Jos Assuan jostain on tunnettu, niin valtavasta, Niilin katkaisevasta padostaan. Assuanin vastarannalla pienessä nubialaiskylässä asuva Mona, 47, tietää padon, mutta ei ole koskaan nähnyt sitä itse. 

Padon läpi virtaavalla Niilillä on valtava merkitys paitsi Monalle, myös kaikelle muulle elämälle Egyptissä. Monan kotikylän nimi on Nag al-Qubba, ja sieltä padolle on matkaa 17 kilometriä ylävirtaan.

“Niilin merkitys on ihmeellinen. Jos sitä ei olisi, ei olisi mitään.”

Mona sanoo, ettei Niilin vettä saisi pitää itsestäänselvyytenä.

”Ilman sitä ihmiset olisivat hukassa.”

Työkseen Mona valmistaa leipää ja käy toisinaan myymässä sitä myös Assuanin puolella jokea. Yhdeksän lapsen äiti puhuu vain arabiaa, joten haastattelu toteutetaan tulkin avustuksella.

Monalla on käytettävissään joitakin kymmeniä litroja puhdasta vettä päivässä.

”Silti tuntuu, ettei sitä ole tarpeeksi”, hän sanoo.

Assuan on yksi kuumimmista ja kuivimmista paikoista maailmassa. Tästä todistaa sekin, ettei kaikissa Nag Al-Qubban taloissa tarvita edes perinteistä kattoa, ja kuumimpaan aikaan päivästä kadut ovat miltei autioina.

Niili on aina ollut täällä kaiken elämän lähde ja edellytys – ei vain Assuanin kaupungille, vaan koko Egyptille.

Unicefin mukaan vesi on vaarassa loppua Egyptistä vuoteen 2025, eli ensi vuoteen mennessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että puhdasta vettä olisi vuosittain käytössä alle 500 kuutiota henkeä kohden, mitä pidetään absoluuttisen vesipulan rajana. Luku sisältää myös niin sanotun piiloveden, eli esimerkiksi ruoan- ja tekstiilituotantoon käytetyn veden.

Egypti tarvitsisi vettä noin seitsemän miljardia kuutiometriä enemmän kuin sillä on käytettävissään. Vesiongelmien on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa erityisesti nopean väestönkasvun, ilmaston lämpenemisen sekä veden kasvavan kulutuksen takia.

Vesikriisi on maailmanlaajuinen ongelma: Yli kahdella miljardilla ihmisellä ei ole pääsyä puhtaaseen juomaveteen, ja määrä kasvaa jatkuvasti.

YK:n mukaan vesikriisistä kärsivät erityisesti naiset ja tytöt sekä muut heikommassa asemassa olevat. Veden hankkiminen käy entistä työläämmäksi ja vaarallisemmaksi, mikä usein vaikeuttaa opiskelua ja työntekoa.

Paikallinen opas, 51-vuotias Ezzat on asunut nubialaiskylässä koko ikänsä. Hänen mukaansa Assuanin padon rakentaminen 1960-luvulla muutti kaiken. Maanviljelyn edellytykset paranivat huomattavasti.

Niilistä tulevaa vettä käytetään kaikkeen. Nab al-Qubban venelaiturin vieressä on pumppaamo, josta nostetaan vettä kylän läpi virtaavaan kastelukanavaan. 

”Kanava on ollut täällä pidempään kuin minä, Ezzat naurahtaa.

Täällä, kuten kaikkialla maailmassa, ylivoimaisesti suurin osuus vedestä kuluu kasteluun. Erityisesti peltokasveista haihtuu kasvaessaan runsaasti vettä.

Vaikka Egyptiä uhkaa vesikriisi, on tilanne Ezzatin mukaan alueen asukkaille normaali. Paikalliset eivät ole kovinkaan huolissaan, vaikka kesät muuttuvat yhä kuivemmiksi ja kuumemmiksi. Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan ole yhtä suotuisa: Egyptin kuivimmilla alueilla vettä ei yksinkertaisesti ole riittävästi elämiseen.

Assuanin patoja on kaksi, ja niistä vanhempi valmistui vuonna 1902. Brittien rakentama ensimmäinen pato oli valmistuessaan maailman suurin, mutta sen tarjoama suoja Niilin hallitsemattomia tulvia vastaan osoittautui pian riittämättömäksi.

Vuonna 1960 lapiot iskettiin jälleen hiekkaan, mutta tällä kertaa Neuvostoliiton vahvalla taloudellisella tuella seitsemän kilometriä ylävirtaan päin. Huomattavasti alkuperäistä suuremman padon rakentaminen työllisti yli 34 000 ihmistä.

111 metriä korkea ja liki neljä kilometriä pitkä pato teki pisteen Niilin ikiaikaisille tulville, ja satojen tuhansien hehtaarien kastelusta tuli hallitumpaa. Samalla syntyi Egyptin silloisen presidentin mukaan nimetty Nasserjärvi, jonka pituus on yli 500 kilometriä.

Nasserjärvi hukutti alleen kymmeniä nubialaiskyliä, ja yli 100 000 nubialaista joutui jättämään kotinsa. Nubialaiset ovat etninen ryhmä, joka on historiallisesti asunut Nubian alueella nykyisessä Pohjois-Sudanissa ja Etelä-Egyptissä.

Unesco aloitti vuonna 1960 valtavan pelastusprojektin, ja nubialaisten historiallisia monumentteja siirrettiin uusille alueille. Nubialaiset sen sijaan saivat korvauksia Egyptin valtiolta vasta vuonna 2020.

Assuanissa opettajana työskentelevä Osama, 47, korostaa padon olleen nubialaisille huono asia juuri Nasserjärven synnystä seuranneiden pakkosiirtojen vuoksi.

Osama kertoo, että kylän asukkaista suuri osa työskentelee turismin parissa ja ajaa esimerkiksi moottoriveneitä Niilillä.

Kansainvälisen vesijärjestön IWRA:n (International Water Resources Association) Egyptin-osaston puheenjohtaja Dahlia Sabri on sitä mieltä, että Egypti elää jo absoluuttisen vesipulan keskellä. Sabri on vesivaroihin erikoistunut asiantuntija, joka tutki väitöskirjassaan veden uudelleenkäytön tekniikoita.

”Saamme vettä henkeä kohden vähemmän kuin 500 kuutiometriä, mikä on todella vähän. Viimeisin luku taitaa olla 470.”

Tarkkoja lukuja voi kuitenkin olla vaikea saada viranomaisilta edes tutkimuskäyttöön. Muun muassa YK pitää datan puutetta merkittävänä ongelmana.

Sabrin mukaan merkittävin ongelma on se, että vesi jakautuu Egyptissä epätasaisesti. Niilin suistossa on alueita, joilla vettä ei riitä ihmisille. Pahimmillaan ihmiset joutuvat odottamaan puhdasta juomavettä jopa useita päiviä – ja ilmastokriisi heikentää tilannetta entisestään.

Niilin yläjuoksulla käytetty vesi luonnollisesti vähentää sen saatavuutta alajuoksulla, ja vesi synnyttää myös poliittisia jännitteitä. Pohjois-Etiopian ylängöllä sijaitsevan GERD-padon pelätään vähentävän Egyptiin virtaavan veden määrää. Aihe on poliittisesti tulenarka, koska Egypti on täysin riippuvainen Etiopian kautta virtaavan Niilin vedestä. Maiden väliset neuvottelut eivät ole vielä johtaneet kestävään lopputulokseen.

Pahimman skenaarion mukaan Egypti saisi Etiopian padon vuoksi Niilistä yli 12 prosenttia nykyistä vähemmän vettä, Sabri sanoo. Se olisi katastrofi.

Eräs IWRA:n Egyptin-osaston aloista on vesidiplomatia. Sillä tarkoitetaan diplomatian muotoa, joka keskittyy yhteisen veden jakamiseen oikeudenmukaisella tavalla. Juuri siitä on kysymys myös Egyptin ja Etiopian välisessä kiistassa.

Myös poliittisia linjauksia veden säästämiseksi on tehty: valtion tuella kehitetään kastelujärjestelmiä, ja maan riisinviljelyä on rajoitettu vuodesta 2018. IWRA ja vastaavat tahot puolestaan tarjoavat esimerkiksi koulutusta ilmastokriisiin sopeutumisesta maanviljelijöinä työskenteleville naisille.

Myös saastuminen uhkaa Niiliä: Assuanin ja Kairon välisellä alueella teollisuuden ja maatalouden jätevesien sekä Niilin risteilytoiminnan jätteiden käsittelyssä on puutteita. Näitäkin pulmia Egypti yrittää ratkoa kansallisessa vesistrategiassaan, johon sisältyy esimerkiksi uusien suolanpoistojärjestelmien ja jätevedenpuhdistamoiden rakentamista.

Vaikka Suomessa puhdasta vettä riittää toistaiseksi suorastaan ruhtinaallisesti, täällä käytetään runsaasti ulkomaista vettä. WWF:n vesijalanjälkiraportin mukaan merkittävä osa suomalaisten vesijalanjäljestä on lähtöisin ulkomaisista vesivaroista, joita käytetään tuontituotteiden tuottamiseen. Suomessa kulutetaan myös Niilin valuma-alueella tuotettuja maataloustuotteita.

Maailmanlaajuisesti makean veden kulutus on ylittämässä niin sanotun planeetarisen rajan. Planeetaarisia rajoja on yhteensä yhdeksän, ja ne kuvaavat sitä, kuinka paljon ihminen voi kuormittaa maapalloa vaarantamatta elämän edellytyksiä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ihminen on muuttanut vesistöjen luonnollista tilaa – esimerkiksi patoamalla – niin paljon, että se voi häiritä ekosysteemien normaalia toimintaa ja ilmaston tasapainoa. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa entisestään lisääntyvää kuivuutta ja toisaalla yhä voimistuvia tulvia. 

Assuanissa riittää vielä vettä. Osaman, 47, mukaan vesikysymykset ovat pääasiassa Egyptin valtion asia. Hän sanoo, että Assuaninkin tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.

Assuanin tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin veden suojelemisessa ja ilmastokriisin pysäyttämisessä onnistutaan.