Globaalin talouden mallimaa muuntaa maata vientivoittajille ja betoniksi
Mökillä, toisen käsinojansa tipauttaneen vihreän nojatuolin yläpuolella on vanha maalaus. Riisipelto, vuoria, taivas, ihminen kuin muurahainen kaikkeuden huomassa. Kuva on ”jostain Aasiasta”. Päätän, että se on Filippiineiltä, matkusti isäni sielläkin 1950-luvulla. Sellaista on enää mökin seinällä.
Huimausta, näköhäiriöitä, kynsien liuskoittumista, jalkojen turpoamista, oireita lievemmästä päästä. Keskenmenoja, kuolleita syntyessään. Filippiineillä sijaitsee Kansainvälinen riisintutkimuslaitos IRRI, ja satoisan ihmeriisin myötä 1960-luvulla tulivat myrkyt.
Myrkkyjen kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, ja siksi kun esimerkiksi banaaniviljelmiä ruiskutetaan helikoptereista, työläisiä kommenetaan pellolle ”eläviksi rajamerkeiksi”.
Ihmeriisi ja mitä siitä on seurannut on tehnyt maasta eräänlaisen saidan ahmatin. Se nielee ja vaatii panoksia ennen kuin antaa mitään. Pellon korihattuisesta viljelijästä on tullut orja, joka joutuu henkensä kaupalla maksamaan voidakseen antaa pellolle mitä se vaatii.
Tai oikestaan uusi ahmiva pelto on ihminen, joka sen omistaa, suurmaanomistaja. Hänelle pitää viljelijän kantaa kaikki voimansa ja rahansa saadakseen pellolle siemenet, torjunta-aineet, lannoitteet, kastelun. Mikäli rahaa ei ole, hän lainaa sitä — maanomistajalta, kovilla koroilla. Hänen on myös maksettava tälle vuokraa oikeudestaan ylipäätään työskennellä pellolla.
Sama personifioitunut uusi ahne pelto myös määrittelee, minkä arvoinen on viljelijän työpanos. Se ei ole paljon: arvokasta on kaikki muu. Pelto ei myöskään enää ruoki kuokkijaansa vaan kasvottomia merentakaisia kuluttajia. Pellon kuokkijan on syötävä merentakaista tuontiruokaa, sitä ostetaan haciendan omistajan kaupasta.
Vaarallinen tilanne ja maareformit
Filippiinien talonpoikaisliitto KMP arvelee, että prosentti filippiiniläisistä omistaa kaksi kolmasosaa maasta. Toisen arvion mukaan prosentti maataloudessa toimivista omistaa 40 prosenttia maasta. Maataloudesta toimeentulevista ihmisistä 99 prosenttia elää köyhinä, riippuvaisina, oikeudettomina.
Maan jokainen presidentti on tajunnut, että tilanne on vaarallinen. Vuorilla on jo vuosikymmeniä käyty sissisotaa hallitusta vastaan. Siksi jokainen presidentti on vuorollaan julkistanut oman maareformiohjelmansa.
Paperilla on kerta toisensa jälkeen esitetty miljoonien hehtaarien erottamista haciendoista ja jakamista talonpojille. Myös 1992 valtaan tullut presidentti Fidel Ramos teki oman maatalouspoliittisen ohjelmansa. Hän oli kekseliäämpi kuin edeltäjänsä. Voihan reformin tehdä ”markkinaorientoituneesti”.
Eli nyt tehdään ARC-alueita. Näissa ”maareformiyhteisöissä” (Agrarian Reform Community) maa ”konvertoidaan” tehokkaampaan käyttöön. Ehkä golfkentäksi — presidentti golffaa — tai teollisuus- tai asuinalueeksi. Tai ehkä muuten vaan, varmuuden vuoksi ja ennakoivasti, pellolle tuodaan kuorma-autoilla soraa, jotta viljelijät eivät saisi vääriä käsityksiä kehityksen suunnasta.
Maata ”realisoidaan” (real estate development), sen arvoa halutaan nostaa päällystämällä se asfaltilla ja betonilla tai ottamalla se vientiviljelyyn. Maan hamuamista maareformin nimissä kutsutaan ”maapankiksi” (banking the land). Kotimaisten suurmaanomistajien lisäksi tähän tehtävään on toivotettu tervetulleiksi ulkomaiset investoijat.
Maapankki, realisoiminen ja konvertoiminen ovat onnistuneet vähentämään maareformiin luvattujen miljoonien peltohehtaarien määrän satoihin tuhansiin hehtaareihin. Nekin ovat paljolti vielä paperilla.
Uusi maatalouspolitiikka suosii ”vientivoittajia” (export winners). Perinteisten kookoksen ja sokerin maailmanmarkkinahinnat ovat pudonneet, nyt pusketaan maasta banaania, ananasta, parsaa ja leikkokukkia.
Pienten viljeljöiden osuus tässä ”maareformissa” on ryhtyä ”sopimusviljelijöiksi”, jossa heidän kontollollaan ovat kaikki riskit ja toisella osapuolella voitot, kehitysapurahoitus, 75 vuoden huokea leasing-aika, verohelpotukset ja halpa työvoima. Mikäli sopimus ei miellyttä, sopii maatyöläisen yrittää ostaa maa itselleen, markkinahintaan.
Riisin ja maissin viljelyala on vähentymässä Filippiineillä ja viljojen hinta on noussut. Yhä enemmän tuodaan riisiä ja maissia Yhdysvalloista. Kaakkois-Aasian maiden järjestön ASEAN:in maat, Filippiinit etunenässä, ovatkin Yhdysvaltain maatalousviennin kohde ja päämäärä numero yksi.
Yhdysvallat on päässyt — pääsemässä tavoitteeseensa. Sen ja Filippiinien suhteet ovat malliesimerkki kolonisaation eri muodoista. Ensin 1902 siirtomaa, sitten heti itsenäistymisen jälkeen 1947 sotilastukikohtasopimus 99 vuodeksi, vuodesta 1962 sopeutusohjelmat ja nyt tämä: itsetarjoutuva riippuvuus.
Universumin kaunein ja hänen kotimaansa
Kaikki ihailivat Armia ja Giliä. Armilla oli valkoinen jakkupuku ja ilmeikkäät kulmakarvat, Gil hymysi puoli askelta taustalla. Myös kauniit lapset kehystivät onnea. Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi 1952, ja missimatkallaan hän avioitui filippiiniläisen liikemiehen Gil Hilarion kanssa.
Vuonna 1954 Armi kirjoitti kokemuksistaan kirjan Yli kaikkien rajojen. Kuvissa eksoottisia puita, ehkä ne ovat heidän Manilaan perustamansa Gilarmi-hotellin pihalta.
1950-luvulla Suomen ja Universumin Kauneimman uudessa kotimaassa eli ja oli parikymmentä miljoonaa ihmistä.
Entä nyt! Saarivaltio koostuu yli 7 000 saaresta, ja jokaisella isommalla saarella on oma vahva identiteettinsä ja heimotunteensa, mikä suosii suuria lapsimääriä. Tyttövauvoihinkin suhtaudutaan myönteisesti.
Filippiineillä on lähes 75 miljoonaa ihmistä.
Ihmiset ja metsät eivät enää mahdu samoille saarille.
1960-luvulla japanilaiset aloittivat metsänhakkuut. He olivat niin nopeita käänteissään, että 1980-luvun lopulla kongressissakin huolestuttiin ja esitettiin jopa hakkuiden täydellistä kieltämistä.
Pyydettiin kuitenkin, että Jaakko Pöyry Consulting Oy arvioisi tilanteen puolueettomasti. Pöyry arvioi, että täydellistä hakkuukieltoa ei pystyttäisi valvomaan. Parempi siis hakata, ”valikoivasti”.
Niin on tultu tähän: 29 vuoden kuluttua Filippiineillä ei ole enää metsiä, ja asukasluku on yli sata miljoonaa. Tulvat ja kuivuudet, hirmumyrskyt, maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset — kaikkea on — voivat esteettä ottaa mittaa maaperästä asukkaineen.
Kansalaiskaupalla valuuttatuloja
17-vuotiaana olin au pairina Lontoossa. Unohdin aina vetää ikkunoiden aurinkosuojat yöksi sisään ja päiväksi ulos. Kaikkia pintoja peitti kokolattiamatto, kylpyhuoneitakin, älytöntä imuroimista. Onneksi tuli Linda.
Harmaa tiskipöytä uudestisyntyi peiliksi. Linda hymyili aina, koira ja lapset saivat ruokaa. Varastoissa oli varastoja, Mrs. Longhurstkin oli ällikällä lyöty. Linda oli Filippiineiltä ja aikoi olla vuoden.