Trooppinen kosteus lämmittää ihoa, vaikka ulkona käy hyytävä viima.  

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuubalainen tanssija Mailevis Ortega Fernandez pääsee hetkeksi hengittämään Karibian lämpöä. 

”Ensimmäisen kerran kun vierailin täällä, tuntui kuin olisin tullut kotiin”, Ortega sanoo. 

36-vuotias Ortega on asunut Suomessa neljä vuotta ja työskentelee koreografina, tanssijana ja tanssinopettajana. Tie tanssijaksi aukesi hänelle kuitenkin vasta monen mutkan kautta.  

”Haaveilin lapsena balettitanssijan urasta. Kolmetoistavuotiaana hain Kuuban kansalliseen balettikouluun. Minua ei kuitenkaan hyväksytty polvieni rakenteen vuoksi ja koska olin liian lyhyt. Se oli yksi elämäni surullisimmista päivistä”, hän kertoo. 

Ortega ei lannistunut vaan haki sirkuskouluun. Hän pääsi sisään ja hänestä tuli arvostetun CubaCir-sirkuksen vetonaula.  

Nykyisin tanssinopettajan työssään Ortega haluaa auttaa oppilaitaan löytämään oman tavan ilmaista itseään tanssin avulla – kehon ominaisuuksista riippumatta.  

Kuubalainen nainen saattaa katsoa itseään peilistä ja sanoa: voi voi ryppyjä, mutta olen edelleen upea!

Ortegan tanssijan ura aukesi vihdoin parikymppisenä, kun hänet valittiin turistien suosiman Varaderon rantakaupungin cabaret-tanssiryhmään ensitanssijaksi.  

”Tuntui, kun olisin saanut elämässä toisen mahdollisuuden”, hän sanoo.  

Ortega kiersi ryhmän mukana monen vuoden ajan esiintymässä niin Kuubassa kuin ulkomailla.  

Ulkomaankiertueilla kypsyi ajatus omasta tanssiryhmästä.  

”Näin miten innostuneita ihmiset olivat kuubalaisesta kulttuurista. Mietin, kuinka voisin luoda sen pohjalta jotain omaa”, hän sanoo.  

Lopulta Ortega päätyi ammentamaan kuubalaisten naisten elämänasenteesta. Sen pohjalta hän perusti viime vuonna Proyecto Sabrosura-tanssiryhmän.  

”Sabrosura-sana viittaa makuun, mutta samalla se kiteyttää itseensä kuubalaisten naisten elämänasenteen. Sen miten kannat itseäsi, tarkastelet maailmaa tai suhtaudut vaikeuksiin”, hän kertoo.  

”Kuubalainen nainen saattaa katsoa itseään peilistä ja sanoa: voi voi ryppyjä, mutta olen edelleen upea!”, Ortega nauraa.  

Kuubalaisten naisten vahva itsetunto kumpuaa naiskeskeisestä afrokaribialaisesta kulttuurista, sanoo Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antropologi Heidi Härkönen. 

”Naisilla on suvuissa keskeinen rooli ja afrokaribialaisissa uskonnoissa vanhemmat naiset nähdään usein kuningattarina”, hän sanoo.  

Härkösen mukaan Karibialla elää myös vahva kauneuden arvostus, joka on iskostunut kuubalaisiin naisiin.  

”Havannan kaduilla näkee usein kaikenlaisia naisia kävelemässä ylväinä isoissa aurinkolaseissa ja korut kaulassa. Heidän olemuksestaan huokuu asenne: olen kaunotar”, hän sanoo.  

Härkösen mukaan kuubalaisten naisten itsearvostukseen on vaikutettu myös politiikan kautta.   

Kuuban vuoden 1959 vallankumouksen yhtenä tavoitteena oli tehdä naisista yhdenvertaisia yhteiskunnan jäseniä. 

Kuubassa naiset saivat aborttioikeuden ensimmäisenä Latinalaisessa Amerikassa vuonna 1965. Koulutus, terveydenhuolto ja lasten päivähoito mahdollistivat naisille laajamittaisen osallistumisen työelämään.  

YK:n ja Kuuban valtion tilastojen mukaan naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa ja keski- ja korkeantason asiantuntijatehtävissä on tänä päivänä noin puolet.  

”Vaikka työelämässä on eroja ja eriarvoisuuksia, Kuubassa ei ole samanlaista sukupuolittunutta ammattijakoa kuin Suomessa”, Härkönen vahvistaa. 

Mietin, että siis minäkö puen tuon pienen mekon päälleni.

Myös Mailevis Ortega kokee, että Kuubassa hän on saanut toteuttaa itseään ammatillisesti. 

”Olen aina saanut valinnoilleni täyden tuen perheeltäni ja ympäröivältä yhteiskunnalta”, hän sanoo.  

Kotimaan heikot työnäkymät veivät hänet kuitenkin etsimään mahdollisuuksia ulkomailta. Kuuba on kärsinyt viime vuodet historiallisen pahasta talouskriisistä.  

”Lähdin Kuubasta 1000 euroa taskussa ja siitä yli puolet meni ensimmäiseen vuokraani Madridissa. Mutta olen haaveilija, ja mietin, että kaikki kääntyy vielä parhain päin”, hän sanoo.  

Ortega ehti työskennellä Espanjassa ja Latviassa, kunnes sai työtarjouksen suomalaisesta kuubalaisiin tansseihin erikoistuneesta tanssikoulusta. 

Viime vuonna hän perusti oman yrityksen. Sen alla hän opettaa tanssia ja valmentaa Proyecto Sabrosura -esiintymis- ja kilparyhmää. Viime vuonna ryhmä sijoittui toiseksi tanssikilpailuissa Liettuassa. 

 

Eeva Vuorela on Ortegan tanssiryhmän pitkäaikaisimpia jäseniä. 

Esiintymismatkat ovat pitäneet maahanmuuttajien parissa suomenkielenopettajana työskentelevän Vuorelan kiireisenä. Edellinen viikonloppu meni esityksissä Tukholman risteilyllä ja pian edessä ovat taas kilpailut Liettuassa. Myös haastatteluun hän saapuu suoraan treeneistä. 

”Olen mukana kolmessa kisaesityksessä. Välillä mietin tuliko ahnehdittua liikaa”, Vuorela nauraa.  

Vuorela aloitti kuubalaiset tanssit noin kahdeksan vuotta sitten. Nuorempana hän harrasti balettia ja jazzia, mutta sitten tanssi jäi pitkäksi aikaa sivuun.  

Rakkaus tanssiin syttyi uudelleen, kun ystävä houkutteli salsatunneille. Vuorela tanssi ensin viikkotunneilla soolo- ja parisalsaa, mutta alkoi kaivata uudenlaisia haasteita. 

”Seurasin pari vuotta sivusta Mailevis Ortegan esiintymisryhmää. Lopulta uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan”, hän sanoo.  

Vuorela muistelee, että alkuaikoina etenkin näyttäviin ja paljastaviin esiintymisasuihin pukeutuminen jännitti. 

”Mietin, että siis minäkö puen tuon pienen mekon päälleni”, hän nauraa.  

Sittemmin Vuorela on kokenut, että esityksiin laittautuminen on vahvistanut naisellisuutta. 

”En ole arjessa mikään bling bling-ihminen. Mutta on ihanaa, kun voi välillä ottaa diivan roolin”. 

”On tullut sellainen fiilis, että vaikka tulee ikää, niin voin silti pukeutua näin. Tanssin ansiosta minulle ei ole tullut ikäkriisiä”, 57-vuotias Vuorela sanoo.  

En ole koskaan kuullut kuubalaisen naisen sanovan, että häntä ikäsyrjitään.

Tutkija Heidi Härkönen tunnistaa kuubalaisen tanssikulttuurin suvaitsevan suhtautumisen naisten kehoon ja ikään. 

Se liittyy Härkösen mukaan Karibian alueen vahvaan ruumiillisuuden kulttuuriin. Ulkonäköön ja vaatteisiin panostetaan. 

”Kuubassa epäsiisti ulkonäkö on sosiaalisesti epäkohteliasta”, hän sanoo.  

Samalla kuubalaisten naisten asenne omaa kehoa kohtaan on hyväksyvä, eikä sitä häpeillä. Härkösen mukaan tämä pätee kaiken näköisiin ja ikäisiin naisiin.  

”Kuubassa ei esiinny samanlaista kulttuurista ikäsyrjintää kuin Suomessa”, hän sanoo.  

Härkösen mukaan se näkyy Kuubassa myös siinä, että keski-iän saavuttaneita naisia ei piilotella yhteiskunnassa. 

”Kaiken ikäisiä naisia näkee asiantuntijarooleissa ja julkisuudessa esimerkiksi tv-juontajina. En ole koskaan kuullut kuubalaisen naisen sanovan, että häntä ikäsyrjitään”, hän sanoo. 

Härkönen muistuttaa kuitenkin, että Kuubakaan ei ole naisten paratiisi. 

”Etenkin viime aikoina Kuuban vaikea taloudellinen tilanne on lisännyt merkittävästi sukupuolittuneita eriarvoisuuksia” hän sanoo.  

Maaliskuinen luonto on vielä harmaa, mutta Mailevis Ortega kiertelee Kaisaniemen kasvitieteellisen ulkopuutarhaa ihastuneena.  

”Totta puhuen vähän karultahan tämä näyttää, mutta se on osa prosessia”, hän nauraa.  

”Joskus tunneilleni tulee upeita naisia, mutta he liikkuvat alkuun katse maassa ja hartiat lysyssä. On todella palkitsevaa nähdä, kun heistä kuoriutuu ajan kanssa sädehtiviä tanssijoita”, hän vertaa kevään heräämistä naisten vahvistumiseen.  

Ortegaa ilahduttaa, että hän voi tanssin ja kulttuurinsa avulla auttaa ihmisiä löytämään vahvuuksiaan. 

”Tanssilla on valtava voima. Sen avulla voi ilmaista asioita, joille ei ole sanoja”.