Maailman luonnonsäätiön WWF:n Intian-osaston entinen ohjelmajohtaja Avenash Datta on kiireinen mies. Hän on iskenyt silmänsä kauniiseen Binsarin luonnonsuojelualueeseen, joka sijaitsee Himalajan juurella Uttaranchalissa, 400 kilometriä New Delhistä koilliseen.

Dattalla on huima määrä ideoita Binsarin kehittämiseksi. Hän puhuu paljon ekoturismista ja luonnon kestävästä hyödyntämisestä.

Binsarissa on Dattan perustaman säätiön aloitteesta käynnistetty täysiverinen ekoturismihanke. Paikallisia on koulutettu muun muassa luonto-oppaiksi, lääkekasvien viljelijöiksi ja maalareiksi.

Moni muukin — Dattan lisäksi — uskoo, että ekoturismi tulee olemaan merkittävä tekijä köyhimpien alueiden kehityksessä. Turismi saattaa myös olla tärkeä kannustin luonnon suojelemiseen.
 

Vähätuloiset ja luonto

Luonnonsuojelun suurin ongelma Intiassa on paitsi köyhyys ja tulojen vähyys, myös tiedon puute. Maassa on tällä hetkellä 80 kansallispuistoa ja 441 suojelualuetta, jotka kattavat noin 4,5 prosenttia koko maan pinta-alasta. Etenkin Intian köyhimmille luonto on yhä tärkein ruoan, polttoaineen ja eläinrehun lähde, eikä suojelun tarvetta ole nälkäisenä helppo nähdä.

Tärkeintä olisikin löytää keinoja lisätulojen hankkimiseksi paikallisille, jotta paine luonnonvaroja kohtaan pienenisi, sekä kasvattaa paikallisia arvostamaan ympäröivää luontoa.

Monissa Intian osavaltioissa toimii niin sanottu metsien yhteishoito-ohjelma (Joint Forest Management), jossa paikallisille yhteisöille osoitetaan osuuksia metsästä. Metsien omistus säilyy valtiolla. Ohjelma on toiminut melko hyvin. Samalla kun yhteisöt hoitavat metsiä ja niiden luonnonvaroja, ne saavat oman osuutensa suojelun hyödyistä.

Oppaita ja apteekkareita

Datta pitää nimenomaan Binsarin mahdollisuuksia ekoturismin edelläkävijänä hyvinä, sijaitseehan se yhdellä Intian kauneimmista alueista, rikkaan ja monimuotoisen eläin- ja kasvikunnan ympärillä. Hän uskoo ekomatkailun olevan varteenotettava keino auttaa paikallisia saamaan elantonsa muualta kuin Binsarin suojelluista tammimetsistä.

Datta on myös etsimässä keinoja lisätä lääkekasvien viljelyä ja myyntiä. ”Yrteillä ja lääkekasveilla on ollut perinteisesti tärkeä merkitys Himalajan alueen paikallisyhteisöissä, mutta perinnetieto on katoamassa vanhojen sukupolvien mukana”, Datta sanoo. ”Olemmekin kehittämässä laajaa hanketta tiedon säilyttämiseksi ja viljelymahdollisuuksien kartoittamiseksi, ja työ on edennyt lupaavasti.”

Datta uskoo, että lääkekasveilla on verrattain hyvät markkinat Intiassa ja ulkomailla ja että yrteillä on mahdollisuus hankkia kohtalaiset tulot paikallisille yhteisöille. Hanke on kohdistettu lähinnä pienviljelijöille.

Vaikka alueella on mahdollisuuksia myös suurten ryhmien majoittamiseen, Datta haluaisi pitää vierailijoiden määrän kohtuullisena, jotta turismin negatiivisilta vaikutuksilta vältytään. ”Ennemminkin näkisin tilanteen sellaisena, että paikalliset hyötyisivät matkailijoista suoraan, eivätkä vain välillisesti”, Datta huomauttaa.

”Tarkoituksenamme on tuoda Binsariin esimerkiksi tutkijoita ja naturalisteja, jotka käyttäisivät paikallisia oppainaan ja myös yöpyisivät ja ruokailisivat perheissä. Perheiden toimeentulo ei ole kiinni suurista rahoista, sillä viljelyä järkeistämällä ruoan saanti voi olla turvattu ympäri vuoden, ja rahaa tarvitaan lähinnä terveyspalveluihin ja pieniin hankintoihin.”

Arvostus luontoa kohtaan avainasemassa

Paikallisille on myös järjestetty luonto-opaskoulutusta. Datta uskoo, että koulutuksen avulla arvostus luontoa kohtaan kasvaa. ”Kun kyläläiset tajuavat, että matkailijat tulevat tänne monipuolisen eläimistön ja kasviston takia, he haluavat alkaa suojella luontoa.”

”Opastoiminnan lisäksi olemme kouluttaneet nuoria maalaamaan paikallisista linnuista kuvia, joita vierailijat voivat ostaa muistoksi. Nämä ovat pieniä asioita, mutta auttavat osaltaan ihmisiä näkemään ympäröivän luonnon suojelun arvoisena.”

Uutena toimintana Dattan säätiö on aloittanut luontoleirien järjestämisen Binsarin alueella. ”Tuomme tänne Delhistä ja muista suurkaupungeista lapsia, joiden vanhemmat maksavat heidän ylläpidostaan. Samalla annamme paikallisille lapsille mahdollisuuden ottaa osaa leireille, ja oppia näin uusia puolia kotiseudustaan.”

Leirejä varten säätiö on ostanut maata paitsi Binsarista, myös ympäröiviltä alueilta. Ensimmäiset leirit järjestettiin tänä syksynä, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa siten, että myös edistyneimmät luonnonharrastajat voivat osallistua.

Kaikki toiminnasta saatavat tulot sijoitetaan Binsarin kehittämiseen. ”Rakastan tätä aluetta, ja haluan omalta osaltani parantaa sen tulevaisuudennäkymiä”, Datta toteaa.

”Suunnitelmamme ovat pieniä hallituksen ohjelmiin verrattuna, mutta uskon ruohonjuuritason toimintaan. Tutustumalla henkilökohtaisesti paikallisiin asukkaisiin olen oppinut arvostamaan heidän näkemyksiään ja elämäntyyliään, ja haluaisin, että heillä olisi mahdollisuus elää haluamallaan tavalla tulevaisuudessakin.”

Faktaa ekoturismista

• Maailman turismijärjestö arvioi, että maailmassa tehtiin noin 698 miljoonaa kansainvälistä turistimatkaa vuonna 2000. Turistit käyttivät rahaa yli 475 miljardin euron arvosta vuonna 1997. Turismin arvellaan kasvavan yli neljän prosentin vuosivauhtia.
   
• Eurooppa on ollut suosituin turismin kohde (maanosa vastaanottaa noin 60 prosenttia turisteista), ja sen jälkeen tulevat Amerikan mantereet (20%) ja Aasia (15%). Afrikka on reilusti muita maanosia jäljessä (3%).
   
• Luonto näyttelee merkittävää osaa turismissa. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan noin 40-60 prosenttia turisteista lähtee matkalle nimenomaan nauttiakseen luonnosta.
   
• Kansainvälinen ekoturismijärjestö TIES määrittelee ekoturismin ”sellaiseksi vastuulliseksi matkustamiseksi luonnonalueille, joka suojelee ympäristöä ja pitää yllä paikallisen väestön hyvinvointia”. Tiukemman määrittelyn mukaan ekoturismin tulisi myös kunnioittaa paikallisia kulttuureja ja kasvattaa turisteista ekologisesti vastuullisia yksilöitä.
   
• Ekoturismia myös kiritisoidaan. Arvostelijoiden mukaan ekoturismi ei yleensä pysäytä ympäristön tilan heikkenemistä eikä poista köyhyyttä. Pahimmillaan se saattaa köyhdyttää paikallista väestöä entisestään.
   
• Ekoturismin laajuutta ei tunneta kovin hyvin, koska siihen liittyvää toimintaa ei tällä hetkellä tilastoida. Rajanveto luontokohteisiin suuntautuvan turismin ja ekoturismin välillä on toisinaan hankala, siksi ekoturismin määrittelystäkin kiistellään.
   
• Suosittuja ekoturismikohteita ovat viime vuosina olleet Nepal, Costa Rica, Honduras ja Kenia.
   
• YK on julistanut vuoden 2002 kansainväliseksi ekoturismin vuodeksi.