Kahdestatoista eri pituisesta kuukaudesta koostuva kalenteri on verrattavissa viivoittimeen, jonka mittayksiköt ovat epätasaiset. Tällaisella viivoittimella rakennettu talo ei olisi kovinkaan tukeva. Miksi siis käytämme moista viivoitinta elämämme ja ajattelumme rakenteissa?

Kiinnostus muinaisten mayojen harmonista ajanlaskua kohtaan elää. Maya-kalenterin tutkimukseen ja maailmanrauhan edistämiseen keskittyviä järjestöjä ja yhteisöjä löytyy eri puolilta maailmaa, erityisesti Etelä-Amerikasta.

Esimerkiksi Argentiinan Patagoniassa on jo kolmen vuoden ajan toiminut Maailmanrauhan puutarha -niminen yhteisö, joka pyrkii sovittamaan elämänsä luonnon ehtojen ja maya-kalenterin mukaan. Yhteisössä niin ruokailu, opiskelu, maanviljely kuin muutkin askareet pyritään suorittamaan niille otollisimpina päivinä ja vuorokaudenaikoina.

Vaikka opiskeltava tieto on matemaattisesti perusteltua, sen käsittelyssä ja sisäistämisessä on Maailmanrauhan puutarhan mukaan tärkeää myös oman mielen tutkimus meditaation avulla.

Mayalaisessa ajattelussa planeettamme nähdään elävänä organismina, jonka kaikki osat muodostavat erottamattoman kokonaisuuden – tämän takia ihmisten on pyrittävä elämään tasapainossa luonnon kanssa. Tietoisena olentona ihminen pystyy myös vaikuttamaan evoluution kulkuun, sillä sisäistettyään kaiken olevaisen yhteyden tuntuisi mielettömältä roskata, tuhota luontoa tai sotia.

Ihminen on erkaantunut luonnosta

Muinaisten maya-kulttuurien astronominen ja matemaattinen tietämys on tarkkuudessaan laajasti tunnustettua. Mayojen merkittäviin matemaattisiin suorituksiin on vaikuttanut muun muassa se, että he ottivat numerojärjestelmässään käyttöön nollan jo tuhat vuotta ennen eurooppalaisia. Mayojen kalenterit myös käsittelivät paljon tuonhetkisiä eurooppalaiskalentereita laajempia ajanjaksoja.

Maya-kalenterin puolestapuhujien mukaan sotien, saastuttamisen ja muiden nykyajan vitsausten taustalla on ihmisen erkaantuminen luonnosta. Tämän evoluution oikun olennaisimpana syynä maya-kalenterin kannattajat pitävät nykyistä gregoriaanista kalenteria. Koska aika koetaan mielessä, kunkin omaksuma aikakäsitys vaikuttaa mielen rakenteisiin. Mielen tila puolestaan heijastuu suorassa yhteydessä maailmaan, jossa elämme.

Gregoriaarinen 12-kuukautinen kalenteri ei ota huomioon luonnon sykleja, kuten kuunkiertoja. Gregoriaanisen kalenterin lisäksi nykypäivän elämäntapaa orjuuttaa mekaaninen kello, jonka keinotekoisesti luodut 60 minuutin syklit ohjaavat päivittäistä ajankäyttöä heikentäen ihmisen omaa biologista kelloa.

Harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa

Maya-kalenteri on harmoniassa maapallon-, kuun-, auringon- ja galaksimme kiertokulun kanssa. Uusi kalenterivuosi alkaa 26. heinäkuuta, jolloin Sirius-tähti on korkeimmillaan suhteessa aurinkoon.

Kalenteri koostuu 13 kuukaudesta, joista jokainen on 28 päivää pitkä. Lisäksi kalenterissa on yksi ”päivä ilman aikaa”, yhteensä siis 365 päivää. Joidenkin tutkijoiden mukaan mayat olisivat tunteneet myös karkausvuotta vastaavan kompensaation.

Maya-kalenterin käytännöllisyyttä lisää se, että viikonpäivät osuvat joka vuosi samalle päivämäärälle.

Mayojen 365-päiväisen kalenterin rinnalla kiertää 260-yksikköinen pyhä kalenteri Tzolkin. Tzolkinin yksiköt (kin) koostuvat kahdenkymmenen ”merkin” (seal), ja kolmentoista ”sävyn” (tone) eri yhdistelmistä (20 x 13= 260).

Jokaisella päivällä on oma kin, joka muodostuu yhdestä merkistä ja yhdestä sävystä. Kin antaa päivälle oman erityispiirteensä, ja vastaavasti kunkin ihmisen syntymäpäivän kin vaikuttaa tämän henkilön vahvuuksiin.

365-päiväisen kalenterin ja 260 kinin syklit kohtaavat 52 vuoden välein eli tietyllä vuoden päivällä on sama kin kerran 52 vuodessa.

Tästä seurasi mayoille ja myöhemmille Mesoamerikan kansoille tunnusomainen viehtymys korostaa 52 vuoden mittaisia jaksoja.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006