Kiertelin erilaisilla taidetoreilla etsimässä sitä jotain – täydellistä matkamuistoa puolen vuoden vapaaehtoistöistä Ghanassa. Minulle esiteltiin satoja värikkäitä maalauksia, kauniita käsintehtyjä koruja ja puusta veistettyjä eläimiä. Monet kauppiaat turhautuivat, koska olin päättämätön ja pitkänkin pohdinnan jälkeen luovuin kaupoista.

Lopulta matkamuistoista rakkain löytyi lähempää kuin ajattelinkaan.

Otin matkalleni mukaan punaiset isot hapsukorvakorut. Yksi vapaaehtoistyöpaikkani opettajista rakastui niihin ensisilmäyksellä. Hän kysyi heti, voisinko lahjoittaa korvakorut hänelle ennen kuin lähtisin. Myönnyin ilomielin.

Emme olleet puhuneet mitään vaihtokaupoista, joten yllätyin, kun punaiset hapsut vaihtuivat itsetehtyihin helmikorvakoruihin. Ne eivät mitenkään muistuttaneet tyypillisiä ghanalaisia korvakoruja, joita olin katsellut katukauppiaiden kojuissa. Silti niihin tiivistyi paremmin kaikki se, mikä Ghanassa oli minulle tärkeää.