Maailman tila ja Suomi
Anu Kantola et al. Gaudeamus, 1999.

Maailmaa oli ennen vanhaan helppo jäsentää: meren toisella puolella olivat jenkit, tuossa naapurissa neukut ja siinä välissä olimme me, jotka emme turhia kommentoineet. Jossakin kaukana etelässä olivat ne köyhät, joita avustettiin muutamilla Valmetin traktoreilla. Elämä Suomessa tuntui suhteellisen ennustettavalta inflaatio-devalvaatio -sykleineen ja jopa turvalliseltakin, vaikka asevarustelun henki liikkui maan ja vetten päällä.

Sitten vanha hyvä järjestys alkoi romahtaa: Kansainväliset pääomamarkkinat vapautuivat, Berliinin muuri murtui, Jugoslaviassa syttyi sota, Suomi liittyi Euroopan Unioniin… Vanhat isiltä perityt maailmanselitysmallit eivät enää päteneetkään. Francis Fukuyaman julistama historian loppu ei toteutunutkaan kylmän sodan päättymisen ja kommunismin romahtamisen myötä. Nyt avainsanana vain on globalisaatio, jota on ilmiönä huomattavasti vaikeampi selittää kuin kylmää sotaa.

On tutkijoiden vuoro yrittää selittää globalisaation mukanaan tuomia muutoksia. Ulkoministeriön julkaisema kirja Maailman tila ja Suomi (Anu Kantola et al.) on omien sanojensa mukaan ”raportti maailmankylästä ja Suomen paikasta siinä”. Haaste on suuri, mutta nuorta tutkijapolvea edustavat kirjoittajat onnistuvat siinä mallikkaasti.

Kaikki liittyy kaikkeen

Mitään uutta ja järisyttävää kirja ei sinänsä sisällä, vaan sen ansiot ovat toisaalla. Maailmankylässähän kaikki liittyy kaikkeen, joten kirjassa oivaltavasti maailman tilaa ei yritetä selittää yhdestä ainoasta kapeasta näkökulmasta, vaan sitä tarkastellaan talouden, ympäristön, turvallisuuspoliitiikan ja ihmisoikeuksien kautta. Kirjan suurin ansio onkin eri näkökulmien myötä syntyvässä synteesissä: luku luvulta lukijalle muodostuu kuva miten talous, ympäristöasiat, ihmisoikeudet ja turvallisuuspolitiikka oikein liittyvätkään yhteen ja mikä on Suomen rooli tässä monimutkaisessa sopassa.

Kirjan esittelemä globaali problematiikka koskettaa esimerkiksi erityisen hyvin Malesiaa, jossa sattumalta kirjoitan tätä arvostelua. Malesiahan on tunnetusti yksi kansainvälisten pääomamarkkinoiden vapauttamisen uhreista. Ulkomailta maahan virrannut halpa pääoma irrotti talouden reaalimaailmasta ja kuplan puhjettua seurauksena oli talouskriisi kuten muissakin Kaakkois-Aasian kasvutalouksissa.

Talouskriisi ei ole Malesiassa kuitenkaan romahduttanut uskoa länsimaiseen kehityksen malliin. Maan lehdet ovat täynnä kirjoituksia, joissa veikataan jo pahimman olevan ohi. Tosin Malesian sanotaan säästyneen Indonesian tapaiselta pahimmalta kriisiltä valuuttasäännöstelynsä ansiosta, joka on varsin rohkea toimenpide maailmantalouden vapauttamisen isoa pyörää vastaan.

400 miljoonaa formularataan

Yhtenä osoituksena malesialaisten eräänlaisesta kehitysoptimismista käy esimerkiksi se, että maaliskuun toisella viikolla Mika Häkkinen kävi Malesian Sepangissa avaamassa upouuden formularadan. Rata maksoi noin 400 miljoonaa markkaa, ja arvostelijoiden mielestä rahat olisi talouskriisistä kärsivässä köyhässä maassa voinut käyttää toisinkin. Liike-elämä kuitenkin odottaa radasta piristysruisketta maan kasvavalle autoteollisuudelle ja turismille.

Valuuttatuloja tuova turismi on kuitenkin monitahoinen asia, ja sen hyvät ja huonot puolet näkyvät selvästi esimerkiksi Penangin saarella, jossa turismi ja kiivas rakentaminen ovat tuoneet työpaikkoja ja vaurautta. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin huolissaan saaren hupenevista metsistä, sillä metsien vähetessä uhkaavat sateetkin kadota. Makean veden mahdollisesti ehtyessä loppuu myös turismi, eikä paikallisilla ihmisillä ole enää paluuta vanhoihin ammatteihinsa, kuten maanviljelijöiksi ja kalastajiksi.

Penangin saaren kohtalossa kiteytyykin Maailman tila -kirjan esittelemä globaali problematiikka: saaren tulevaisuus ei suinkaan ole paikallisten ihmisten käsissä, vaan sitä ohjaavat kansainväliset pääomamarkkinat.

Kelpo käsikirja

Maailman tila ja Suomi -kirja on hyvä tietopaketti. Se sisältää runsaasti tilastoja, karttoja ja kaavioita. Kaikki lähteet on (välillä jopa rasittavan) huolellisesti dokumentoitu. Teos toimii siis myös käsikirjana ja ponnahduslautana jatko-opintoihin.

Maailmassa, jossa tiedotusvälineet jauhavat päivästä toiseen Monica Lewinskystä, ei mikään ole helpompaa kuin pudota kvasitiedon ammottavaan mustaan aukkoon. Jos olet kiinnostunut maailman asioista kertovien päiväuutisten taustoista ja niiden yhteyksistä suurempiin kokonaisuuksiin, mutta sinulla ei ole aikaa kahlata läpi kymmeniä teoksia, on tämä kirja juuri sinulle.

SEPPO HEIKKINEN, Malesia

Kirjoittaja on toimittaja, talous- ja yhteiskuntatieteiden maisteri.