Lahti on kansainvälinen kaupunki

Lahden monikulttuurikeskus Multi-Culti on monelle maahanmuuttajalle kuin toinen koti. Paapoaminen sikseen, ihmisten tulisi tutustua toisiinsa, keskuksessa ajatellaan.

Maahanmuuttajalle Multi-Cultin kahvila on kuin oma olohuone, jossa voi lukea lehtiä ja seurustella kohtalotovereiden kanssa. Kahvilassa ei tuijoteta suomalaisuudesta poikkeavaa ulkonäköä eikä vieroksuta kulttuurieroja. Lahden kaupungin ylläpitämä Multi-Culti on toiminut viisi vuotta mutta etsii vielä linjaansa.

Hieman Lahden kaupungin ydinkeskustasta syrjässä, suomalaisen olutkapakan naapurina sijaitseva monikulttuurikeskus Multi-Culti on monen lahtelaisen tiedossa, mutta harva on astunut ovesta sisään. Monikulttuurikeskuksen kynnys on vielä korkea keskivertolahtelaiselle.

Lyhyt katugallup asiasta saa aikaan hätäisiä pään pudistuksia tai mutinaa: ”Ei oikein kiinnosta”. Keski-ikäinen nainen tuhahtaa ohi pyyhältäessään: ”Siellä on niitä mustia miehiä ja kaikkihan ne on niitä pakolaisia”.

Multi-Cultin vastaavan ohjaajan Jaana Kilpisen mukaan Lahdessa on kuitenkin hyvin vähän avointa rasismia. Hänen mukaansa tämä voi selittyä sillä, että Lahti on pitkälti muuttovoittoinen kaupunki. Aikoinaan Lahteen sijoittui runsaasti siirtokarjalaisia.

Irakissa syntynyt kurdimies on osittain samaa mieltä Kilpisen kanssa. Arkipäivisin rasismia ei esiinny, mutta viikonloppuisin saa olla varovainen.

”Humalaiset nuoret miehet ovat hyökkääviä”, sanoo kurdimies, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen. Hänet on hakattu kerran. Hänen mielestään poliisien ja sosiaaliviranomaisten asenne on ongelma. He ovat yksinkertaisesti töykeitä.

Lahdessa läsnä 60 kansakuntaa

Kulttuuriantropologi Jaana Kilpinen aloitti keskuksessa harjoittelijana kolme ja puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä hän on kaupungin palkkalistoilla ja ainoa palkattu työntekijä keskuksessa. On ollut pakko näyttää, että on palkkansa arvoinen. Toimintaan saadaan vuosittain 200 000 markkaa, josta puolet menee paikan vuokraan.

”Koko touhua vaivaa se, että on liikaa työtä ja vastuuta”, Kilpinen toteaa.

Keskuksen tavoitteena on lisätä suvaitsevaisuutta Lahdessa sekä auttaa maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin. Lähes 100 000 asukkaan Lahdessa maahanmuuttajia on vähän yli 2 000. Heistä lähes puolet on kotoisin Venäjältä. Irakista, Iranista ja Turkista tulleita kurdeja on kolmisensataa. Kaikkiaan on edustettuna yli 60 kansallisuutta.

Keskuksen eri yhteyksissä ja eri puolilla kaupunkia järjestämät tilaisuudet koskettavat useita tuhansia lahtelaisia vuodessa. Suurena apuna ovat monet yhteistyötahot, jotka suhtautuvat maahanmuuttajiin myönteisesti. Erityisesti Kilpinen kiittelee seurakunnan työntekijöitä.

Välillä yhteistyö Kilpisen mielestä takkuilee. Toukokuussa Multi-Culti järjesti 17. kansainväliset markkinat, joista oli päätetty jo talvella. Kepan järjestämä Mahdollisuuksien tori ajoittui viikkoa myöhemmäksi. Siinä kärsivät molemmat toisiaan muistuttavat tapahtumat.

”Meitä kansainvälisten asioiden kanssa puuhaavia on sen verran vähän, että pitäisi pystyä yhdistämään voimat”, Kilpinen sanoo.

Kulttuuripiirit in, ystävyysseurat out

Toukokuussa hyväksytty laki vaatii kuntia laatimaan maahanmuuttajien kotouttamisohjelman.

”Tärkeintä ohjelmassa on saada maahanmuuttajien ääni kuulumaan ja kansallinen tasa-arvo toteutumaan. Viranomaiset toivovat, että maahanmuuttajat järjestäytyisivät yhdistyksiin”, Kilpinen sanoo.

Kilpisen mukaan monet maahanmuuttajat tulevat maista, joissa ei ole perinteitä yhdistystoiminnalle. Myös Suomessa yhdistystoiminta on saamassa eri muotoja. Esimerkiksi erilaiset maiden väliset ystävyysseurat eivät enää kiinnosta samassa määrin kuin ennen. Eri kulttuureissa syntyneet tanssit, ruoanlaitto ja kulttuuripiirit puolestaan kiinnostavat.

Multi-Culti järjestää retkiä, suomen kielen kursseja, äiti-lapsi-kerhoa. Kaksikulttuuristen naisten ryhmä kokoontuu keskuksen tiloissa. Samoin erilaiset kulttuurikerhot. Osaajapankista voi tiedustella eri alojen asiantuntijoita tai osaajia. Jos joku vaikka tarvitsisi juhliinsa afrikkalaista rumpumusiikkia. Italialainen valmentaja pitää pienille pojille jalkapallokerhoa, jota lahtelainen jalkapalloseura Kuusysi tukee.

Ilman rahaa toimivat projektit ovat kuitenkin raskaita vetää. ”Ideointi ja uusien projektien aloittaminen ei ole tahdosta kiinni. Kaikki on kaatumassa työtaakan alle”, Kilpinen huokaa.

Venäjältä yhdeksän vuotta sitten Suomeen tullut Vera Beirad on taiteilija, joka antaa lapsille taideopetusta omasta halustaan. Palkkaa hän ei toiminnasta saa. Opetukseen osallistuu suomalaisia, venäläisiä ja irakilaisia lapsia. Beiradin mukaan venäläiset haluavat opettaa lapsilleen klassista kulttuuria, ei pelkästään venäläistä vaan kansainvälistä. On tärkeää että lapsille opetetaan taidetta, silloin he pysyvät poissa kadulta.

”Tämä on minun koti. Multi-Culti antaa aina apu kun tarvii. Täällä tapaa ystävä, voi vaihtaa kuuluminen.” Beirad sanoo silmät loistaen aivan ymmärrettävällä suomella, mutta pyytelee samaan hengenvetoon anteeksi huonoa suomeaan.

Omakohtaiset kokemukset tärkeitä

Mukaan toimintaan tulevat useimmiten ne suomalaiset, joilla on omakohtaisia kokemuksia joko ulkomailla asumisesta tai kulttuurien välisestä avioliitosta.

Espanjalaisen kanssa naimisissa oleva Pirkko Hämäläisen mielestä monet lahtelaiset ovat periaatteessa kiinnostuneita paikasta, mutta eivät uskalla astua ovesta sisään. ”Kyllä se vaatii omakohtaisia kokemuksia, ennen kuin tosissaan kiinnostuu eri kulttuureista”, Hämäläinen pohtii.

Itse hän kokee välillä olevansa kahden kulttuurin välinen kummajainen, jonka useimmat ystävät ovat samankaltaisessa tilanteessa. ”Sitä huomaa hakeutuvansa sellaisten seuraan, jotka ymmärtävät”, hän sanoo.

Kun Hämäläinen aloitti diakonian ja sosiaalialan opinnot, hän tuli harjoittelijaksi Multi-Cultiin. ”Elämä muuttui hirveästi, olin elänyt pienessä piirissä”, Hämäläinen toteaa. Hän innostui tekemään lopputyönsä Lahdessa kaksikulttuurisessa avioliitossa elävien naisten elämästä. Aihe, jota ei liiemmin ole tutkittu.

Työnantajilla asenteissa toivomisen varaa

Lähes kaikki Hämäläisen tutkielmaan haastatellut naiset olivat naimisissa Välimeren maista tulleiden miesten kanssa. He kokivat kaksikulttuurisuuden rikkautena. Vaimojen mukaan heidän miestensä on kuitenkin vaikea päästä sisälle suomalaiseen kulttuuriin ja ystävystyä suomalaisten kanssa. Työttömyys rasittaa taloudellista tilannetta, mutta pahiten se rasittaa miesten mielenterveyttä. Työnantajien asenteissa on paljon toivomisen varaa.

Kahvilassa lehteä lukeva mies kertoo olevansa Pakistanista. Hän kieltäytyy sekä kuvauksista että nimensä kertomisesta, mutta vastailee kysymyksiin hyvällä suomen kielellä. Kymmenen vuotta sitten Suomeen tullut mies tekee ainoastaan tuttavien kautta saatuja keikkatöitä. Hän ihmettelee suomalaisten työnantajien asennetta.

”Eivät ne luota maahanmuuttajiin.” Mies haluaisi tuoda Pakistanista laadukkaita ulkoiluvaatteita, mutta ei ole löytänyt sisäänostajaa Suomesta. ”Eivät ne halua edes katsoa vaatteita, niillä on ennakkoasenne”, mies valittaa.

Multi-Cultissa hän käy vapaapäivinään lukemassa lehtiä ja juttelemassa. Mies haluaisi, että kahvila olisi auki muutamaa tuntia myöhempään kuin kello viiteen. Häntä pelottavat talvet, kun ei ole mitään tekemistä. Silloin iskee masennus. Suomalaisiin on miehen mielestä todella vaikea tutustua. Hän yrittääkin houkutella toisella paikkakunnalla asuvaa maamiestään muuttamaan Lahteen.

”Kaikki on vain niin tavattoman hidasta, eikä asioita voi kiirehtiä. Tämän on pitkän tähtäimen työtä”, Jaana Kilpinen sanoo.

Mutta ei Multi-Cultissakaan ole ristiriidoilta kokonaan vältytty. Kilpisen mukaan vaikeutena on usein se, että maahanmuuttajat ovat eripuraisia keskenään. Kun turkkilainen kahvilanpitäjä piti kahvilaa, kurdit lakkasivat käymästä. Nyt kahvilaa pyörittävät nuorten työttömien osuuskunnan jäsenet, joiden läsnäolo hyväksytään. Kilpinen itse kokee oppineensa paljon kolmen ja puolen vuoden aikana.

”Olen ainakin tajunnut sen, että elämän voi elää monella tapaa.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!