Brysselissä toukokuussa päättynyt vähiten kehittyneiden maiden kokous oli pettymys niin maille itselleen kuin kokousta seuranneille kansalaisjärjestöille. Rikkailta mailta herui vain hurskaita lupauksia.

Unctadin pääsihteeri Rubens Ricupero torjui kansalaisjärjestöjen kritiikin LDC-kokouksen järjestelyistä. (Kuva: Mika Railo)

”Nähdään LDC-nelosessa!” kiteyttivät kansalaisjärjestöt pettymyksensä kolmanteen vähiten kehittyneiden maiden huippukokoukseen, joka järjestettiin toukokuussa Brysselissä. Vaikka YK:n vähiten kehittyneiden maiden (Least Developed Countries, LDC) huippukokoukseen osallistuneet maat olivat yksimielisiä siitä, että köyhyyden vastainen taistelu olisi tarvinnut päättäväisiä toimia, kokouksessa ei tehty konkreettisia lupauksia.

Kolme kinkkistä teemaa

Jo ennen kokousta oli selvä, että neuvotteluissa tulisi olemaan kolme erityisen hankalaa aihetta: kehitysavun nostaminen, kestämätön velkataakka ja kehitysmaiden tuotteiden pääsy rikkaiden maiden markkinoille.

Neuvottelut markkinoillepääsystä tyssäsivät Yhdysvaltain vastustukseen. Lopullinen toimintaohjelma toteaa vain, että maat pyrkivät parantamaan vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden pääsyä markkinoille.

Myöskään nykyistä pidemmälle meneviin velkahelpotuksiin eivät teollisuusmaat olleet halukkaita. Ne toistivat lupauksiaan rahoittaa Maailmanpankin raskaasti velkaantuneille maille suunnattua HIPC-aloitetta, vaikka jopa Maailmanpankki on myöntänyt ohjelman riittämättömäksi.

Kehitysavun nostaminen oli konferenssin neuvotteluissa varsinainen koetinkivi. Teollisuusmailta puuttui täysin poliittisen tahto pitää kiinni aikaisemmista lupauksistaan. Tiukimmin avun nostamista vastusti Japani, joka puolusti jyrkkää kantaansa huonontuneella taloudellisella tilanteellaan.

Nyt maat pystyivät ainoastaan uudistivat 10 vuoden takaiset lupauksensa, joista juuri kukaan ei ole pitänyt kiinni.

Etelän järjestöt mukana

LDC-konferenssiin osallistui ennätysmäärä kansalaisjärjestöjä eri puolilta maailmaa — yhteensä noin 600 järjestön edustajia. Yli puolet järjestöedustajista tuli LDC-maista.

Ennen konferenssia kansalaisjärjestöt viimeistelivät julkilausuman, jossa kirjattiin järjestöjen näkökulmia konferenssin aiheisiin. Kansalaisjärjestöt vaativat muun muassa velkojen täydellistä mitätöintiä, kehitysavun nostamista YK:n suosittelemalle tasolle ja LDC-maiden tuotteiden vapaata pääsyä teollisuusmaiden markkinoille.

Kansalaisjärjestöjen osallistumien konferenssiin ei kuitenkaan sujunut kaikkien toiveiden mukaan. Järjestöt eivät esimerkiksi päässeet itse neuvottelusaliin eikä yhteys virallisen konferenssin ja erillisessä rakennuksessa pidetyn kansalaisjärjestöfoorumin välillä aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinkin etelän järjestöedustajat syyttivät kokouksen järjestänyttä YK:n kauppa- ja kehitysjärjestöä Unctadia järjestöjen sulkemisesta kokouksen ulkopuolelle.

Rikotut lupaukset

YK asetti Brysselin kokouksen alla korkea-arvoisen paneelin selvittämään edellisen LDC-konferenssin tuloksena syntyneen toimintaohjelman saavutuksia. Paneelin raportti on karua luettavaa. Ohjelmasta huolimatta LDC-maat ovat marginalisoituneet entisestään globaalissa maailmassa.

Vähiten kehittyneiden maiden määrä on lähes kaksinkertaistunut kolmessa
vuosikymmenessä. Yli puolet köyhimpien maiden väestöstä (yli 300 miljoonaa ihmistä, viisi prosenttia maailman väestöstä) elää absoluuttisessa köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä.

Kehitysapu LDC-maille on lähestulkoon puolittunut 1990-luvulla. Pariisissa vuonna 1990 maat lupasivat nostaa kehitysavun LDC-maille 0,15-0,20 prosenttiin kansantulosta, mutta vain muutama maa on pitänyt lupauksensa.

Suomi on lupausten pettämisessä omaa luokkaansa. Kun kehitysapumme LDC-maille vuonna 1990 ylitti 0,20 prosentin rajan, se on nykyisin vaivaiset 0,08 prosenttia. Suomi saikin YK-paneelin raportissa ”erikoismaininnan” suhteettoman suuresta leikkauksesta.

Se, että teollisuusmaat tunnustivat edellisen kymmenvuotisjakson täydellisen epäonnistumisen, mutta olivat tyystin haluttomia estämään uutta fiaskoa, oli kehitysmaiden ja kansalaisjärjestöjen suurin pettymyksen aihe. Pahimmassa tapauksessa samat maat kokoontuvat kymmenen vuoden kuluttua toteamaan, että vähiten kehittyneitä maiden määrä on jälleen kaksinkertaistunut.

Linkkejä

Unctadin virallinen sivusto LDC-kokouksesta:
Third UN Conference on Least Developed Countries

Kansalaisjärjestöjen NGO Forum järjesti oman varjokokouksensa Brysselissä. NGO Forumin LDC-sivusto:
NGO Forum at the UN LDC III

Kepan uutisia LDC-kokouksesta
Kepan taustamateriaali LDC-kokouksesta