovat kuivuus, ilmaston lämpeneminen, metsien hakkuu, ylilaidunnus ja ruohotasankojen muuttaminen viljelysmaaksi. Perimmäinen syy on kuitenkin se, että näillä ekologisesti hyvin herkillä alueilla asuu liikaa ihmisiä.
Kuivuus johtuu osin alhaisesta sadannasta, mutta paljolti myös vesivarojen suunnittelemattomasta ja tuhlailevasta käytöstä. Monin paikoin karjaa on liikaa ruohotasankojen ekologiseen kantokykyyn nähden, minkä seurauksena nälkäinen karja syö ruohojen maanpäällisen osan lisäksi myös juuret. Kasvipeitteen puuttuessa eroosio nopeutuu ja alue aavikoituu.
Ilmaston lämpenemisen ovat havainneet tavalliset pekingiläisetkin. Viime talvi oli poikkeuksellisen lämmin – maaliskuussa mitattiin jopa 29 asteen lämpötiloja. Lämpimät talvet alkoivat Kiinassa vasta 1980-luvulla, ja vuosina 1986-1998 pekingiläiset kokivat 13 perättäistä lämmintä talvea. Tällainen ilmastonmuutos nopeuttaa aavikkoalueiden leviämistä.
Hiekkamyrskyt ja niiden voimakkuus ovat lisääntyneet aavikoitumisen myötä. Vuonna 2001 Pohjois-Kiinassa koettiin 32 hiekkamyrskyä. Viime vuoden maaliskuun rajussa hiekkamyrskyssä Pekingiin laskeutui yhden päivän aikana jopa 30 000 tonnia hiekkaa. Ilman hiukkaspitoisuus oli 100 kertaa keskimääräistä suurempi.
Ruohotasankoja suojeltava
Ruohotasankojen säilyttäminen ja tietyillä alueilla paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneiden puulajien istuttaminen ovat parhaita keinoja pysäyttää aavikoituminen. Aavikoitumiselle herkkiä ruohotasankoja ei tulisi käyttää karjan laiduntamiseen ja osa viljelykäytössä olevista pelloista, jotka muutenkin ovat huonotuottoisia, tulisi ruohottaa tai metsittää.
Kiinan aavikoitumisen vastaisessa kampanjassa on korostettu puiden istutusta. Jokaisella yli 11-vuotiaalla kiinalaisella on velvollisuus istuttaa 3-5 puuta vuodessa. Istutus ei ole kuitenkaan ollut aina menestyksekästä. Kylmillä, kuivilla ja tuulisilla alueilla, joiden maaperä on köyhää, puut kasvavat huonosti tai kuolevat, erityisesti jos vain yhtä puulajia on istutettu. Sen sijaan ruohokasvit selviytyvät paremmin karuissa olosuhteissa.
Ruohokasveja tulisikin käyttää rinnan puiden kanssa ottaen samalla tarkoin huomioon paikalliset olosuhteet. Ruohotasangoilla on lisäksi tärkeä rooli vesiensuojelussa ja biodiversiteetin suojelussa.
Valitettavasti ruohotasankojen hoidon ja ruohokasvien käytön merkitystä aavikoitumisen pysäyttämisessä ei ole vielä täysin ymmärretty aavikoitumisen torjunnasta vastaavassa metsätalousministeriössä, eikä varsinkaan toteuttavalla paikallistasolla. Yli 90% Kiinan käyttökelpoisista ruohotasangoista kärsiikin jonkin asteisesta aavikoitumisesta. Monet kiinalaiset tutkijat ja alan asiantuntijat ovat kritisoineet nykyistä yksinomaan puiden istuttamiseen perustuvaa strategiaa.
Entä tulevaisuus?
Kiinan taloudellinen tuki aavikoitumisen torjunnalle on ollut erittäin vähäistä, mutta tilanne on nyt muuttumassa. Pelkästään Pekingin aavikoitumisen torjuntaohjelman budjetti vuodelle 2002 oli 133 miljoonaa euroa. Seuraavan kahdeksan vuoden aikana Kiina sijoittaa peräti 1.1 miljardia euroa ilmastonmuutoksen ja haitallisten sääilmiöiden kuten aavikoitumisen tutkimukseen.
Muutamat kiinalaiset asiantuntijat ovat esittäneet ekologisten suojavyöhykkeiden perustamista aavikoitumiselle herkille alueille. Osa näiden vyöhykkeiden ihmisistä siirrettäisiin pois, jotta paine alueen ekologiaa kohtaan pienentyisi ja aavikon leviäminen pysähtyisi. Joillakin alueilla paikallisviranomaiset ovat neuvoneet ihmisiä muuttamaan paremmille asuinpaikoille, mutta niiden löytäminen on vaikeata tässä ylikansoitetussa maassa.
Aavikoitumisen torjuntakeskuksen johtavan asiantuntijan Yang Weixin mukaan hiekkamyrskyt tuskin vähenevät vielä lähivuosina, mutta vuosikymmenien kuluessa torjuntatoimet alkavat vähitellen tuottaa tuloksia. Hän ei lupaa, että vuonna 2008 Pekingin ollessa kesäolympialaisten isäntä hiekkamyrskyjä ei enää koettaisi, mutta ennustaa niiden olevan lievempiä kuin nykyisin.
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003