Sosialismin nopea ja yllättävä kaatuminen on edistänyt maailmantaloudessa merkittävästi kahta metatason muutosta: ensinnäkin kapitalismi on saavuttanut kiistämättömän aseman ainoana oikeana talouspoliittisena järjestelmänä, ja toiseksi talouden merkitys on kasvanut päätähuimaavasti.
Maailman talous on inhimillisen käsityskyvyn äärirajoilla jo silkan suuruutensa takia: yhdessä päivässä tapahtuva valuuttakauppa on noin tuhat miljardia dollaria eli yli neljä biljoonaa markkaa. Tästä summasta vain viisi prosenttia liittyy suoranaisesti kansainväliseen kauppaan ja investointeihin. Jäljelle jäävä osa eli 95 prosenttia päivittäisestä valuuttakaupasta on keinottelua valuuttakurssien hetkellisillä vaihteluilla ja uhkapeliä taloudellisilla odotuksilla.
Hyviä esimerkkejä keinottelun tuhoisista vaikutuksista ei ole vaikea löytää. Esimerkiksi Meksikon peson kriisi aiheutti ketjureaktion, joka on horjuttanut jopa Yhdysvaltain taloutta. Singaporessa taas maan vanhin pankki romahti nuoren keinottelijan tekojen seurauksena. Valtiot ovat aseettomia kansainvälisten markkinavoimien edessä. Meksikon kriisin kaltaisten tapahtumien kustannukset kaatuvat tavallisten kansalaisten niskaan sosiaalipalvelujen leikkauksina ja yleisenä olojen kurjistumisena.
Vero voisi olla puoli prosenttia
Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1981 saanut James Tobin äkkäsi ongelman jo vuonna 1978 ja ehdotti ratkaisuksi veroa kansainväliselle rahaliikenteelle. Tämä Tobinin verona yleisesti tunnettu ehdotus unohtui pitkäksi aikaa ja on noussut uudelleen esiin vasta viime vuosina. Kiitos ajatuksen renessanssista kuuluu pitkälti eri YK-järjestöille, jotka ovat painokkaasti vaatineet veron täytäntöönpanoa.
Tobinin ajatuksena oli asettaa kaikkea valuuttojen välistä kauppaa koskeva, maailmanlaajuinen ”spekulaatiovero”, joka voisi olla suuruudeltaan 0,5 prosenttia. Puolen prosentin vero tuottaisi laskennallisesti vuosittain valtavat 1,5 biljoonaa dollaria eli kuutisen tuhatta miljardia markkaa, mutta jo puolen promillen eli 0,05 prosentin vero saattaisi riittää 150 miljardin dollarin suuruisen summan tuottamiseen.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n varovaisemmassa arviossa on huomioitu verovapautusten, veron tietoisen välttelyn ja valuuttakaupan pienenemisen vaikutukset verokantaan. Lisäksi arviolta puolet veron tuotosta jäisi kansallisille hallituksille toisen puolen mennessä jaettavaksi Maailmanpankin ja YK:n eri elimien kesken. Näinkin tulisi puolen prosentin suuruisesta verosta kansainvälisille järjestöille 180 miljardia dollaria ylimääräistä rahaa vuosittain – yli kolme kertaa niin paljon, kuin teollisuusmaat antavat apua kehitysmaille.
Verolla voisi poistaa köyhyyden
Tobinin veron nerokkuus piilee siinä, että se vastaisi yhdellä kertaa kahteen keskeiseen ongelmaan maailmassa. Ensinnäkin Tobinin vero leikkaisi tehokkaasti keinottelulta siivet mahdollistaen kuitenkin edelleen tavallisen kaupankäynnin. Vero rajoittaisi markkinoiden ylivaltaa ja lisäisi valtioiden pelivaraa talouspolitiikassa.
Samalla kansainvälinen talouselämä tervehtyisi ja erilaiset sitä epävakauttavat ylilyönnit kävisivät harvinaisemmiksi. Toiseksi vero tuottaisi paljon kaivattuja uusia ja ylimääräisiä varoja kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen. Minimaalisen pienikin vero riittäisi tuottamaan huimia summia, joista riittäisi sekä valtioille että kansainvälisille elimille esimerkiksi köyhyyden poistamiseen, ympäristötuhon torjumiseen ja rauhan turvaamiseen.
Veron luulisi siis vetävän puoleensa päättäjiä poliittisen kentän laidasta laitaan. Vasemmistolaisille se tarjoaisi keinon hillitä markkinoiden ylivaltaa ja tuottaa varoja kehitysyhteistyöhön. Veron lupaama kansainvälisten markkinoiden vakautuminen ja tervehtyminen puolestaan houkuttelee varmaankin oikeistolaisia.
Japani vastustaa, Suomi vastustaa
Uuden tulemisensa jälkeen Tobinin vero on lyhyessä ajassa saanut taakseen runsaan joukon kansalaisjärjestöväkeä, YK-järjestöjä ja eräitä päättäjiäkin. Yhdysvalloissa lähes 70 prosenttia kansasta olisi valmis hyväksymään Tobinin alkuperäisen ehdotuksen mukaisen veron. Jopa sellaiset suuret maat kuten Australia ja Ranska ovat asettuneet varovaisesti tukemaan veroa.
Veron täytäntöönpanoon tämä ei kuitenkaan riitä, vaan siihen tarvitaan suurimpien talousmahtien – Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan — tuki. Ainakin Japani on torjunut esityksen suoralta kädeltä.
Suomi on ottanut aloitteeseen kielteisen kannan, jonka mukaan vero vahingoittaisi taloudellista toimintaa sekä olisi todennäköisesti tehoton ja vaikea toteuttaa. Tyrmäävä suhtautuminen ei tee aloitteelle oikeutta, sillä veron soveltamista käytäntöön ja sen kokonaisvaikutusta maailmantalouteen ei ole vielä juurikaan tutkittu.
Tobinin veron kohtalo näyttääkin tällä hetkellä epävarmalta. Yhtenä mahdollisuutena on vilauteltu yksipuolista veroa esimerkiksi Pohjoismaiden tai EU:n alueella. Ainakin vielä 80-luvulla vastaavia veroja oli käytössä valtakunnallisella tasolla seitsemässä EU-maassa ja Sveitsissä, jossa veron tuotto muodosti peräti 0,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Tobinin verolla ihmiskunta voisi rahoittaa koko sen tulevaisuutta uhkaavien, mittavien ongelmien ratkaisut rokottamalla epätervettä keinottelua ja tervehdyttämällä kansainvälistä taloutta. Tobinin veron toteuttaminen olisi yksi tärkeä askel tiellä kohti hyvää kapitalismia.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa toimittaja ja aktivisti.