Maailman kauppajärjestö WTO:n kolmatta ministerikokousta Seattlessa koitettiin etukäteen luonnehtia tavanomaiseksi tai jopa melko tekniseksi neuvottelutilanteeksi, jossa kaikki joutuvat vain vähän antamaan periksi ja ovat lopulta tyytyväisiä.
Kokouksen ainoana tehtävänä on päättää uuden maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen aloittamisesta. Loistavaksi aluksi Kiina ja Yhdysvallat saivat kokouksen alla sovittua erimielisyytensä ja Kiinan jäsenyys WTO:ssa käytännöllisesti katsoen varmistui.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Seattlen kokouksesta tulee ensimmäinen avoin yhteenotto kahden erilaisen maailman tulevaisuuden vision välillä. Nuo visiot ovat melko lailla vastakkaisia.
Toinen perustuu yritysmalliin, joka tarjoaa suuren määrän kulutustavaroita kuluttajan kannalta halvalla mutta ympäristön ja yhteiskunnan kannalta erittäin kalliilla hinnalla. Toinen malli on vasta muovautumisvaiheessa, mutta sen peruspilarina on vaihtoehtoinen taloudellinen ja yhteiskunnalliseen näkemys, jonka tärkeitä elementtejä ovat paikallinen omavaraisuus ja yhteisvastuu, taloudellinen tasapuolisuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja ympäristöarvot.
Toistaiseksi yritysjohtajat, pörssimeklarit ja teollisuusmaiden johtajat ovat selvinneet melko helpolla. Vastarinta heidän politiikkaansa kohtaan on levinnut laajalle joka puolella maailmaa, mutta se ei ole vielä yhdistynyt. Oppositioon kuuluu lähes jokainen viime vuosikymmeninä esiin noussut yhteiskunnallinen liike, rauhanliikkeestä kirkkoihin, feministeistä maanviljelijöihin.
Viime vuonna globalisaatiokriitikot saivat lisää uskoa itseensä ja ruista ranteisiinsa kun sadat kansalaisjärjestöt eri puolilta maailmaa yhdistivät voimiaan – pitkälti Internetin välityksellä, muuten – kaataakseen maailman 29 rikkaimman maan suunnitelmat maailmanlaajuisen MAI-investointisopimuksen solmimiseksi.
Seattleen odotetaan nyt kymmeniä tunhansia aktivisteja eri puolilta maailmaa. Mielenkiintoinen kokoelma järjestöjä ja ryhmiä äärioikealta äärivasemmalle tulee esittämään pitkän listan toinen toistaan hurjempia vaatimuksia, jotka on yritetty koota yhden tunnuksen alle: Ei uutta millennium-neuvottelukierrosta, ennenkuin pelisääntöjä on muutettu tukemaan reilua kauppaa pikemminkin kuin vapaata kauppaa, vahvistamaan työntekijöiden oikeuksia, ottamaan huomioon ympäristönsuojelun tarpeet, tukemaan sosiaalisten turvaverkkojen rakentamista ja pitämään päätöksenteon kontrollin paikallisella tasolla.
Vaatimuslista on melkoinen, kun ottaa huomioon WTO:n todellisuuden ja tulevaisuuden suunnitelmat. Kaikki on kaupan ja kaupan vapaudelle ei saa asettaa turhia ehtoja, ei ympäristön eikä ihmisten suojelun nimissä.
Selvää on, että vastarinta- ja vaihtoehtoliikkeiden vaatimkset perustuvat todelliseen tilanteeseen ja laajaan huoleen ja kannatukseen niin etelässä kuin pohjoisessakin.
Varsinainen kysymys on, kyetäänkö tuo suuttumus kanavoimaan ja yhdistämään sellaiseksi poliittiseksi liikkeeksi, joka kykenee todella vaikuttamaan kehityksen suuntaan vai jääkö se marginaaliin ja hajoaa erimielisyyksiinsä kohdatessaan vahvasti järjestäytyneen yritysmaailman ja valtioeliitin vastaiskun?
JUHA REKOLA