Mitä vanhoilla myyteillä ja legendoilla voisi olla sanottavaa meidän aikamme ihmiselle? Mikä on niiden välittämä tieto ja eettinen sanoma länsimaiselle nykyihmiselle?
Ainakin ne muistuttavat ihmiskunnan yhteisestä alkuperästä ja tuon yhteisen ”unen” rikkoutumisesta. Ja siitä, että elämis- ja kokemistapoja on muitakin kuin vain se, mihin me olemme tottuneet. Myyttien tutkija Joseph Cambell kirjoittaa: ”Inhimilliset myytit ovat kukoistaneet maailman kaikissa asutuissa osissa, kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Ne ovat elähdyttäneet ja inspiroineet kaikkea muuta, mitä vain ihmisen fyysinen ja henkinen toiminta ovat saaneet aikaan.
Ei liene liioiteltua sanoa, että myytti on salainen aukko, josta maailmankaikkeuden ehtymättömät voimat virtaavat ilmetäkseen inhimillisenä kulttuurina.” (Sankarin tuhannet kasvot, Otava 1990).
Pyhä kirja, Popol vuh on maya-quiche-intiaanien legendakokoelma ja samalla traaginen ”dokumentti” espajalaisten 1500-luvulla tuhoamasta suuresta intiaanikulttuurista, sen synnystä ja leviämisestä Guatemalan intiaaniheimojen keskuudessa.
Mayaheimoon kuuluneet quiche-intiaanit elivät ja kehittivät ainutlaatuisen kulttuurinsa nykyisen Guatemalan ja Meksikon Jukatanin niemimaalla. Sen hävitys kullanhimon vuoksi on maailmankulttuurin suuria tragedioita ja häpeätahroja.
Mayat olivat edenneet tieteissä ja taiteissa pisimmälle Amerikan kansoista. He kehittivät vivahteikkaan ja sanastoltaan monipuolisen hieroglyfikirjoituksen, he tunsivat tähtien liikkeet ja heillä oli täydellinen kalenteri. Ja kuvataiteissa ja arkkitehtuurissa he loivat oman jäljittelemättömän tyylinsä.
Popol vuh -legendakokoelman ”kirjoittaja” on tuntematon. Tarinoiden pohjana on suullinen traditio sekä quiche-kansan maalaukset ja hieroglyfit.
Arkkityypin tasolla ”minuus” on aina kollektiivinen, yksi ja sama, koko kulttuurisen itsetietoisuuden heijastus. Tarinat ovat muistijälkiä tuosta kadonneesta maailmasta. Länsimainen teknis-rationaalinen ajattelu on osoittautunut kyvyttömäksi tarkastella muita kulttuureja ja elämänmuotoja muusta kuin hyödyn näkökulmasta. Intressi, taloudellinen tai henkinen pyyde, muuttaa ja tuhoaa kohteensa. Näin voidaan toimia sekä fyysisen väkivallan että henkisen ylimielisyydenkin pohjalta. Mitään ei haluta oppia: halutaan vain vallata ja hallita.
Popol vuh on maailmankirjallisuuden keskeisiä legendakokoelmia. Se avaa lukijan globaalista tietoisuutta ymmärtämään maailman ja kulttuurien moninaisuutta. Se muistuttaa myöskin siitä, että tietoisuuden ja sivistyksen lähteet ovat olleet alunpitäen ”kollektiivisia” — yhteistä piilotajunnan omaisuutta. Siksi hybris on aina tuhoon tuomittu.
Popol vuh, Like 1995. (Anonimo: El Popol vuh — antigua historia del quiche. Suomennos: Ulla Ranta ja Helinä Karttunen)