Olisitko valmis kävelemään kouluun kaksi tuntia suuntaansa epätasaisessa, soisessa maastossa? Entä viettämään oppituntisi puun alla, koska varsinainen koulurakennus on tuhoutunut?

Tämä on arkea monille Etelä-Sudanin lapsille, kertoo maan opetusministeri Awut Deng Acuil, 62.

Ministeri on saapunut delegaationsa kanssa Suomeen Kirkon Ulkomaanavun kutsumana. Vierailunsa aikana hän on tutustunut suomalaiseen koulutukseen muun muassa vierailemalla eri kouluissa, syömällä koululounaan ja tapaamalla opetusministeri Anders Adlercreutzin.

Ministerin kasvoilta ei voi lukea, mitä hän aidosti ajattelee hyvin erilaisista lähtökohdista toimivasta Suomen koulutuksesta. Länsimaiden ja kehittyvien maiden välinen kuilu on kuitenkin hänelle tuttua, sillä hän kertoo vierailleensa Euroopassa useita kertoja.

Awut Deng Acuil on paitsi intohimoinen koulutuksen puolestapuhuja, myös maansa lasikattojen rikkoja. Hän on muun muassa maansa ensimmäinen naisopetusministeri ja ensimmäinen nainen eteläsudanilaisen Bahr el Ghazalin yliopiston johdossa.

Awut Deng Acuil uskoo, että lasten ja nuorten koulutus on tapa nostaa Etelä-Sudan köyhyydestä.

”Käymme sotaa lukutaidottomuutta vastaan. Kun voitamme sen, meillä on tarpeeksi.”

Ilmastonmuutos hankaloittaa myös koulunkäyntiä. Maassa mitattiin hiljattain suurin lämpölukema koskaan: 52 celsiusastetta.

Itä-Afrikassa sijaitseva Etelä-Sudan on maailman nuorin valtio. Se itsenäistyi Sudanista vuonna 2011. Samalla se on maailman hauraimpia valtioita. Maan suurimmat haasteet johtuvat köyhyydestä ja toistuvista konflikteista. Maahan on viime aikoina tullut myös satojatuhansia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sisällissodassa olevasta Sudanista.

Lisäksi ilmastonmuutos vaikeuttaa trooppisen maan elämää. Erityisesti maan pohjoisosissa on viime kuukausina tulvinut niin pahasti, että valtavat ihmismassat ovat joutuneet jättämään kotinsa. Osassa maata on taas niin kuivaa, että pääosin paimentolaisina ja maanviljelijöinä työskenteleviltä ihmisiltä katoaa elinkeino.

Ilmastonmuutos hankaloittaa myös koulunkäyntiä. Maassa mitattiin hiljattain suurin lämpölukema koskaan: 52 celsiusastetta. Lisäksi maassa tuulee kovaa. Pahimmillaan se vie koulujen kattoja mennessään.

”Tavoitteemme on rakentaa kouluihimme paremmin säähän sopivaa infrastruktuuria esimerkiksi tekemällä luokkahuoneista hyvin korkeita ja leveitä ilmavuuden takia. Se on kuitenkin haastavaa, sillä meillä ei ole teitä, joita pitkin kuljettaa tarpeellisia materiaaleja.”

Myös Sudanin sisällissotaa paossa olevat lapset täyttävät paikallisia kouluja. Awut Deng Acuilin mukaan on tavallista, että yhdellä opettajalla on tätä nykyä luokassaan sata lasta.

”Me olemme kuitenkin periksiantamaton kansa. Pärjäämme sillä, mitä meillä on.”

Vaikka haasteita riittää, opetusministeri ei vaikuta maansa tilanteesta tippaakaan lannistuneelta. Asenne lienee perua hänen omalta äidiltään.

Awut Deng Acuilin molemmat vanhemmat uskoivat koulutuksen tärkeyteen, mutta hänen äidilleen ei riittänyt pelkkä omien lasten koulutus. Äiti heräsi aamuvarhaisella, sytytti kynttilän valoksi ja haki kylänsä lapsia kodeista kouluun kädestä pitäen.

Äiti ei lopettanut edes silloin, kun vielä Sudaniin kuulunut maa oli sodassa ja rakennukset sairaaloista lähtien pommitettiin maan tasalle.

”Lapset sanoivat äidilleni, etteivät he voi lähteä kouluun, eihän heillä ole edes vaatteita päällään. Siihen äitini vastasi, että ette te kehollenne vaatteita tarvitse, vaan mielellenne. Niitä opinnot teille antavat.”

Etelä-Sudanin koulunkäynnin haasteena on myös sukupuolten välinen epätasa-arvo. Kouluihin lähetetään mieluummin poikia, sillä tyttöjen ja naisten paikan ajatellaan olevan kotona.

Awut Deng Acuil pyrkii työnsä avulla muuttamaan asenteita avoimemmiksi sekä tyttöjen että marginalisoitujen ryhmien kouluttamista kohtaan. Hänen mukaansa paikalliset kylät täytyy saada vakuuttamaan siitä, että tyttöjen koulutus koituu yhteiseksi hyväksi.

”Kerromme, että jos opetamme vain poikia, perheet jakautuvat. Pyrimme kannustamaan heitä etsimään ratkaisuja haasteisiin, vaikka heitä pelottaakin. Jos mies haluaa lentää kuuhun, muttei ota naista mukaan, nainen painaa miestä alaspäin.”

Tyttäreni kertoi, että kun hänestä tuntui opintojensa aikana, että hän haluaa luovuttaa, hän kuuli mielessään isänsä äänen, joka sanoi: sinä pystyt siihen.

Awut Deng Acuil on ehtinyt elää myös uransa ulkopuolella. Hänellä on yhteensä 12 lasta: seitsemän biologista lasta ja viisi bonuslasta. Jälkimmäiset ovat tulleet hänen elämäänsä toisen avioliiton kautta.

Opetusministerin ensimmäinen aviomies menehtyi kolmekymppisenä Etelä-Sudanin itsenäisyyttä edeltäneessä pitkässä vapaustaistelussa. Se oli perheelle valtava kriisi.

”Ne olivat synkkiä aikoja. Lapseni eivät halunneet uskoa asiaa todeksi. Me kaikki kannamme menetystä mukanamme vielä tänäkin päivänä.”

Awut Deng Acuilin aviomiehen suurin unelma oli Etelä-Sudanin itsenäisyys. Se ratkesi lopulta kansanäänestyksellä. Ministerille oli tärkeää päästä antamaan ääni pääkaupunki Juban sijaan omaan kotikylään, mikä vaati 13 tunnin matkustuksen.

”Kun Etelä-Sudan itsenäistyi, päivä oli kaikille meille todella tunteellinen. Olimme onnellisia itsenäisyydestä, mutta samaan aikaan surimme kaikkia heitä, jotka olivat kuolleet maansa puolesta. Jokainen eteläsudanilainen perhe menetti läheisiään, mutta onneksi he eivät kuolleet turhaan.”

Awut Deng Acuilin aviomies oli myös vankka tyttöjen koulutuksen puolestapuhuja. Sattumalta parin ensimmäinen tytär valmistui yliopistosta yrityshallinnon opinnoistaan samana päivänä kuin isä oli aikanaan kuollut, toukokuun yhdeksäntenä.

”Tyttäreni kertoi, että kun hänestä tuntui opintojensa aikana, että hän haluaa luovuttaa, hän kuuli mielessään isänsä äänen, joka sanoi: sinä pystyt siihen. Se kuvastaa koko kansaamme – mikään ei ole meille mahdotonta, meillä on aina mahdollisuus parempaan.”