Lipposen kakkoshallituksen ensimmäinen kehitysyhteistyöbudjetti on esitetty eduskunnalle. Talous kasvaa, mutta kehitysyhteistyö ei lähde nousuun. Minne on viemässä hallituksen vuoden 1996 periaatepäätöksillä kivetty tie?
Kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat markkamääräisesti hieman kuluvasta vuodesta, mutta niiden bruttokansantulo-osuus säilyy hallituksen oman arvion mukaan nykyisellä 0,34 prosentin tasolla.
Tuo arvio on nykyisen talouskasvun oloissa itsepetosta.
Viimeksi kehitysyhteistyömäärärahat saavuttivat 0,34 prossetnin tason vuonna 1996. Sen jälkeisinä vuosina se on esitetyistä arvioista huolimatta jäänyt tämän rajan alapuolelle, 0,33 prosenttiin vuonna 1997 ja 0,32 prosenttiin vuonna 1998.
Vuonna 2000 kehitysyhteistyön piti olla 0,4 prosentin tasolla, mutta nyt on hyvä jos saavutetaan 0,30 prosentin bktl-osuus. Se olisi jo kohtalon ironiaa. Lama romahdutti suomalaisen kehitysyhteistyön vuosikymmenen alussa. Leikkaukset ovat väliaikaisia, silloin sanottiin. Aallonpohja, 0,31 prosenttia saavutettiin vuonna 1994, minkä jälkeen alkoi hyvin lievä nousu 0,34 prosenttiin vuonna 1996. Sitten hallitus teki periaatepäätöksen kehitysyhteistyön palauttamisesta kohti YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin bktl-tasoa – ja aloitti uuden alamäen.
Suoritus on melkoinen, kun otetaan huomioon että hallituksessa istuneista puolueista SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP on aiemmin laskettu kehitysyhteistyön ystäviin. Tasavallan presidentilläkin on ollut tällä alueella aikaisempaa kokemusta ja näyttöjä.
Minkähänlaista jälkeä olisi kehitysyhteistyön vastustajista koottu hallitus saanut aikaan?
***
Tiukkalinjaisessa budjettiesityksessä kehitysyhteistyömäärärahat kuitenkin kasvavat 117 miljoonalla markalla. Käytännöllisesti katsoen koko tuo lisäys on varattu maittain kohdentamattoman yhteistyön momentille eli käytännössä Kosovoon ja Länsi-Balkanin jälleenrakennustyöhön. Muu varsinainen kehitysyhteistyö siis jäädytetään nykyiselle tasolleen.
Joku populisti voisi väittää, että Suomi laittaa näin köyhimmät kehitysmaat maksamaan Kosovon sodan ja pommitusten jälkeisen jälleenrakennuksen.
***
Pakolaisten vastaanottoon liittyvien kustannusten laskennallista osuutta kehitysyhteistyöbudjetista on jälleen nostettu muutamalla kymmenellä miljoonalla.
Tämä pakolaiskupla on jatkunut jo vuosia. Budjettiesitykseen on valtiovarainministeriön vaatimuksesta kirjattu ylimitoitettu luku ja saman vuoden tulokseen on kirjattu OECD:n kriteerit täyttävä tulos, joka on ollut reippaasti alle puolet budjetoidusta.
Näin luodaan kuva, että kehitysyhteistyöksi laskettavat pakolaiskustannukset ovat runsaasti todellisia suuremmat. Toisaalta budjettiarvion ja todellisen tuloksen välinen erotus joka vuosi pienentää vastaavalla määrällä kehitysyhteistyön maksatusten todellista bktl-osuutta.
Eduskunta luulee hyväksyvänsä suuremman kehitysyhteistyöbudjetin kuin mitä itse asiassa hyväksyy. Vuonna 1997 budjetin ja toteutuman ero pakolaismenojen osalta oli 64 miljoonaa markkaa ja vuonna 1998 jopa 86,4 miljoonaa.
Tuota voisi jo kutsua tietoiseksi huijaukseksi.
***
Myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyömäärärahat ollaan aikeissa jäädyttää tämän vuoden tasolle.
Hallituksen vuonna 1996 tehdyssä periaatepäätöksessä edellytettiin kansalaisjärjestöjen osuuden nostamista vähintään 1015 prosenttiin varsinaisesta kehitysyhteistyöstä. Tältä pohjalta määrärahoja on viime vuosina hiljalleen nostettu niin, että kansalaisjärjestöjen osuus on nyt juuri ja juuri päälle 10 prosenttia varsinaisesta kehitysyhteistyöstä. Nyt tehdyllä jäädytysesityksellä suhteellinen osuus kääntyisi jälleen laskusuuntaan, 10,98 prosentista 10,26 prosenttiin.
Viime vuosina suomalaisten suora osallistuminen ja osaaminen on kanavoitunut kehitysyhteistyöhön yhä selvemmin juuri kansalaisjärjestöjen kautta, kun kahdenvälinen apu on ajettu alas ja sen rakenne on muuttunut. Kansalaisjärjestöjen hankkeiden määrä on myös tasaisesti kasvanut. Järjestöjä on nimenomaan pyritty rohkaisemaan kehityshteistyöhön.
Kansalaisjärjestömäärärahojen jäädytys olisi paha ja taloudellisesti täysin järjetön takaisku tälle tehdylle työlle. Jo nyt monet uudet ja hyvät hankkeet jäävät toteuttamatta, koska rahaa ei ole. Pakolaiskuplassa riittäisi rahaa vaikka kansalaisjärjestötuen osuuden selvään kasvattamiseen ja siten hallituksen oman periaatepäätöksen täyttämiseen edes tältä osin.
Kepan hallitus toivoi eduskunnalta kehitysyhteistyömäärärahojen bktl-osuuden kasvattamista, kansalaisjärjestömäärärahojen lisäämistä ja köyhimpien kehitysmaiden ylivoimaisten velkojen mitätöimistä.
Edustaja Kimmo Kiljunen on tehnyt eduskunnassa aloitteen kansalaisjärjestömäärärahojen lisäämisestä 20 miljoonalla markalla. Kolmattakymmentä hallituspuoleiden ja keskustan kansanedustajaa on allekirjoittanut vetoomuksen.
JUHA REKOLA