Maailmanpankki teki juhannusviikolla ehdollisen myönteisen päätöksen hankkeesta, jolla pyritään lievittämään Kiinan läntisen osan köyhyyttä. Suunnitelma on herättänyt laajaa vastustusta. Se on myös Maailmanpankin omien periaatteiden vastainen.

Käytännössä päätös tarkoittaa 58 000 kiinalaisen maanviljelijän siirtämistä karuilta asuinalueilta Qinghain maakunnasta 450 kilometriä länteen viljelykelpoisemmille maille Dulanin piirikuntaan. Seutu on viralliselta asemaltaan tiibetiläisten ja mongolien autonomista aluetta. Vuoden 1994 tilaston mukaan alueen väestöstä jo 60 prosenttia oli kiinalaisia. Tiibetiläisiä oli 19 ja mongoleja 13 prosenttia väestöstä.

Jos väestönsiirto tapahtuu suunnitellusti, alueen väkiluku enemmän kuin kaksikertaistuu ja nousee lähes sataankahteenkymmeneen tuhanteen. Tiibetiläisten osuus tulee silloin vähenemään 9,2 prosenttiin ja mongolien osuus 5,9 prosenttiin.

Hanketta ovat arvostelleet kiivaasti Dalai Laman toimisto, hankkeen alueella asuvat ihmiset ja kansainväliset Tiibet-ryhmät. Dalai Laman Geneven-toimiston edustajan Ngawang Choephelin mukaan hanke on hyväksytty vain ehdollisesti Maailmanpankin kesäkuun lopun johtokunnan kokouksessa.

Maailmanpankissa hankkeista äänestäminen on harvinaista. Kesäkuun 22. päiväksi sovittu hallituksen kokous siirtyi viime tingassa kahdella päivällä. Lopullisessa äänestyksessä hanketta vastustivat USA ja Saksa. Kanada, Ranska, Pohjoismaat ja Itävalta/Belgia pidättäytyivät äänestämästä. Muut 18 hallituksen jäsentä äänestivät hankkeen puolesta.

Kansalaisjärjestöt pitivät useita kokouksia ja mielenosoituksia Maailmanpankin edessä päätöstä edeltävällä viikolla, ja Dulanin alueen asukkaat ovat henkilökohtaisista riskeistä huolimatta lähettäneet hanketta vastustavia kirjeitä kansainväliselle Tiibet-kampanjalle.

Pankissa ollaankin nyt kokoamassa arviointiryhmää, joka tutkisi hankkeesta esitettyä kritiikkiä ja vierailisi alueella lähiaikoina. Kiinan hallitus on hyväksynyt ehdotetun tutustumis- ja tutkimusmatkan.

Väestönsiirrot osa Kiinan miehityspolitiikkaa

Hankkeen vastustajat ovat korostaneet, että hanke sotii useissa kohdin Maailmanpankin omia periaatteita vastaan. Pankilla on olemassa omat kriteeristöt muun muassa alkuperäiskansojen ympäristövaikutusten arvioinnista, väestönsiirroista, luonnomukaisista asuinpaikoista ja niin edelleen. Maailmanpankin toimintadirektiivin (OD 4.20, 1991) mukaan pankin rahoittamilla projekteilla ei saa olla haitallisia seurauksia alkuperäisväestölle.

Maailmanpankin toimintaperiaatteisiin myös kuuluu, että alueen asukkaat ja yhteisöt otetaan huomioon hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hankkeen toteuttajat kuitenkin myöntävät, että asukkaiden itsenäinen ja riippumaton kuuleminen on vaikeaa, koska Kiinan viranomaiset ovat läsnä kaikissa hankkeen kokouksissa. Kiinan perustuslain artikla 54:n mukaan kaikki kansallisiin vähemmistökymyksiin liittyvät mielipiteenilmaukset, jotka ovat ristiriidassa valtion edun kansa, ovat kiellettyjä ja ristiriidassa isänmaan etujen kanssa.

Dulanin alueen asukkaat voivat sanoa mielipiteensä projektiin liittyvistä teknisistä kysymyksistä, mutta he eivät voi julkisesti protestoida sitä vastaan, että he jäävät väestönsiirron jälkeen pieneksi vähemmistöksi omilla kotiseuduillaan.

Väestönsiirrot kehitysyhteistyöhankkeiden yhteydessä ovat pitkään herättäneet kansainvälistä arvostelua ja niitä on pyritty kaikin mahdollisin keinoin välttämään. Maailmanpankin hankkeen pelätäänkin tukevan jo kauan jatkunutta Kiinan miehityspolitiikkaa tiibetiläisten ja mongolialaisten perinteisesti asuttamilla mailla.

Kansainvälinen Tiibet-kampanja myös pelkää, että väestönsiirrot voivat aiheuttaa alueella etnisiä konflikteja. Vastaava etninen eroosio on tapahtunut jo seitsemässä niistä kolmestatoista alueesta, jotka kuuluvat Tiibetin autonomiseen alueeseen.

PÄIVI AHONEN

Kirjoittaja on Kepan kehitysyhteistyösihteeri, vastuualueenaan Aasia