Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen.
Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä (1, 2, 3, 4).
Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko. Se näkyy kommenteissa, joissa hallituksia ja medioita moititaan aiheettomana ja suhteettomana pidetyn pelon lietsomisesta koronan leviämisen, taudin vakavuuden, kuolleisuuden tai koko pandemian olemassaolon osalta.
Joillekin ryhmille pelko näyttäytyy koronavirusta suurempana riskinä ja siten asiana, johon on puututtava.
Samoissa yhteyksissä maskin käyttö voidaan nähdä merkkinä siitä, että ihminen on antautunut pelon valtaan ja levittää – tahallisesti tai tiedostamattaan – käytöksellään pelkoa eteenpäin.
Antropologisesti ymmärrettynä pelko ei ole ainoastaan yksilön tunnekokemus. Pelon taustalla on sosiaalisesti määräytyvä tulkinta siitä, mikä on riskialtista ja vaarallista.
Koronaskeptiset maskikeskustelut osoittavat pandemiaa koskevien riskitulkintojen eroavan tällä hetkellä toisistaan voimakkaasti. Joillekin ryhmille pelko näyttäytyy koronavirusta suurempana riskinä ja siten asiana, johon on puututtava.
Hyvinvointialan ja new age -piirien risteyskohdassa ihmiset kokoontuvat itsensä kehittämisen tekniikoiden ja transsendentaalien kokemusten etsimisen pariin.
Tällaisia ovat esimerkiksi jotkin joogasta tai henkiparantamisesta kiinnostuneet ryhmät. Niiden new age -tyyppisille uskomusjärjestelmille on ominaista kosmologinen malli, jonka keskeisenä teesinä kaikki olemassaoleva on värähtelyä tai energiaa.
Henkilön värähtelytaajuus kertoo hänen tietoisuuden tasostaan, joka asettuu vertikaaliselle asteikolle. Tietoisuuden taso on suorassa yhteydessä henkilön kokemusten laatuun ja jopa elämän tapahtumiin.
Kun ratkaisu pandemiaan uupuu, maaginen ajattelu tarjoaa avuksi korkeamman värähtelyn valitsemista.
Mitä korkeampi värähtely, sitä tiedostavampi ihminen, ja sitä enemmän hänen elämässään on iloa, rakkautta, terveyttä ja niin edelleen. Matalat värähtelyt taas vastaavat kaikkea itsekkyydestä, vihasta ja ahneudesta aina sairauteen ja mielisairauteen – sekä pelkoon.
Näkemystä, jonka mukaan yksilön ajatuksilla tai tunteilla on suora vaikutus fyysiseen maailman tapahtumiin, kutsutaan maagiseksi ajatteluksi. Antropologi Bronislaw Malinowski totesi jo 1940-luvulla, että ihmisillä on taipumus kääntyä maagisen ajattelun puoleen silloin, kun tunnemme itsemme voimattomiksi ja haavoittuvaisiksi.
Kun ratkaisu pandemiaan uupuu, maaginen ajattelu tarjoaa avuksi korkeamman värähtelyn valitsemista. Välttämällä pelkoon assosioituvia asioita tietoisuus pysyy kirkkaampana, ja ihminen kenties terveempänä.
Kun pelko tulkitaan osoituksena matalammista tietoisuuden tiloista, siitä tulee epäonnistumisen merkki transsendentaalin itsen kehittämisen tiellä. Tämä voi johtaa negatiiviseksi ymmärrettyjen tunteiden kätkemiseen ja kieltämiseen.
Ilmiö, jossa henkisyyttä käytetään ohittamaan vaikeita kokemuksia, tunnetaan nimellä spiritual bypassing; henkinen ohituskaista.
Kun pelko itsessään – sitä aiheuttavan uhan sijaan – määrittyy sosiaalisesti riskiksi, kasvomaski voi nousta tunnelatautuneeseen asemaan.
Kangaspala kanssakulkijan kasvoilla ei anna tietoa tämän sisäisestä maailmasta tai maskin käytön syistä.
Maagisen ajattelun ja tunteiden polarisoituneen tulkinnan kautta se voi kuitenkin muuttua väkeväksi symboliksi piilevälle, uhkaavalle pelolle ja sen edustamalle kosmologiselle vaaralle.