Auttaja ei etsi syyllisiä

Sota on politikointia, humanitaarinen avustustoiminta ei.

 

Kuva: Irakilainen_sairaala (Kuvaaja: SPR)


Kansainvälinen Punainen Risti tukee Irakin Punaista Puolikuuta muun muassa lasten terveydenhuollon kehittämisessä.

 

Syyllisten osoittaminen ei Irakin kriisissä ole yksiselitteistä. Mikä merkitys on Saddamin diktatuurilla? Entä kahdella aiemmalla sodalla ja YK:n siunaamalla taloussaarrolla? Varmaa on vain lopputulos – miljoonat avuntarvitsijat.

Irakin sodan maksumiehistä puhuttiin paljon jo ennen taisteluiden alkamista. Sodan käynnistyttyä YK:n pääsihteeri Kofi Annan totesi, että Yhdysvallat on laillisesti vastuussa irakilaisten avustamisesta liittouman valtaamilla alueilla.

Kuitenkin jo viikon sodankäynnin jälkeen YK ja lukuisat muut avustusjärjestöt arvostelivat liittouman tapaa jakaa apua. Se ei tavoittanut heikoimpia avuntarvitsijoita. YK:n turvallisuusneuvosto päätti jatkaa sodan alkaessa jäädyttämäänsä Ruokaa öljystä -ohjelmaa.

Myös Suomen kehitysyhteistyöstä vastannut ministeri Suvi-Anne Siimes totesi lausunnoissaan, että humanitaarisen avun pitkien perinteiden mukaan avun on oltava puolueetonta ja se on jätettävä avustusjärjestöjen vastuulle.

”Humanitaarinen apu on yleismaailmallinen velvollisuus. Inhimillinen hätä on olemassa syyllisistä huolimatta”, täydentää ulkoasiainministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkö Lars Backström.

”Sivistysvaltio ei voi päättää, että poliittisista syistä ei lähdetä auttamaan, kärsiköön ihmiset.”

Ministeriö on myöntänyt huhtikuun alkuun mennessä yhteensä 4,8 miljoonaa euroa sodan uhrien auttamiseen. Rahaa on mennyt SPR:lle ja kattojärjestö ICRC:lle, Kirkon ulkomaanavulle, YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto OCHO:lle ja YK:n järjestöille.

Miltä tilanne näyttää avustusjärjestöjen työntekijöiden silmin?

Sota vain yksi vaihe

Vaikka avustusjärjestö on puolueeton, ei se tarkoita, että katastrofia täytyisi odottaa passiivisena. SPR:n kansainvälisen avun päällikkö Matti Konttinen toteaa, että jo ennen sotaa Punainen Risti nosti niin kansainvälisesti kuin Suomessakin esiin siviiliväestöön väistämättä kohdistuvan tuhon.

”ICRC:n komitea on myös sodan kuluessa pitänyt vahvasti esillä humanitaariseen apuun liittyviä sopimuksia ja siviilien kärsimystä.”

Punainen Risti ja Puolikuu ovat toimineet Irakissa jo vuosikymmeniä, joten uuden asian kanssa ei nyt kamppailla.

”Sota on vain yksi vaihe pitkässä kriisissä, joka tulee jatkumaan vielä kauan. Sen selvin vaikutus meidän toimintaamme on avunannon vaikeutuminen. Esimerkiksi vedenpuhdistus ja -jakelu ovat olleet iso ongelma jo vuosia. Taloussaarron takia myös lääkkeiden saanti on ollut erittäin hankalaa, ja ICRC on jo pitkään hoitanut niiden jakelua sairaaloihin.”

Jos sotaa edeltäneestä pitkästä juupas-eipäs -kamppailusta haluaa löytää jotakin positiivista, oli se Konttisen mielestä mahdollisuus huolelliseen varautumiseen.

”Punaisen Puolikuun varastot ehdittiin täydentää sekä Irakissa että naapurimaissa, ja hankinnat saatiin edullisemmin kuin äkillisessä kriisissä. Kenttäsairaaloiden pystyttämiseen liittyy paljon paperi- ja hallintotyötä, ja nyt se on tehtiin kiireettä.”

Miten jälleenrakentaa henkiset rauniot?

Kansainvälisen avun suunnittelija Hannele Virtanen SPR:stä oli vuonna 1991 Persianlahden sodassa kenttäsairaalaan hallintotyöntekijänä.

”Viime sodassa tuhottiin täsmäasein maan infrastruktuuri, jota ei ole saatu korjattua. Nyt vakuutettiin, että juuri infrastruktuuri ja siviiliväestö jätetään rauhaan, mutta jo sodan alku osoitti, että se ei onnistu.”

Eroavaisuuksiakin edelliseen sotaan sentään löytyy.

 
pakolaisleiriä pystyttämässä (Kuvaaja: Thorkel Thorkelsson/IFRC)

Jordanian Punaisen Puolikuun koulutetut vapaaehtoiset pystyttävät telttoja Punaisen Puolikuun pakolaisleirillä Ruweshidissa, 30 kilometrin päässä Irakin rajasta.

”Tällä kertaa maailmanlaajuinen vastustus on ollut paljon suurempi. Irakin Punainen Puolikuu on myös selvästi vahvempi. Paikallisia on koulutettu avustustöihin ja järjestö toimii ympäri maata. Esimerkiksi Bagdadiin perustettiin heti sodan alkuvaiheessa 25 ensiapupistettä.”

Viha on kuitenkin sama kuin ennenkin, ja paljon puhuttu jälleenrakennusprosessi mietityttää Virtasta.

”Yleensä ihmiset toipuvat päällisin puolin sodista hyvinkin nopeasti. Kun valtava paine ja ahdistus väistyvät, syntyy halu korjata tuhottua. Mutta kysymysmerkki on, kuinka vahvasti irakilaiset voivat sitoutua ulkopuolelta tulevaan apuun.”

Ja mitä oikeastaan tarkoittaa, että maa pääsee jaloilleen?

”Kuinka kauan menee sodan muistoista toipumiseen? Entä miten myöhemmin korvataan se, että lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja poissa koulusta?” Virtanen ihmettelee.

Suojaan pyhättöjen kellareihin

Lähi-idän hankekoordinaattori Riitta Soveri sanoo, että Kirkon ulkomaanavussa pyrittiin välttämään tiedotusvälineissä lietsottua sotahysteriaa. Valmistautumisaika ei tehnyt avuntarpeen suunnittelua tavallista helpommaksi, sillä esimerkiksi pakolaisvirtojen arvioiminen etukäteen on vaikeaa.

Pari kuukautta ennen sodan alkua ACT:ilta eli Kirkkojen katastrofiavulta tuli ensimmäinen etukäteissuunnitelma. Siinä eri järjestöt esittivät toimintasuunnitelmansa ja pyysivät rahoitustukea.

”Meillä ei ole ollut toimintaa Irakissa, ja päädyimme tukemaan luotettavaksi tietämiämme kumppaneita. Avustamme sodan uhreja Norjan kirkon ulkomaanavun vesiohjelman ja MECC:in eli Lähi-idän kirkkojen neuvoston lähiapu-ohjelman kautta”, Virtanen selittää.

”Avustustyöhön on varauduttu hyvin ja varastot ovat täynnä, mutta jatko riippuu siitä, saadaanko huoltoreitit auki.”

Avustustoimien edistymisestä Irakin sisällä on ollut vaikea saada tietoa, sillä puhelinyhteydet toimivat heikosti.

”Sen verran olemme kuulleet, että ihmiset ovat hakeutuneet öisiä pommituksia suojaan kirkkojen ja moskeijoiden kellareihin. Ne koetaan turvallisiksi.”

Historian suurimmat keräystuotot

Suomen UNICEFin järjestöpäällikkö Inka Hetemäki myöntää, että sodan alkaessa järjestön toimistolla kihisi.

”Tunsimme spontaania raivoa siitä, että jos käynnistämme hätäavun heti, samalla ikään kuin hyväksymme sodan. Mutta henkilökohtaiset tuntemukset eivät vaikuta järjestön viralliseen kantaan ja tavoitteeseen: Tärkeintä on, että Irakin lapsilla olisi puurolautanen edessään. Onneksi UNICEF pystyi jo ennen sodan alkua rokottamaan valtavan määrän lapsia.”

Hetemäki iloitsee siitä, että vaikka YK:n arvovalta on kärsinyt vakavan kolhun, eivät suomalaiset ole menettäneet uskoaan ainakaan avustustoimintaan.

”Irak-keräys on eniten varoja tuonut hätäapuvetoomus koko Suomen UNICEFin historiassa. Huhtikuun alkuun mennessä rahaa oli saatu yli 200 000 euroa.”

UNICEF on todennäköisesti vahvasti mukana avustustoimissa myös sodan jälkeen.

”Ruokaa öljystä -ohjelma on ollut lähes kokonaan UNICEFin hoidossa. Lisäksi järjestämme rokotuksia ja kenttäkouluja, School in the box, jotka voidaan pystyttää vaikka puun alle.”

Alkuvaiheen avustustoimien sujumisesta ei juuri tiedetä. UNICEFin 200 paikalliseen työntekijään ei ole saatu minkäänlaista yhteyttä.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!