Joelson Menezes da Silva opettaa Rio de Janeiron Bangun kaupunginosassa lapsille capoeiraa. Vaikka lapsilla on ruokaa, vaatteita ja mahdollisuus käydä koulua, heidän kasvuympäristönsä on täynnä huonoja vaikutteita, väkivaltaa, huumeita ja levottomuutta. Alueella sijaitsee esimerkiksi Rion kuuluisin vankila, Bangu 1, jonka selleistä käsin huumepomot pyörittävät kauppojaan.

Kuva: Tuija Kuoppamäki

Joelson on huolissaan lasten tulevaisuudesta ja on asettanut tavoitteekseen pitää ryhmänsä lapset poissa kadulta. Lapset ovat aina lauantaisin iloisia nähdessään capoeira-opettajansa saapuvan. Joelson onkin lapsille samalla isähahmo ja esikuva, joka yrittää istuttaa lapsiin ”kunnon kansalaisen” moraalia ja etiikkaa.

Angolacapoeiraan sisältyy itsepuolustustanssiliikkeiden lisäksi myös tietoisuus lajin afro-brasilialaisista juurista. Suurin osa slummin asukkaista on orjien jälkeläisiä, ja heille afro-brasilialaisen kulttuurin tunteminen merkitsee oman identiteetin ja itsetunnon vahvistumista. Joelson on aktiivisesti mukana myös afro-brasilialaisessa candomble-uskonnossa. Vahvan lauluäänensä ja aidon innostuksensa voimin hän pitää osaltaan yllä kahden temppelin rituaalista elämää.

Joelson on itsekin lähtöisin köyhästä perheestä. Isä oli alkoholisti ja kuoli nuorena, äiti teki tehtaassa töitä ompelijana aamusta iltaan. 10-vuotiaana Joelson muutti äitinsä kanssa kalastajavaarin luota Riion suurkaupunkiin ja siitä lähtien hän halusi olla mies talossa ja osallistua työntekoon. Teini-ikäisenä hän innostui capoeirasta ja candomblesta, jotka ovat tuoneet hänelle myöhemmin myös palkkatyötä afro-rumpujen opettajana ja koulujen capoeira-opettajana. Hän onkin iloinen, että nykyisin hänellä on varaa ostaa ruuan lisäksi myös kirjoja. Tulevaisuuden haaveissa siintävät antropologian opinnot yliopistossa.

Vasta 26-vuotiasta Joelsonia seuratessa voi vain ihastella sitä, kuinka iloisen ja energisen elämänasenteen avulla on mahdollista päätyä ankeista lähtökohdista hyödylliseen työhön innostamaan ja kannustamaan toisia.