Tohtori Denis Mukwege on nähnyt monenlaisten julmuuksien seuraukset. Hänen sairaalansa ovat hoitaneet viimeisen neljännesvuosisadan aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa Kongon konfliktin yhteydessä.
Nyt Mukwegea huolestuttaa erityisesti yksi asia. Kongon demokraattisen tasavallan konflikti on tänä vuonna jälleen kärjistynyt, seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt ja potilasmäärä kasvanut. Uusi käänne on se, että yhä suurempi osa uhreista on lapsia.
”Sairaalassamme on havaittu, että synnyttävistä naisista yli 30 prosenttia on alaikäisiä. Kuin heiltä kysyy, mitä tapahtui, he eivät tiedä, kuka on vastuussa. Lasten ja naisten raiskaaminen on tuhoisaa paitsi heille itselleen, myös ihmisyydelle ylipäätään”, hän sanoo.
YK:n lastenjärjestön Unicefin arvio on vieläkin dramaattisempi: tammi-helmikuussa dokumentoitiin lähes 10 000 raiskausta tai muuta seksuaalista väkivaltaa sisältävää tekoa, joista jopa 45 prosentissa uhrina oli lapsi.
Mukwege, 70, on kansainvälisesti tunnettu kirurgi, helluntaikirkon pastori ja aktiivinen rauhan puolestapuhuja. Hän sai vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnon työstään rauhan ja seksuaalisen väkivallan uhrien puolesta.
Mukwege työskentelee Kongon itäosassa sijaitsevassa Bukavun sairaalassa, joka on yksi hänen vuonna 1999 perustamansa Panzi-säätiön sairaaloista.
Hän vieraili kesäkuun alussa Suomessa. Syynä oli Helsingissä järjestetty helluntaikirkon maailmankonferenssi, mutta samalla hän tapasi myös poliitikkoja, joille hänellä on juuri nyt selkeä viesti: kansainvälisen yhteisön pitäisi puuttua Kongon konfliktiin yhtä ponnekkaasti kuin Venäjän toimiin Ukrainassa ja varmistaa, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan.
”Se ei ole tärkeää vain Afrikan kannalta vaan koko kansainvälisen järjestelmämme kannalta. Jos annamme sen hajota, meillä ei ole toista järjestelmää, ja silloin jokainen voi tehdä, mitä haluaa”, hän varoittaa.
Yksi syy siihen, miksi konfliktia ei ole saatu ratkaistua, on sen pitkäkestoisuus ja monimutkaisuus.
Itä-Kongossa arvioidaan toimivan toistasataa aseellista ryhmittymää. Niiden motiivit liittyvät etnisiin jakolinjoihin, valtaan sekä maan valtavien luonnonvarojen hallintaan. Kongosta löytyy esimerkiksi kultaa, hopeaa, uraania ja monia elektroniikassa tarvittavia metalleja ja malmeja, kuten kobolttia, kuparia ja tantaalia.
Tragedian siemenet kylvettiin jo Belgian siirtomaa-aikoina, ja entisestään tilanne paheni, kun Ruandan kansanmurhan väkivalta levisi 1990-luvulla myös Kongoon. Silloin käytiin kaksi ”Afrikan maailmansotaa”, joissa kuoli miljoonia ihmisiä ja joihin sotkeutuivat myös naapurimaat.
1990-luvun jälkimainingit vellovat Kongossa edelleen. Tällä hetkellä taisteluita käydään erityisesti armeijan sekä vuonna 2021 uudelleen aktivoituneen M23-kapinallisryhmän välillä. Ryhmä sanoo puolustavansa Kongon tutsivähemmistön etuja.
Tämän vuoden alussa M23 valtasi Pohjois-Kivun osavaltion pääkaupungin Goman sekä Etelä-Kivussa sijaitsevan Bukavun, jossa Mukwegen sairaala toimii.
Hän ei ole pystynyt palaamaan kaupunkiin, vaikka sairaala toimii edelleen. Lentokenttä ei ole toiminnassa.
Mukwege on turhautunut etenkin siihen, ettei kansainvälinen yhteisö ole onnistunut painostamaan Ruandaa, joka on keskeinen toimija konfliktissa. Ruanda tukee M23:a, ja YK:n asiantuntijat ovat arvioineet (pdf) sen riveissä olevan jopa 4 000 ruandalaissotilasta.
Ruandan intressit liittyvät Kongon mineraalivarantoihin – YK:n asiantuntijoiden mukaan M23 lähettää kuukausittain 120 tonnia koltaania Ruandaan.
Lisäksi Ruanda syyttää Kongoa hutujen FDLR-aseryhmän suojelemisesta. FDLR:n perustivat Ruandan kansanmurhaan vuonna 1994 syyllistyneet hutut.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi helmikuussa päätöslauselman, joka vaatii Ruandaa lopettamaan M23:n tukemisen ja vetämään joukkonsa Kongosta.
Mukwegen mielestä maailman maiden pitäisi nyt varmistaa, että päätöslauselma myös pannaan toimeen.
”Ruanda rikkoo kansainvälistä oikeutta ilman seuraamuksia. Kansainvälinen yhteisö ei painosta sitä. Putinin ja [Ruandan presidentin Paul] Kagamen kaltaiset johtajat ajattelevat, että he voivat tehdä, mitä haluavat. Jos niin käy, rikotaan se kollektiivinen suoja, joka meillä on ollut toisesta maailmansodasta lähtien.”
Ne maat, jotka yrittävät muuttaa oikeusvaltioperiaatetta väkivalloin, täytyy eristää.
Ruandan painostaminen olisi mahdollista, sillä se on tärkeä kehitysavun vastaanottajamaa ja sillä on Euroopan kanssa yhteisymmärryspöytäkirja mineraalihankinnoista. Europarlamentti tosin on esittänyt sen jäädyttämistä, sillä Ruandan arvellaan sekoittavan omiin mineraaleihinsa Kongosta ryöstettyjä mineraaleja.
Mineraalit ovatkin Mukwegen mukaan syynä kansainvälisen yhteisön toimimattomuuteen. Hän toivoo toimia myös Suomelta sekä EU- että YK-tasolla.
”Ne maat, jotka yrittävät muuttaa oikeusvaltioperiaatetta väkivalloin, täytyy eristää. Tällä hetkellä Venäjä rikkoo Ukrainan oikeuksia, huomenna se voi olla joku muu maa. Kansainvälistä lakia rikkovan maan eristäminen antaa viestin siitä, että tällaista ei hyväksytä.”
Konfliktin kärjistymisellä on ollut tuhoisat seuraukset Itä-Kongossa. Vuoden ensimmäisinä kuukausina yli miljoona ihmistä pakeni. Tuhansia on kuollut ja 7,9 miljoonaa ihmistä kärsii ruokapulasta. Koko maassa nälkäisten määrä nousee 28 miljoonaan.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan M23 on syyllistynyt mahdollisesti sotarikoksiin: teloituksiin, kidutukseen ja sieppauksiin. YK:n mukaan kaikki konfliktin osapuolet käyttävät seksuaalista väkivaltaa järjestelmällisesti.
Seksuaalista väkivaltaa kokeneet saavat hoitoa Mukwegen sairaaloissa, samoin psykososiaalista tukea. Mukwegen mukaan he tarvitsisivat kuitenkin myös oikeutta – ja sitä säätiön on vaikea heille antaa. Kongon oikeusjärjestelmä ei toimi.
Kun ihmisille ei aseteta rajoja, heille tulee se käsitys, että rajoja ei ole.
Rangaistusten puute selittää osaltaan myös sitä, miksi niinkin julmat teot kuin alaikäisten raiskaukset ovat lisääntyneet, Mukwege sanoo.
”Kun ihmisille ei aseteta rajoja, heille tulee se käsitys, että rajoja ei ole. Rankaisemattomuudesta tulee sääntö eikä poikkeus ja ihmiset voivat raiskata, kuten haluavat, koska he arvelevat, ettei heidän toiminnallaan ole seurauksia.”
Hän kertoo, että viime aikoina taistelijat ovat jopa kuvanneet tekojaan videolle ja julkaisseet niitä sosiaalisessa mediassa. Se nöyryyttää uhreja lisää ja aiheuttaa häpeää yhteisöissä, joille raiskaukset jo sinänsä ovat tuhoisa asia.
Kongossa elää jo kolmas sukupolvi ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan raiskauksen konfliktin takia. Mukwegelle antavat toivoa monet kongolaisnaiset, jotka ovat onnistuneet jatkamaan elämäänsä kokemuksistaan huolimatta.
Hän on tyytyväinen myös siihen, että tietoisuus seksuaalisesta väkivallasta konfliktien yhteydessä on maailmanlaajuisesti kasvanut.
”Kun 20 vuotta sitten puhuin raiskauksista sota-aseena, se oli jotain, mitä ihmiset eivät tajunneet. Mutta nyt ymmärretään, että sitä tapahtuu kaikkialla ja että se on globaali kysymys.”
Hän kehuu esimerkiksi Ukrainaa. Siitä on tulossa ensimmäinen maa, joka tarjoaa hyvityksiä seksuaalista väkivaltaa kokeneille käynnissä olevan konfliktin keskelläkin. Se toimii hänen mukaansa hyvänä esimerkkinä myös muille maille.