Turisteille kuva beduiininaisista jää usein yksipuoliseksi. Koska naiset eivät näytä kasvojaan tai juuri liiku turistien keskellä, heitä pidetään alistuvina, miesten kynnysmattoina. On totta että beduiinien sukupuoliroolit ovat tarkoin rajatut: miehet käyvät työssä kodin ulkopuolella ja naiset ovat kotona. Beduiininaisilla on kuitenkin omat vapautensa. Turismin ja ulkopuolisten vaikutteiden myötä myös beduiinien ajatukset keskinäisestä työnjaosta ovat muuttumassa.
Salima Gabali on erilainen beduiininainen. Sen näkee heti, ei vain Saliman hymystä ja itsevarmasta olemuksesta, vaan myös siitä että hänen kasvonsa näkyvät. Toisin kuin muut beduiininaiset, Salima ei peitä kasvojaan mustan, ohuen hunnun taakse, vaan helmin kirjailtu musta huntu peittää vain hänen hiuksiaan. Salima eroaa useimmista beduiininaisista myös siten, että hän käy työssä kodin ulkopuolella. Salima johtaa naisten käsityöhanketta Siinain niemimaalla, Pyhän Katariinan suojelualueella.
Salima Gabali on erilainen beduiininainen. Sen näkee heti, ei vain Saliman hymystä ja itsevarmasta olemuksesta, vaan myös siitä että hänen kasvonsa näkyvät. Toisin kuin muut beduiininaiset, Salima ei peitä kasvojaan mustan, ohuen hunnun taakse, vaan helmin kirjailtu musta huntu peittää vain hänen hiuksiaan. Salima eroaa useimmista beduiininaisista myös siten, että hän käy työssä kodin ulkopuolella. Salima johtaa naisten käsityöhanketta Siinain niemimaalla, Pyhän Katariinan suojelualueella.
Salima ottaa vastaan Bedouin House -käsityöpajassa, missä naisten taidonnäytteitä on esillä. Pajassa työskentelee Saliman lisäksi kaksi muuta naista, mutta he pakenevat kameraa piiloon. Paja toimii myös naisten kohtauspaikkana, pihalla kaksi naista keittää teetä. Salima puhuu välillä kännykkäänsä ja esittelee sitten tuotteita: helmikirjailtuja avaimenperiä, käsilaukkuja, meikkilaukkuja, huiveja, koristetyynyjä onpa valikoimassa jopa värikkäin helmin koristeltuja kännykkäkoteloitakin.
Salima suunnittelee myytävien tavaroiden kuten laukkujen muodon, mutta hankkeessa mukana olevat naiset suunnittelevat koristeet itse. ”Monien oli alussa vaikea ymmärtää minua, mutta nyt he käsittävät että naisten töissäkäynti on hyvä asia”, Salima sanoo.
Hän on itse edelläkävijä suotuisten olosuhteiden ansiosta. Saliman isä oli kannustanut tytärtään opiskelemaan mutta kuoli juuri kun tytär pääsi opiskelemaan lakia. Opinnot saivat jäädä, sillä Salima joutui elättämään veljiensä kanssa perhettä. ”En kadu etten päässyt opiskelemaan, työssäkäynti on mukavaa”, Salima sanoo painokkaasti. Koska Salima ei ole naimisissa vaikka lähenee kolmeakymmentä, hänellä on enemmän vapauksia. ”Jos menisin naimisiin, en varmaankaan saisi käydä töissä!” Salima nauraa. Mutta hän haluaisi silti löytää miehen, joka hyväksyisi työssäkäynnin mutta samalla arvostaisi kotityötä.
”Naisille ensi kertaa omaa rahaa”
Perinteisesti beduiininaiset ovat tehneet käsitöitä kotona tai laiduntaessaan vuohia Siinain jylhillä vuorilla. Laiduntaminen on edelleen hätävara epävakaassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Se on erityisesti nuorten tyttöjen tehtävä, sillä aikuiset naiset huolehtivat kotitöistä. Kun tytöt lähtevät paimeneen, heillä on mukanaan pieni pussi, jossa on yleensä jauhoja leivän tekemistä varten, teepuruja sekä kankaan pala ja helmiä. Kun vuohet nakertavat pensaiden lehtiä, tytöt näpräävät käsitöiden kanssa. Kankaanpalaset päätyvät kukkaroiksi, huiveiksi, sokeripusseiksi tai koruiksi.
Siinailla elinolosuhteet ovat ankarat ja varsinkin syrjäseuduilla asuvat beduiinit joutuvat tulemaan toimeen niukin voimavaroin. Suurin osa Siinain noin 80,000 beduiinista saa elantonsa turismista joko suoraan tai epäsuorasti kamelisafareita järjestämällä, myymällä käsitöitä ja muita tuotteita turisteille tai myymällä maata turismihankkeille. Intifadan ja syyskuun 11. jälkeen Siinain ja koko Egyptin turismi romahti, ja se iski ankarimmin juuri beduiinien elantoon. Käsityöhanke tähtää juuri naisten tulojen kasvattamiseen, mikä hyödyttää koko perhettä.
kuva: Dana Smillie
Salima Gabali on tavallista itsenäisempi beduiininainen muttei silti halua heittää perinteitä romukoppaan
Nyt hankkeeseen on listattu 320 naista, mutta kaikki eivät työskentele samaan aikaan. Beduiinien aikakäsitys eroaa egyptiläisestä, saati sitten eurooppalaisesta, ja siksi naiset työskentelevät eri tahtia. Joku nainen saattaa tehdä työn muutamassa päivässä, kun toiselta menee siihen kaksi viikkoa. Salima myy naisille tarvittavat materiaalit, joita naiset työstävät kotona tai laitumella. Sitten Salima kerää valmiit tuotteet syrjäkyliltä. Tuotteiden laatu tarkistetaan ja naiset saavat maksun työn jäljen perusteella. Salima välittää tuotteet edelleen myytäviksi; beduiininaisten ei tarvitse huolehtia markkinoinnista. Tuotteita myydään enimmäkseen Kairossa, mutta niitä viedään jonkin verran myös Eurooppaan.
Ahkerimmat naiset tienaavat jopa 50-80 euroa kuussa, mikä on huomattava lisä perheen talouskassaan. Perheen sisällä naiset saavat usein päättää itse miten käyttävät rahat, mutta hankkeessa on mukana myös yksinhuoltajia, joille käsityötulot ovat ainoa tulonlähde.
”Monille naisille tämä on ensimmäinen kerta kun he ansaitsevat omaa rahaa, aikaisemmin he saivat kaiken miehiltä. Haluamme kuitenkin säilyttää perinteet, mutta näin on hyvä”, Salima sanoo. Tämä juuri on hankkeen ajatus: perinteitä kunnioittaen luodaan naisille tulonlähde.
”Käsityöhanke valittiin vuonna 1997 siksi, että käsityöt ovat ainoa asia, mitä naiset osaavat tehdä myyntiin, perittyä osaamista”, kertoo hankkeen koordinaattori Muhammed Amin. Toinen syy oli se, että naisten tuotteille ei ollut tehokasta markkinointiväylää. ”Useimmat beduiininaiset ovat lukutaidottomia ja marginalisoituja, eivätkä he pysty liikkumaan vapaasti paitsi paimenessa”, Amin sanoo. Vaikka lapset käyvät nykyään koulussa, pojat ovat etusijalla. Tytöillä on edelleen aikaa tehdä käsitöitä.
Vähäisten resurssien takia naisille ei edes ole tarjolla töitä kodin ulkopuolella, vaikka he työtä kaipaisivat. Kun naiset työskentelevät kotona Salimaa ja muita pajan naisia lukuun ottamatta – perheen sisäinen roolijakokaan ei muutu. ”Naisten ei tarvitse muuttaa arjen rutiineja tai elämäänsä työn takia. Hanke käyttää hyväkseen naisten luovuutta ja kauneudentajua. Tuotteet ilmentävät heidän taiteellisuuttaan mutta myös nykyaikaisuutta ja leikkimielisyyttä”, Amin toteaa. Hänen mielestään myös miehet ovat ylpeitä naisista, koska käsitöistä saa pysyvän toimeentulon.
Beduiinikulttuurista ylpeyden aihe
Käsityöhankkeessa on aikuisten lisäksi mukana yli 95 tyttöä. He ovat äitejään enemmän kosketuksissa ulkomaailmaan koulutuksen ja tiedonvälityksen kautta. Amin uskoo, että he myös jatkavat käsityöperinnettä. ”Tämä ei ole lapsityövoiman käyttöä, mutta olen ylpeä mukana olevien tyttöjen lukumäärästä. He häpesivät ennen beduunivaatteita, mutta nyt he kulkevat ylpeästi kirjaillut mekot ja korut yllään.” Aminin veikkaus tytöistä perinteen jatkajina voi toteutua niin kauan kuin ulkopuoliset vaikutteet eivät pääse vaikuttamaan tyttöjen trenditietoisuuteen. Vielä ainakin on vaikea kuvitella beduiinityttöjä Britney Spears t-paidat yllään.
Käsityöhanke on osa Pyhän Katariinan suojelualueen beduiinien tukemishanketta, jonka on toteuttanut Egyptin valtio ja EU. Beduiinien tukemishankkeessa on kaksi osaa: tulonhankinta, johon kuuluvat naisten käsityöhanke ja uusi ekohotelli, sekä terveystietoisuushanke. Käsityöhankkeen johdossa on 14 beduiininaista, ja se on muuttunut yksityisyritykseksi nimeltä Fansina eli Siinain taide. ”Vaadin tätä jo alussa, sillä jos siitä olisi tullut kansalaisjärjestö, sen olisi pitänyt rekisteröityä sosiaaliministeriössä. Se olisi tarkoittanut valtion väliintuloa, mikä olisi käytännössä tappanut hankkeen,” Amin sanoo.
kuva: Dana Smillie
Hanketta on tarkoitus laajentaa myös rannikon kyliin, mutta toistaiseksi laajennus ei ole saanut tuulta siipiensä alle. Turismista elävät Dahab ja Nuweiba eroavat Pyhän Katariinan suojelualueesta siten, että niissä turistit ja beduiinit elävät eri osissa kylää. Myös naisten liikkuminen on rajoitetumpaa aikuisia naisia ei näe juuri ollenkaan. Dahabissa sen sijaan pienten tyttöjen joukko kiertää myymässä itse tehtyjä rannekkeita turisteille, vaikka olisikin koulupäivä. Monet heistä puhuvat sujuvasti englantia ja osaavat markkinoinnin taidon. Heidän sukupolvensa on ensimmäinen, joka on ollut silmätysten turismin kanssa pienestä pitäen. Väistämättä herää kysymys, mitä heille tapahtuu, kun he menevät naimisiin ja saavat lapsia. Kaipaavatko he entistä vapautta liikkua? Kuinka heidän englannin kielen taitoaan voisi hyödyntää vai unohtuuko se?
Turismin vaikutukset naisten asemaan
Jotkut beduiineja tutkineet ovat sitä mieltä, että turismi itse asiassa rajoittaa varsinkin rannikon naisten liikkumista. Miehet liikkuvat rannalla ja juttelevat turistien kanssa, kun taas naiset jäävät neljän seinän sisään. Vaikka molempien tietoisuus ulkomaailmasta on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana, naisten kuva maailmasta rakentuu epäsuorasti television, radion ja miesten kertomusten kautta.
Myös beduiinien omat säännöt muuttuvat. Beduiineilla on oma kirjoittamaton laki, joka turvaa naisten liikkumisen syrjäisillä vuoristoseuduilla. Jos naisen kimppuun hyökätään, beduiinilain mukaan hyökkääjä ei edes saa puolustautua vanhimpien edessä, vaan naisen todistus riittää. Päällekarkauksesta seuraa niin suuret sakot, ettei kenelläkään ole varaa niihin. Naista ei tosin beduiiniperinteissä niinkään suojella yksilönä kuin osana perheen kunniaa. Kun monet beduiinit ovat siirtyneet kyliin paremman toimeentulon toivossa ja muualta tulleiden egyptiläisten määrä on kasvanut, beduiinilakia ei enää noudateta.
Turismin kasvu Siinailla muuttaa epäilemättä beduiinien työnjakoa entisestään. Egyptin valtiolla on suurisuuntaiset suunnitelmat Siinain turismin kehittämiselle. Siinaista halutaan Punaisen meren Riviera. Nuweibasta Tabaan ulottuvalle rannikkokaistaleelle on noussut jättimäisiä hotellikomplekseja, ja lisää rakennetaan turismin elpymisen toivossa. Beduiineille näissä suunnitelmissa ei ole paljon tilaa. Heidän roolikseen jää käsitöiden ja rihkaman kauppaaminen ja kamelisafareiden järjestäminen. Näissä olosuhteissa naisen rooli muuttuu koko ajan. Jos turismi kasvaa, varmasti myös naisten työpanosta tarvitaan enemmän, tapahtui se sitten kotona tai kodin ulkopuolella. Saliman kaltaiset määrätietoiset naiset ovat hyvä esimerkki siitä, että voi olla moderni ja menestyksekäs luopumatta perinteistä.