Kymmenen vuotta sitten YK asetti tavoitteeksi, että uuden vuosituhannen alkaessa 80 prosentilla maailman lapsista on mahdollisuus koulunkäyntiin. Tuo tavoite on nyt siirretty vuoteen 2015.

Oikeus koulutukseen on yksimielisesti ja maailmanlaajuisesti katsottu taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen peruselementiksi.

Köyhyys voi merkitä paljon muutakin kuin aineellisen hyvinvoinnin puutteita. Se ilmenee kaikkein perustavanlaatuisten mahdollisuuksien puuttumisena. Köyhyys evää mahdollisuuden elää pitkä, terve ja luova elämä, saada koulutusta ja nauttia riittävästä elintasosta, vapaudesta ja arvokkuudesta.

Kolmasosa maailman aikuisista ei osaa lukea, ainakin 250 miljoonaa lasta hyödynnetään halpana työvoimana eikä heillä ole aikaa koulunkäyntiin. Miljoonat lapset jäävät vaille koulutusta koulujen tai opettajien puuttumisen vuoksi.

Köyhyys on politiikan tulos

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen on ratifioinut 188 maata. Melkein kaikki maailman maat ovat siis yhtä mieltä muun muassa siitä, että ”lapsia on suojeltava taloudelliselta riistolta ja kaikelta työltä, mikä voi haitata heidän koulunkäyntiään tai olla heidän kehitykselleen muuten haitaksi.”

Sellaiset meille itsestäänselvät asiat kuin oikeus nimeen ja perheeseen on kuitenkin miljoonilta lapsilta evätty. Oikeus uskonnonvapauteen, yhdistys- ja kokoontumisvapauteen on miljoonille ihmisille kaukaista tulevaisuutta, puhumattakaan oikeudesta ”riittävään elintasoon”.

UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportin mukaan köyhyys on suora seuraus poliittisista valinnoista – se ei perustu taloudellisiin tai maantieteellisiin seikkoihin vaan siihen, että kuljemme väärään suuntaan. Raportin monet tilastot tukevat tätä sanomaa.

Köyhyys koskettaa kaikkein eniten lapsia. Etelä-Aasiassa asuu eniten sekä inhimillisen köyhyyden oloissa eläviä että tulotasoltaan köyhiä ihmisiä. Yli 70 prosenttia maailman köyhistä asuu Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Heidän määränsä lisääntyy joka päivä.

Tässä tilanteessa olemme kaukana demokratiasta ja tasa-arvosta. Tilanne on lyhyellä tähtäimellä kestämätön – olemme istuttaneet riisiä ja hukanneet siemenet seuraavaan satoon. On tehtävä jotain.

UNDP:n mukaan on luotava prosessi, joka lyhimmässä mahdollisessa ajassa merkittävästi vähentää köyhyyttä sen kaikissa muodoissa. Tähän prosesiin kuuluvat sanat ”koulutusta kaikille”.

Global March Against Child Labour -kampanja osoitti ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön voiman. Nyt ovat 180 maan järjestöt yhdistäneet voimansa kampanjaan koulutuksen puolesta, ”Global Campaign for Education”.

Peruskoulutus kaikille

Kampanja vaatii ilmaista, laadukasta, ainakin 8-vuotista peruskoulutusta kaikille lapsille ja lisäksi aikuisille mahdollisuutta luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen. Tämä voidaan saavuttaa mikäli poliittista tahtoa löytyy, sillä rahaa on tarpeeksi, sitä vain käytetään vääriin kohteisiin. Myös Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin halutaan tukevan koulutuksen kehittämistä.

On etsittävä poliittista tahtoa saada kaikki lapset kouluun ja hylättävä se kuvitelma, että lasten hiellä ja raadannalla saavutettaisiin jotain edistystä, järjestöt sanovat julkilausumassaan.

HELENA LIPPONEN

Kirjoittaja työskentelee SAK:n solidaarisuuskeskus SASK:ssa. Hän vieraili Turkin kurdialueella keväällä.