Suomalainen puunjalostusteollisuus on jo maailmalla, mutta miten käy ympäristö- ja kehitysjärjestöiltä globaali politiikka?
Kun suomalainen UPM-Kymmene sopi indonesialaisen Aprilin kanssa hienopaperituotannon yhteistyöstä, ei kyse ollut vain ristiinomistusjärjestelyillä vauhditetuista tavanomaisista paperikaupoista. Kyse oli Suuresta Projektista: maailman ensimmäisen Globaalin Metsäteollisuusyhtiön luomisesta.
Kaikesta kansainvälisestä kaupasta ja ulkomaisista omistuksista huolimatta paperi- ja selluteollisuudessa ei ole vielä ensimmäistäkään globaalia yritystä, arvioi kolumnisti John Pearson puunjalostusteollisuuden kansainväliseen levitykseen tarkoitetussa ammattijulkaisussa. Pearsonin mukaan suurimmatkin metsäteollisuusyritykset ovat tyytyneet kansalliseen tai maanosakohtaiseen toimintaan. Nyt on kuitenkin aika Globaalien Pelaajien esiinmarsille, ja ensimmäistä peliviittaa sovitellaan Pearsonin mukaan UPM-Kymmenen harteille.
Metsäyhtiön toimitusjohtaja Juha Niemelä ilmaisee asian yksiselitteisesti UPM-Kymmene Watch -julkaisussa: ”Olemme muuttaneet hienopaperissa lähestymistavan eurooppalaisesta globaaliin.”
Vaikka Aasian talouskriisi siirsikin ristiinomistuksen toteutumisen kevääseen 1999, etenee UPM-Kymmenen ja Aprilin hanke markkinoinnin ja teknisen yhteistyön alalla. Hienopaperiliitto on tarkoitus toteuttaa kahden tytäryhtiön, UPM-Kymmene Fine Paperin ja April Fine Paperin, luomisella. Niistä emoyhtiöt omistaisivat 30 prosenttia ristikkäin. UPM-Kymmenestä hienopaperiyhtiöön sijoitettaisiin Kymen tehtaat ja Nordland Papier Saksasta ja April olisi puolestaan mukana vielä rakentamattomilla Riaupaperin Sumatran ja Changshun Kiinan tehtailla.
Coca-Cola -visiot
Pearsonin mukaan globaaliksi metsäyhtiöksi ei tulla vain avaamalla myyntikonttorit kaikkiin maanosiin: ”Todella globaalina yrityksenä toimiminen tarkoittaa, että liiketoiminnalla on oltava tarkoitusta varten suunniteltu tuotanto- ja myyntiverkosto, joka mahdollistaa tuotteiden valmistamisen siellä missä kustannukset ovat alhaisimmat, missä olosuhteet ovat kaikkein sopivimmat, ja missä niitä on edullisinta myydä — missä päin maailmaa tahansa näin onkaan.”
Indonesiaa ei ole sattumalta valittu suomalaisen puunjalostusteollisuuden globalisoitumisen ponnahduslaudaksi. UPM-Kymmenen kansainvälisen toiminnan johtajilla lienee uutta sijoituskohdetta valittaessa ollut mielessä Coca-Colan pääjohtajan Donald R. Keoughin 1990-luvun alussa esittämä visio: ”Kun ajattelen Indonesiaa — päiväntasaajalla sijaitsevaa 180 miljoonan asukkaan maata, jossa keski-ikä on 18 vuotta ja islamilainen alkoholinkäyttökielto — niin minusta tuntuu siltä, että kyseessä on lähes Taivasten Valtakunta.”
Suomalaisille metsäjohtajille vastaavina innoittajina toimivat muun muassa 20 miljoonalla kasvaneen väestön vielä alhainen paperinkulutus, 12 markan minimipalkkaan tyytyvä työvoima, tropiikin puuston noin kolme kertaa suomalaista nopeampi kasvu ja Indonesian hallituksen bisneshenkinen rautainen ote.
Viimeksi mainittu sysää tieltään niin metsäalueiden asukkaiden protestit, ay-levottomuudet kuin ympäristönsuojelukärhämätkin. Ja kaikista näistä on ollut kyse, kun April on laajentanut toimintaansa Indonesiassa.
”UPM-Kymmenen asettuminen Indonesiaan on suomalaisittain katsottuna toistaiseksi valaisevin oppitunti siitä, mitä globalisaatio on ja miten se vaikuttaa ihmisiin, yhteiskuntiin ja luontoon”, arvioi filosofi Thomas Wallgren Ydin-lehdessä.
Wallgrenin mielestä ongelmallisinta on, että suomalainen metsäjätti investoi nyt ensimmäisenä länsimaisena metsäyhtiönä laajamittaiseen sademetsien tuhoamiseen. Aprilin Riaun sellutehtaan tuotanto perustuu luonnonmetsistä avohakattavaan kuitupuuhun.
”Kysymys on katastrofaalisesta ennakkotapauksesta”, sanoo Wallgren.
Hän pelkää muiden länsimaisten metsäyhtiöiden seuraavan UPM-Kymmenen avaamaa reittiä. Ympäristöjärjestöjen kritiikki ja peitellyt uhkaukset kansainvälisistä kuluttajaboikoteista saivat UPM-Kymmenen hermostumaan perusteellisesti. Yritys järjesti lukuisia tapaamisia indonesialaisten ja suomalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa ennen sopimuksen julkistamista vuoden vaihteessa. Tilaisuuksien viesti oli aina sama: hanke etenee sovitulla tavalla.
”Se ei ole meidän ongelmamme”
Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen arvostelu on keskittynyt kahteen asiaan: hankkeen kielteisiin ekologisiin vaikutuksiin ja Indonesian heikkoon ihmisoikeustilanteeseen.
Ekologisesti hankkeen ydinongelma on avohakkuiden vaikutus biodiversiteettiin. Indonesia on maapallon mitassa luonnon monimuotoisuuden aarreaitta: noin prosentilla maailman maapinta-alasta elää 12 prosenttia maailman nisäkäslajeista, 16 prosenttia liskolajeista ja 17 prosenttia lintulajeista. Indonesia pitää kärkisijaa uhanlaisten nisäkkäiden määrässä, ja lähes 500 puulajin kohtalo on kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen tarkkailulistalla.
UPM-Kymmenen puolelta on vastattu, ettei yritys toimi lainkaan koskemattomassa sademetsässä, vaan alueilla, joista kertaalleen jotkut toiset ovat kaataneet suurimmat puut. Lisäksi UPM:n varatoimitusjohtaja Pehr-Eric Pått painottaa, että koko Indonesian metsäteollisuuden tarve seuraavien kymmenen vuoden aikana vaatii vain 1,5 prosentin metsäalan hakkaamista ja korvaamista puupelloilla.
Ympäristöjärjestöjä UPM:n selvitykset eivät ole vakuuttaneet. Kuivuuden, kulotuksen ja metsäpalojen seurauksena Indonesian metsäpinta-ala vähentyi yksin viime vuonna noin prosentilla. Eivätkä suuryritykset ole suinkaan viattomia näiden asioiden suhteen, arvioi Human Rights Watch -järjestö: ”Yksi syy paloihin oli pitkittynyt kuivuus, mutta yhtä tärkeitä syitä olivat Indonesian hallituksen antamat metsien hakkuuluvat Suharton perheen tutuille sekä metsien kulottaminen palmuviljelmiä varten.”
Indonesian ihmisoikeuksista ei UPM-Kymmene katso kantavansa vastuuta. Yrityksen järjestämässä näyttävässä tiedotustilaisuudessa varatoimitusjohtaja Pått sanoi:
— Se ei ole meidän ongelmamme, vaan me olemme tekemässä siellä paperibisnestä. Jos halutaan vaikuttaa, Suomen hallitus on oikea taho.
Ja ainakin metsäteollisuus on myös vaikuttanut, sillä Suomen valtiojohto on näkyvästi asettunut tukemaan teollisuutemme rantautumista Indonesiaan.