Salaliittoteorioihin ei omasta mielestään usko kukaan, sillä ilmaus on pejoratiivinen eli haukkumasana. Edes salaliittoteorioita kannattavat eivät ajattele uskovansa nimenomaan salaliittoihin, vaan se on muiden antama nimitys näille tarinoille. Tarinat nimittäin ovat totta uskojalleen.

Osa salaliittoteorioista on korkealentoisia ja vauhdikkaita tulkintoja maailmanmenosta. Ne saattavat ensi-istumalta tuntua uskottavilta, mutta kun pintaa raaputetaan, niissä on usein epäuskottavia syitä ja seurauksia. Niille on myös ominaista, että tarinoita ei suoralta kädeltä voi kumota mutta ei myöskään pystytä näyttämään toteen.

Ne jäävät usein spekulaation tasolle, ja keskimäärin tarinat ovat maailmankäsityksiä, joita suurin osa ihmisistä ei pidä totena.

Harhaluulot ovat epärealistisia uskomuksia, joiden taustalla on tavallisesti havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Ovatko salaliittoteoriat harhaa?

”Ei. Johtuu siitä, että teorioita on monenlaisia, ja salaliittoteoriat menevät todennäköisestä epätodennäköiseen”, sanoo yliopistotutkija ja tietokirjailija Jukka Häkkinen Helsingin yliopiston psykologian laitokselta.

Jos kerrotaan jollakin teollisuuden alalla olevan salaliiton, se voi jollakin todennäköisyydellä olla mahdollinen. Jos taas kerrotaan maailmaa johtavan valepukuisten liskojen joukon, teoria on hyvin epätodennäköinen.

”Salaliittoteorioita on älyttömän paljon erilaisia, joten niistä ei pidä tehdä yleistyksiä.”

Jukka Häkkinen on tutkinut havaitsemista ja ajattelua, päätöksentekoa ja sen virheitä sekä sitä, millä tavalla päätösten perustelu vaikuttaa siihen, miten ihminen tekee päätöksiä. Häkkinen myös korostaa, ettei ole itse tutkinut salaliittoteorioita.

”Sovellan tietoa ihmisen ajattelusta ja päätöksenteosta salaliittoihin.”

Hän väittää, että kaikki uskomme salaliittoihin eikä kukaan ole niistä vapaa. Kaikilla on pienimuotoisempia teorioita maailmasta, joita ei ajatella salaliitoiksi.

Kun tunnettu lehti kirjoitti tavalla, josta lukijat eivät tykänneet, sosiaalisessa mediassa alkoi keskustelu, jossa pohdittiin: miksi asiasta kirjoitettiin juuri nyt, oliko tämä lehden agenda, onko taustalla jokin suurempi syy, halutaanko tehdä poliittista vaikuttamista, ovatko päätoimittajat ja toimituspäälliköt miettineet asian etukäteen.

Keskustelussa alettiin siis rakentaa kirjoituksen taustalle teoriaa ihmisten toiminnasta, taustamotiiveista ja ajoituksesta sekä toiminnan taustalla olevista mahdollisista ihmisryhmistä.

Ihmisellä on taipumus hakea syitä asioille, jotka voivat muutoin näyttää mielivaltaisilta.

”Kyse on luontaisesta taipumuksesta luoda teorioita maailmasta ja siitä, miten toiset ihmiset ajattelevat, tuntevat ja mitä aikovat tehdä”, Häkkinen sanoo.

Hän kertoo arkisen esimerkin. Jos metron liukuportaissa näkee alhaalla metrolaiturilla ja liukuportaiden alapäässä olevien ihmisten kiihdyttävän askeleitaan, tietää, että juna on tullut ja on kiirehdittävä.

”Minulla on siis teoria ihmisten käyttäytymisestä, joka ennustaa saapuvaa metroa.”

Samalla tavalla meillä on olettamuksia, että asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan niillä on jokin syy. Havaitsemistamme ohjaavat siis teoriat. Uudistamme teorioita ja muokkaamme uusia jatkuvasti. Ihminen luo mielen teoriaa toisista ihmisistä ja toisten käyttäytymisestä.

”Joillakin ihmisillä se suuntautuu teorioihin, jotka vaikuttavat korkealentoisilta. Heidän kiinnostuksensa siis kohdistuu teorioihin, jotka eivät useimpien mielestä ole tosia.”

Joillakin se on se, että tulee hyvä fiilis kuulumisesta pienempään piiriin, heihin, jotka ’näkevät’ asioita. Kyse on uniikkiuden tunteesta, että ei kuulu lampaisiin, jotka tekevät, mitä ohjeistetaan.

Kun ihminen alkaa uskoa salaliittoteorioihin, mikään ei välttämättä ole olennaisesti muuttunut tai horjunut. Poikkeaako salaliittoteorioihin tai -myyttiin uskovan ihmisen maailmankatsomus sitten merkittävästi tavallisen ihmisen tavasta nähdä maailma?

”Se on osa jatkumoa, perusperiaatteet ovat kaikilla samanlaisia”, Jukka Häkkinen sanoo.

Salaliittoihin uskovat eivät Häkkisen mukaan ole yhtenäinen porukka, on monenlaista tyyliä uskoa. Hän myös välttää vetämästä mutkia suoriksi tai tekemästä jakoa kahteen. Ihmisillä on erilaisia motiiveja uskoa ja levittää salaliittoteorioita. Yksi on selvästi sosiaalinen.

”Joillakin se on se, että tulee hyvä fiilis kuulumisesta pienempään piiriin, heihin, jotka ’näkevät’ asioita. Kyse on uniikkiuden tunteesta, että ei kuulu lampaisiin, jotka tekevät, mitä ohjeistetaan.”

Tätä perua on myös ilmaus ”valtion lammas”, joka tarkoittaa monien salaliittoteorioiden kannattajien mukaan ihmistä, joka noudattaa esimerkiksi koronaohjeistuksia.

Valta-aspekti on myös tärkeä, sillä teorioita jakaessaan on mahdollista saada valtaa tai pönkittää sitä.

Häkkinen myöntää, että jotkin salaliittouskomukset ovat astetta korkealentoisempia kuten koronarokotuksen kuviteltu 5G-yhteys.

”Jotkut ihmiset alkavat uskoa korkealentoisia teorioita, joissa on epätodennäköisiä piirteitä. Jos ajatellaan epäilevyyttä ja teorian rakentavuutta, jotkut niistä ajautuvat todellisuuden rajamaille, kaninkoloon. Eri asia on, miksi jotkut putoavat sinne niin syvälle.”

Jos ajattelee, että kaiken taustalla on salaisia voimia tai tahoja, jotka vaikuttavat maailmanmenoon piiloisesti, onko henkilö järjissään vai harhainen?

”Ei voi sanoa yksiselitteisesti, onko vai ei. Se riippuu siitä, kuinka voimakas se uskomus on. On hörhömpiä ja vähemmän hörhöjä uskomuksia”, Jukka Häkkinen sanoo.

Kyse on myös siitä, kuinka voimakkaasti uskomus vaikuttaa ihmiseen.

”Jos henkilö ajattelee, että on olemassa Illuminaatin salaliitto, joka kontrolloi maailman kaikkia tahoja, tämä on hyvin epätodennäköistä muttei harhaista, koska se periaatteessa voisi olla mahdollista ja tämä on tietyn alakulttuurin uskomus.”

Uskomusta ei nimittäin pidetä harhaluulona, jos se on henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys.

On vaikea vetää rajaa, missä vaiheessa uskomukset menevät överiksi. Jos alkaa uskoa, että on olemassa kaikkivoipaisia voimia, jotka kontrolloivat kaikkea, se kuulostaa salaliittoteorialta.

Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina Häkkisen mukaan ole helppoa.

Harhaluulojen taustalla on usein erilaisia todellisia ja ahdistavia kokemuksia, jotka henkilö on elämäntilanteensa vuoksi ymmärtänyt väärin ja antanut niille väritetyn ja korostuneen merkityksen.

Olennaista on myös, miten uskomus vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja elämänmenoon. Uskomus voi olla vain kevyt spekulaatio, josta on hauska jutella kaverien kanssa. Se voi olla vaihtoehtoisesti hyvin voimakas uskomus, joka vaikeuttaa henkilön elämää ja aiheuttaa vaikeuksia ihmissuhteissa.

Jos ihminen vaikkapa eristäytyy kotiinsa, ahdistuu merkittävästi ja rajoittaa elämäänsä paljon, uskomus voi lähentyä harhaista uskomusta.

”Jos henkilö kokee, että televisiomastossa olevat 5G-antennit lähettävät aivoihin Illuminaatin viestejä, jotka kontrolloivat henkilön käyttäytymistä, tämä on sekä epätodennäköistä että selkeämmin harhaista”, Häkkinen sanoo.

Maailmassa tapahtuu asioita myös harmaalla alueella. On olemassa esimerkiksi kabinettipolitikointia, ja asioita päätetään näkymättömästi, eikä siitä tule julkista.

”On vaikea vetää rajaa, missä vaiheessa uskomukset menevät överiksi. Jos alkaa uskoa, että on olemassa kaikkivoipaisia voimia, jotka kontrolloivat kaikkea, se kuulostaa salaliittoteorialta.”

Mistä yhteiskunnallisista asioista salaliittoilmiö sitten kertoo? Jukka Häkkisen mukaan riippuu paljon siitä, mistä maasta puhutaan.

”Semmoisissa maissa, joissa on tosi voimakasta köyhyyttä, näkyvä luokkajako ja tuloerot suuria, ilmiö kertoo erityisesti siitä, että on tunne osattomuudesta ja oma tie on tukossa.”

Tällöin yksilö voi kokea, ettei pääse menestykseen käsiksi ja yhteiskunta on asettunut vastaan niin, että köyhyydestä ja syrjäytyneisyydestä ei ole poispääsyä. Häkkinen mainitsee Yhdysvallat tästä hyväksi esimerkiksi.

”On havaittu salaliittouskomuksien liittyvän tunteeseen tai tilanteeseen, jossa kontrolli puuttuu tai ihminen ei pysty vaikuttamaan eikä saa ääntään kuuluviin. Tällöin voi ajatella, että taustalla on salaisia voimia.”

Ajatus siitä, että kaiken takana olisi ihminen, kertoo historiantajuttomuudesta: ihmiselämä maapallolla on pitkään ollut tauteja ja kuolemaa vastaan taistelua. Nykyisin tilanne on monessa paikassa toisin.

Koronaepidemia on lisännyt salaliittoteorioita, kun yhtäkkiä käsillä onkin tapahtuma, jota ei pystyttykään kontrolloimaan.

”Alkuun ei tiedetty paljon. Yleensä luotetaan johtaviin poliitikkoihin, mutta korona tuli uutena kaikille. Se antoi tunteen, että ohhoh, eivät nuokaan tienneet, kuka sitten tietää. Siitä tulee epävarma olo.”

Tiedon puute ja epävarmuus taas luovat kontrolloimattomuuden tunnetta, jossa maailma näyttää olevan satunnaisuuksien sekamelska. Salaliittoteoriat tuovat turvaa kriisin keskellä, kun etsitään selittäviä tekijöitä ja yksikertaistavia syitä asioille, olivatpa ne oikeita tai vääriä.

”Halutaan saada maailmaan järjestystä ja kontrollia. Maailma halutaan nähdä paikkana, jossa hyvä saa palkkansa ja paha saa paikkansa, ja jossa kaikella on syynsä”, Jukka Häkkinen sanoo.

Siihen kuvioon vellova epidemia ei sovi vaan taustalle istutetaan ihmisen sormi. Salaliittoteorioiden kannattajat näkevät koronapandemian syyksi ihmisten tahallisen toiminnan siitäkin huolimatta, että viruksen levittämisestä ei hyödy kukaan.

Ajatus siitä, että kaiken takana olisi ihminen, kertoo historiantajuttomuudesta: ihmiselämä maapallolla on pitkään ollut tauteja ja kuolemaa vastaan taistelua. Nykyisin tilanne on monessa paikassa toisin.

”On totuttu tasaiseen maailmaan, jossa lapsikuolleisuus on lähes nolla, ihmiset elävät pitkään ja monia vakavia sairauksia pystytään parantamaan.”

Häkkisen mukaan elämme tietynlaisessa utopiassa, jossa kaikki on vakaata ja suhteellisen ennustettavaa. On totuttu siihen, että monet asiat, joihin ihmiset kuolivat vielä 30−40 vuotta sitten, eivät enää tapa.

”Lääketiede on kehittynyt pitkälle, ja kun tähän tuleekin särö, se synnyttää ahdistusta”, Jukka Häkkinen sanoo.

Se taas saa ihmisen kehittämään koherenttiutta. Ihminen hakee selityksiä, sillä se kuuluu lajillemme.

”Jos ei ajattelisi pintatasoa syvemmälle, ei pärjäisi. Pitää terveesti epäillä, ei täysin sinisilmäisesti uskoa kaikkea. Kaikki ollaan alttiita näille uskomuksille, ja on vaarallista kategorisoida tyhmiin, jotka uskovat ja niihin, jotka eivät usko mihinkään”.