Leïla Slimanin Toisten maa -sarjassa seurataan marokkolaisen Belhajin suvun tarinaa toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista lähtien. Ensimmäisen kirjan keskiössä on ranskalainen Mathilde, joka avioituu marokkolaisen Aminen kanssa ja muuttaa tämän kotimaahan. Toisessa osassa painopiste siirtyy pariskunnan lapsiin, Aïchaan ja Selimiin.
Nyt käsillä on trilogian viimeinen osa, Kannan tulta mukanani, jossa lähestytään jo nykypäivää. Pääosassa on uusi sukupolvi, keskeisimpänä Aïchan tytär Mia.
Romaanin aikajänne ulottuu 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. Siinä kuvataan Mian, pikkusisko Inèksen ja muun perheen elämää Marokon Rabatissa ja myöhemmin, kun tytöt lähtevät ulkomaille opiskelemaan. Marokon yhteiskunnallinen ja poliittinen todellisuus kaikuu tarinan taustalla. Erityistä vaikutusta sillä on Mian ja Inèksen isän Mehdin kohtaloon.
Temaattisesti selkeimmin nousee esille naisten asema patriarkaalisessa yhteiskunnassa, homoseksuaalisuuteen suhtautuminen ja identiteetin rakentamisen kysymykset. Mia ja Inés huomaavat varsinkin Pariisissa, miltä tuntuu elää juurettomana, kahden kulttuurin välissä.
Ajallisesta ripeydestä huolimatta kirjoittaja malttaa poimia mukaan elävöittäviä yksityiskohtia.
Slimani on kertojana mestarillinen. Vaikka teos kattaa pitkän ajanjakson, kerronta on niin luontevaa, että vauhdilla kiitävät vuodet tai aikahypyt eivät aiheuta hämmennystä tai kiireen tuntua.
Ajallisesta ripeydestä huolimatta kirjoittaja malttaa poimia mukaan elävöittäviä yksityiskohtia. Lukija harmistuu nauristajinea varten kuorittujen juuresten säikeisyydestä, kavahtaa sellissä viruvien vankien täitä kuhisevia hiuksia ja märkiviä suupieliä ja maistaa kielellään basilika-oliiviöljyllä ryyditetyn vuohenjuustopaninin.
Kirjoittajan taituruudesta kertoo myös runsaan henkilökaartin hallitseminen. Langat pysyvät järjestyksessä, ja näkökulmasta toiseen liu’utaan elegantisti ja kompuroimatta.
Päähahmojen lisäksi tilaa saavat muun muassa Mian ja Inèksen epäsovinnaista elämää elävä isotäti Selma ja Yhdysvaltoihin muuttanut eno Selim.
Romaanin ja koko trilogian kruunaa niukka, 2020-luvulle sijoittuva kehyskertomus, jossa kirjailijana työskentelevä Mia sairastuu koronaan ja menettää työkykynsä. Aivosumu särkee minuuden ja upottaa tavoittamattomiin myös muistot.
Osana kuntoutumista Mia tekee tiliä sukunsa menneisyyden kanssa, yrittää löytää vastauksia ja pohtii identiteetin ja muistojen yhteen kietoutumista. Yksi kiteytyvä kysymys voisikin olla: jos minulla ei ole tarinoita, miten voin tietää, mistä olen kotoisin?