Islamofobiaa voi purkaa Euroopassa

Ihmiset eivät ole vain uskontonsa edustajia, vaan he ovat myös työttömiä, miehiä, naisia, nuoria, opiskelijoita. Tämä näkyy liian harvoin, kun uutisoidaan terrorismista ja mellakoista.

Ranskan mellakat, pilapiirrosten aiheuttama kuohunta ja kansainvälinen terrorismi ovat näyttävästi esillä koko läntisessä maailmassa.

”Perusteluksi näille tapahtumille ei kuitenkaan riitä pelkkä islam”, sanoi ranskalainen antropologi ja tutkija Dounia Bouzar Kulttuurikeskus Caisassa Helsingissa, jossa järjestettiin YK:n rasisminvastaisena päivänä 21. maaliskuuta seminaari islamofobiasta Euroopassa.

Ranskalais-algerialaisesta perheestä lähtöisin oleva Bouzar on yrittänyt yhdistää omassa elämässään kaksi erilaista kulttuuria: arabialaisen ja ranskalaisen, islamin ja sekularismin.

Hänen mukaansa islamilainen kulttuuri ja sekulaari kulttuuri ovat suurimmassa törmäysvaarassa kahdessa hyvin perustavanlaatuisessa näkökannassaan: Sekularistisen kulttuurin yksilökeskeisyyteen sopeutuminen on yhteisölähtöisestä kulttuurista tulevalle maahanmuuttajalle monesti varsin vaikeaa. Toinen vierauden tunnetta aiheuttava tekijä on sekulaarin kulttuurin tapa sulkea uskonto julkisen keskustelun ja julkisten käytäntöjen ulkopuolelle.

Yhteistä etsimässä

Dounia Bouzarin mielestä ei tulisi keskittyä yksipuolisesti niihin tekijöihin, jotka erottavat kahta kulttuuria.

”Jokainen länsimainen kulttuuri ja maa on saman tehtävän edessä: näiden on edustettava kaikkia osasiaan. Tämän vuoksi tulisikin pyrkiä löytämään koko kansaa yhdistäviä seikkoja yhteenkuuluvuuden tunteen herättämiseksi – kulttuurisia eroja silti unohtamatta.”

Islamin uskoa tunnustava tutkija esitti kuulijoilleen mahdollisuuksia yhdistää islam eurooppalaiseen sekulaariin maailmankatsomukseen: Uskonnon ja pyhien kirjoitusten soveltaminen uudessa ajassa ja paikassa vaatii uudenlaista lähestymistä uskontoon harjoittajiltaan. Ennen islam on tullut yksilön elämään ympäröivästä yhteisöstä, eurooppalaisessa nykykulttuurissa sen on lähdettävä yksilöstä. Tämä tuo uskovat myös lähemmäksi omia pyhiä tekstejään, koska he joutuvat itse etsimään niistä vastauksia ja selityksiä, joita ympäröivä yhteiskunta ei enää tarjoa. Tällöin selkiytyvät entistä tarkemmin kulttuuristen perinteiden ja uskonnollisten tapojen rajat, kun ennen uskonnollisiksi mielletyille tavoille ei enää löydetäkään perustetta uskonnosta.

Vajaita vastauksia

Luennolla ja paneelikeskustelussa ongelmista puhuttiin ääneen, mutta ratkaisumalleja ei liiemmin ollut tarjolla.

Bouzar peräänkuulutti, että ihmiset keskittyisivät toisiinsa taas ihmisinä eivätkä ainoastaan tietyn uskonnon edustajina. ”Mitä tapahtui muille ihmisen määreille, kuten työtön, mies, nainen, nuori ja opiskelija?” Bouzar ihmetteli.

Kuten myös myöhempi paneelikeskustelu vahvisti, ei islam yksistään riitä selitykseksi yhteenkään ongelmaan. Ilman selkeää isänmaata ja kotikulttuuria kasvavat ihmiset jäävät ja jätetään valtayhteisön ulkopuolelle, ikään kuin sosiaaliseen tyhjiöön. Syrjäytyneissä ihmisissä ja itsensä vieraaksi tuntevien keskuudessa kasvanut viha tekee heistä helppoja kohteita radikaaleille liikkeille, jotka perustelevat tekojaan uskonnollisten tulkintojensa kautta.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!