Keystone on kolmen hyvinkoulutetun hieman yli 30-vuotiaan intialaisen — Pratim Royn, Mathew Johnin ja Snehlata Nathin — perustama järjestö, joka pyrkii aktivoimaan alkuperäisheimoja Nilgiris-vuoristossa Tamilnadussa Etelä-Intiassa.

He aloittivat työnsä menemällä Tamilnadun hunaajankerääjien kyliin kysymään, mitä te teette, mitä te tarvitsette, mitä ongelmia teillä on. Tämän hunajankerääjätutkimuksen jälkeen Keystone valitsi vuoden 1994 lopulla toimintapaikakseen Kotagirin kylän Nilgiris-vuoristossa.

— Olemme nyt tehneet täällä töitä yli kaksi vuotta.

Toissapäivänä kylässä naiset maalasivat taloa mahtavalla, hyvin kirkkaalla oranssilla. Tiesin, että he eivät ole voineet ostaa väriä markkinoilta. Kun kysyin, mistä he saavat värin, he näyttivät puun ja sen siemenet. He musertavat siemenet ja sekoittavat siihen vettä. Siitä he saavat hienon kasvivärin, jota voisi markkinoida. Näillä ihmisillä on valtavasti tietoa, mutta he eivät aina tiedä, mitä tiedolla voi maailmalla tehdä, Pratim Roy kertoo.
Keystonen yhtenä tärkeänä tehtävänä on auttaa kyläläisiä soveltamaan perinteistä tietoaan nykyaikaisessa maailmassa.

— Kun tulimme tänne, kyläläiset keräsivät silkkipuuvillakoteloita ja myivät ne kokonaisina. Näytimme, miten kotelot rikotaan ja silkkipuuvilla kerätään talteen. Siten siitä saa yksinkertaisella työllä moninkertaisen hinnan. Vielä enemmän siitä saa, kun silkkipuuvillan jalostaa kankaaksi ja tyynynpäällisiksi, Roy kertoo.
Silkkipuuvilla on silkkimäistä kasvivillaa, jota saadaan Bombacaceae-heimon eräiden puiden siemenkodista. Suomessa sitä nimitetään kapokiksi.

Keystonen mielestä tärkeintä minkä tahansa yhteisön kehittämiselle on oikean avaimen löytäminen.

— Erilaisten projektien jälkeen havaitsimme, että hunajankeräyksen kehittäminen on hyvä lähtökohta kylien ruohonjuuritason kehittämiselle, Snehlata Nath sanoo.

— Hunaja ja mehiläiset ovat avain yhteisöön, sen luottamuksen saamiseen ja sen kaikkeen toimintaan. Sen jälkeen voi tehdä kaikkia muita kuten veteen, asumiseen, terveyteen liittyviä projekteja, Pratim Roy lisää.

Tulonlähteillä itsenäiseksi

Nilgiris-vuoriston alkuperäisheimot — irulat ja kurumbat — ovat kuuluja hunajankerääjiä. Kyläläiset eivät kuitenkaan ole jalostaneet hunajaa itse vaan ovat myyneet sen markkinoilla raakahunajana. Mehiläisvahaa kyläläiset eivät ole käyttäneet lainkaan hyväksi.

— Me ostamme kyläläisiltä hunajan ja mehiläisvahan vähän paremmalla hinnalla ja jalostamme sen hunajaksi, kynttilöiksi ja saippuaksi, Roy kertoo.

Keystone on perustamisestaan lähtien kehittänyt itselleen tulonlähteitä rahoittaakseen työtään alkuperäisheimojen kanssa. Tietyssä mielessä Keystonea voisikin kutsua kyläläisten markkinointiyritykseksi. Tammikuussa se osallistui menestyksekkäästi Delhin hunajamessuille ja tähtäimessä ovat myös ulkomaiset markkinat.

— Emme halua olla riippuvaisia avustuksista, vaan haluamme ajan myötä itsenäistyä kokonaan, Roy perustelee Keystonen perusajatusta olla moniulotteinen järjestö, joka toimii kehitystyön ja koulutuksen lisäksi teknologian kehittämisen ja markkinoinnin aloilla.

Keystone yrittää esimerkiksi kehittää hunajankeräykseen soveltuvaa teknologiaa kyläläisten kanssa. Tähän projektiin Keystone saa rahoitusta Ruotsin Pääskyiltä.

Ulkopuoliset työkeikat ovat toinen Keystonen keskeinen. Esimerkiksi tammikuussa Pratim Roy evaluoi Tamilnadun osavaltion rannikolla Pohjois-Suomen Pääskyjen rahoittamaa Tribal Development Society -projektia.

— Pyrimme tekemään ulkopuolisia työkeikkoja 3 — 4 vuodessa. Saamme niistä rahaa varsinaiseen työhön ja arvokkaita yhteyksiä, Roy kertoo ja mainitsee, että freelancer-pohjaisia työkeikkoja olisi tarjolla enemmänkin.

— Me valitsemme niistä ne, jotka haluamme tehdä, hän sanoo.

Kokonaisvaltainen ajattelu harvinaista

Pratim Roy, Mathew John ja Snehlata Nath valmistuivat yliopistosta 1980-luvun lopulla ja tutustuivat toisiinsa työskennellessään Intian hallituksen projekteissa. Neljä vuotta sitten he lähtivät kehitysalan freelancereiksi ja perustivat Keystonen.

— Ajattelemme, että pienenä yksikkönä olemme isoja paljon tehokkaampia, Roy selvittää ja mainitsee toiseksi syyksi muutokseen halun tehdä töitä kentällä uudella tavalla.
Keystonen perustajien tapa ajatella ja toimia kokonaisvaltaisesti on Intiassa harvinaista. Yhtä harvinaista on se, että kolme hyvän yliopistokoulutuksen saanutta nuorta valitsee hyväpalkkaisten töiden sijaan huonopalkkaisen vaihtoehdon.

— Hyvin harvat ajattelevat, että ammattilaisuutta — parasta tietoa ja tutkimusta — voisi tuoda tähän työhön. Siksi me yritämme luoda verkostoa, jotta tämänkaltainen ajattelu leviäisi, Mathew John kertoo.

— Kehitystyötä on tehty sydämestä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos yksityinen sektori — jolla on parhaat aivot — ei lähde mukaan keksimään, miten kylissä voisi asua. Sydän täytyy olla mukana, mutta ammattilaisuus on tärkeää, Pratim Roy pohtii.

Matti Lintulahti