Suuryhtiöt ovat alkaneet julkistaa yhteiskunnallisia ”tilinpäätöksiä” todistaakseen olevansa hyviä ”yrityskansalaisia”. Kansalaisjärjestöt kutsuvat uudet kansalaiset arvokeskusteluun.

Hondurasin kahvintuottajaosuuskuntien kattojärjestön Dagoberto Suazo ja Sirpa Pietikäinen hörppivät reilua kahvia syyskuussa 1999, kun reilun kaupan merkki otettiin Suomessa käyttöön. (Kuva: Mikael Rönkkö)

Yritysetiikka on päivän puheenaihe talouselämässä. Varmin mittari trendille on yritysetiikan konsulttien määrän nopea kasvu. Sekä yhtiöt että konsultit ovat havainneet, että yhteiskunnallisen vastuun ottaminen on pitemmän päälle kannattavaa liiketoiminnassakin.

”Yritysetiikasta on tullut tärkeä kilpailukysymys”, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Lasse Kosonen. ”Sosiaalinen vastuullisuus noussee tällä vuosikymmenellä liike-elämässä yhtä tärkeäksi kuin ympäristönäkökohdat 90-luvulla.”

Talouspolitologian professori Guy Ahonen ja tutkija Esko Kilpi kirjoittivat taannoin Talouselämä-lehdessä, että ”eurooppalaisessa yritysverkostossa ajatellaan kokemukseen perustuen, että yhteiskunnallisen ulottuvuuden ottaminen mukaan päätöksentekoon on taloudellisesti kannattavaa. Kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä eikä imagon puhdistamisesta, vaan sosiaalisen pääoman synnyttämisestä keskeisenä tietoyhteiskunnan mukanaan tuomana tarpeena”.

Ajatukset eivät edustane aivan valtalinjan vientiyrityksiä: kirjoitus julkaistiin Talouselämän Sivullinen -palstalla. Silti hyvin koulutetut sosiaalisesti tietoiset työntekijät ja kuluttajat sekä eettisten sijoitusrahastojen vaatimukset ovat pakottaneet suomalaisetkin yritykset arvioimaan toimintansa eettisyyttä.

Ihmisten kiinnostus yritysten toimintaperiaatteita kohtaan on kasvanut huomattavasti. Ranskassa 1997 tehdyssä tutkimuksessa yli 70 prosenttia kuluttajista oli valmis eettisiin ostopäätöksiin. Englantilaisen tutkimuksen mukaan 92 prosenttia brittikuluttajista oli sitä mieltä, että brittiyritysten täytyy asettaa kolmannen maailman tuottajille työolosuhteita koskevat vähimmäisvaatimukset.

Suomen Kuluttajaliitolle tehdyn alustavan selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan tuotteista enemmän, mikäli tietäisi, ettei tuotannossa ole käytetty lapsityövoimaa. Ihmiset äänestävät lompakollaan: varakkaiden eettinen tietoisuus on alkanut näkyä yritysten strategioissa eettisten sijoitusrahastojen suosion kasvaessa.

Eettisten ohjeistojen buumi

Suomeen yritysetiikka on rantautunut Yhdysvalloista, jossa valistuneet yritysjohtajat havaitsivat eettisten toimintaperiaatteiden arvon viimeistään 90-luvun lopulla. Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1992 yritysten liike-etiikasta vastaavien johtajien yhdistys, jonka jäsenmäärä oli vuoteen 2000 mennessä noussut 12 jäsenestä yli 700:aan. Fortunen listaamista maailman 500 suurimmasta yhtiöstä 90 prosentilla on eettinen toimintaohjeisto.

Yhtiöt korostavat kiinnittävänsä entistä enemmän huomiota toimintaympäristöönsä ja työntekijöihinsä kokonaisuutena ja pyrkivänsä hyviksi ”yrityskansalaisiksi”. Osoittaakseen kunnon kansalaisuutensa myös suomalaisyhtiöt laativat parhaillaan kilpaa omia eettisiä toimintaohjeistojaan pohjoisamerikkalaisen mallin mukaan.

Yritysten itsensä laatimien sääntöjen sisältö on käytännössä hyvin kirjava. ”Avauksia tulee juuri nyt ovista ja ikkunoista”, Kosonen sanoo.”Ongelmana on, ettei koordinaatiota ole.”

Hyvän yrityskansalaisen elämänohjeet keskittyvät useimmiten kotimaan toimintaan ja henkilökunnan hyvinvointiin. Kaupan yritykset ovat joutuneet kiinnittämään huomiota tuotanto-olosuhteisiin ulkomaillakin. Suomalaisyrityksistä muiden muassa Kesko, Machinery, Marli ja Seppälä luonnostelevat yhteisiä tuonnin eettisiä sääntöjä. Myös työnantajien keskusliitto TT valmistelee eettistä ohjeistoaan.

Valikoituja ihmisoikeuksia

”Yritysten omissa säännöissä voidaan ja usein jätetäänkin tarkoituksella (Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimuksen mukaiset) työelämän perusoikeudet vaille mainintaa. Näin on helpompi toimia Kiinan kaltaisissa maissa, joissa ihmisoikeuksien ohella myös muut työnormit puuttuvat”, kirjoitti SAK:n kansainvälisen osaston apulaispäällikkö Turo Bergman marraskuun alussa Helsingin Sanomissa vastauksena Elcoteqin pääomistajalle Antti Piipolle.

Piippo oli kyseenalaistanut ILO:n perusoikeussopimusten auktoriteetin Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASK:n solidaarisuuspäivillä Tampereella. Uuden talouden guruksi nimetty Piippo kehotti kääntymään vastuullisuuskysymyksissä Maailman kauppajärjestön WTO:n puoleen, joka hänen mukaansa sanelee yritysten eettisen koodin.
WTO:n soveltuvuudesta etiikan määrittelijäksi ollaan hyvin erimielisiä. Seattlen epäonnistunut ministerikokous osoitti, että ihmisoikeuksia ja niiden mukana työelämän perusoikeuksia on vaikea saada kauppajärjestön asialistalle. Kehitysmaat eivät halua sosiaalisia oikeuksia WTO:n vahvasti sanktioituun järjestelmään, sillä köyhien maiden viimeinen kilpailuetu globaaleilla markkinoilla ovat halvat työvoimakustannukset.

Kuva: Erja-Outi Heino
Vaikka eettiset kysymykset kiinnostavat yrityksiä, huomio jää usein kotimaahan ja työntekijöiden oikeudet tuotantomaassa unohdetaan. (Kuva: Erja-Outi Heino)

Uuden talouden teknologiayhtiöiden tarvitsemista komponenteista tuotetaan nykyään merkittävä osa kehitysmaiden vientituotantovyöhykkeillä, jotka houkuttelevat ulkomaisia yrityksiä tunnetusti väljemmillä velvoitteillaan muun muassa työntekijöiden oikeuksien suhteen. Toisaalta myöskään ILO:n sopimusten mukaiset yhtiöiden sisäiset toimintaohjeistot eivät ulotu tullivapaille vientituotantovyöhykkeille, koska suuri osa tuotannosta teetetään lukuisilla alihankkijoilla.

Ohjeistojen valvonta puutteellista

Ongelmana on myös toimintaohjeiden noudattamisen varmistaminen. Käytännön toimeenpanosta ei ole mitään varmuutta varsinkaan, jos eettiset ohjeet ovat yhtiöiden sisäisiä. Esimerkiksi Nokialla on ollut vuodesta 1998 eettinen toimintaohjeisto, mutta se ei ole toistaiseksi julkinen, joten sen sisältöä tai toimeenpanoa on vaikea arvioida.

Eettisten toimintaohjeistojen seuranta jätetään useimmiten tilintarkastajille ja laajennettua tilintarkastusta eli auditointia tekeville yrityksille. ”Jättämällä koodien seuranta tilintarkastajayhteisöille mahdollistetaan myös ongelmien lakaiseminen maton alle”, väittää Kosonen.

Massachusetts Institute of Technologyn MIT:n professori Dara O´Rourke tutki laajan aineiston suurimman kansainvälisen auditointeja tekevän yhtiön PricewaterhouseCooperin PwC:n eettisten koodien seurannasta ympäri maailmaa. PwC:n asiakkaita ovat muun muassa Nike, Disney, Walmart, GAP ja monet muut monikansalliset vaate- ja jalkinetuottajat sekä leluvalmistajat.

O´Rourken tuoreen tutkimuksen mukaan PwC:n tarkastajat jättivät toistuvasti raportoimatta terveydelle vaarallisista työoloista, ammatillisen järjestäytymisen ja kollektiivisen sopimusoikeuden puutteesta sekä ylityö- ja palkkasäädösten laiminlyönneistä.

Tutkija Leila Mustanoja hankki käsiinsä Nokian eettiset toimintaohjeet Columbian yliopiston ihmisoikeuskeskuksessa tekemäänsä tutkimusta varten. Hän vertaili Motorolan ja Nokian yritysetiikkaa Kiinassa, jossa molemmilla yhtiöillä on merkittäviä intressejä ja useita kokoonpanolaitoksia.

Mustanojan tutkimuksen mukaan Nokia on ottanut toimintaohjeistoonsa valikoidusti ihmisoikeuksia, ja esimerkiksi kollektiivinen sopimusoikeus puuttuu. Nokia ei myöskään suostunut kertomaan, kuinka se varmistaa, että sen eettistä toimintaohjeistoa käytännössä myös noudatetaan.

”Yritysten eettinen kantti mitataankin vasta tilanteessa, jossa esimerkiksi riippumaton ay-liike hakee Kiinaakin velvoittavia ILO:n työelämän perusoikeuksien julistukseen ja ns. ihmisoikeussopimuksiin perustuvia järjestäytymisoikeuksia”, kirjoitti SAK:n Turo Bergman.

Eettinen foorumi kutsuu arvokeskusteluun

Joukko kirkon, ay-liikkeen, ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjen sekä kehitysmaaliikkeen johtajia vetosi syyskuussa yritystoiminnan eettisen arvokeskustelun käynnistämiseksi. He esittivät, että Suomeen perustettaisiin keskustelufoorumi, joka edistää yritystoiminnan eettisten ohjeiden kehittämistä ja käyttöönottoa perustuen yhdenmukaisiin kansainvälisiin sääntöihin.

Järjestöt haluavat kannustaa yrityksiä ja elinkeinoelämää ottamaan laajemminkin huomioon yhteiskunnallisen vastuunsa ja toimintansa maailmanlaajuiset vaikutukset. Eettisen foorumin pyrkimyksenä on työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristö- ja kehitysvaikutusten ottaminen huomioon.

Foorumin esikuva on brittien Ethical Trading Initiative ETI. Kansalaisjärjestöjen aloitteesta syntyneeseen ETI:in ovat joutuneet liittymään kaikki merkittävimmät brittikauppiaat. ETI:llä on oma ihmisoikeussopimuksiin perustuva peruskoodinsa, jota järjestöön liittyneet kaupan yritykset sitoutuvat noudattamaan. Koodin noudattamisen seurannan lisäksi ETI järjestää yrityksille yrityseettistä koulutusta ja tekee selvityksiä.

”Meidän eettisen foorumin ideamme on laajempi kuin brittien ETI. Haluamme nostaa keskusteluun ihmisoikeuskysymysten lisäksi ympäristökysymykset ja laajentaa yhteisesti sovittua ja riippumattomasti valvottua toimintaohjeistoa kaupan lisäksi ulkomaisiin investointeihin ja tytäryhtiöiden toimintaan”, sanoo Lasse Kosonen, yksi Eettisen foorumin puuhamiehistä.