What Would Jesus Buy (Mitä Jeesus ostaisi) on Rob VanAlkemaden dokumentti, jossa seurataan yhdysvaltalaisen aktivistiryhmän yritystä vaikuttaa ihmisten ostohysteriaan joulun alla. Kyseessä ei ole mikä tahansa rastatukkainen poppoo vaan Elvis-kampauksella varustettu Billy-pappi ja hänen gospel-kuoronsa kirkosta nimeltä Lopeta ostaminen. Elokuvassa karismaattinen tv- ja katusaarnaajan risteytys yrittää kuoroineen manata Wal Martia ja joutuu käsirautoihin Disneylandissä.
Bussilastillisella innostuneita aktivisteja ei juuri ole mahdollisuuksia hillitä amerikkalaisten joulukulutusta, mutta se ei estä heitä yrittämästä. ”Jostain on aloitettava”, yksi matkalainen toteaa dokumentissa.
Vaikka kuinka tiedostaisi, ettei tavara tuo onnea edes jouluna, tunnetasolla lahjojen merkitys on syvä. Sukupolvien ajan lapsille myös Suomessa on jankutettu, että pukki tuo lahjoja kilteille lapsille. Lahjat yhdistyvät jo varhain lapsuudessa hyväksyntään ja rakkauteen, ja suurin osa jouluun liittyvästä kuva- ja kertomaperinteestä todistaa, että lahja on kiistatta käsinkosketeltava paketti.
Lahjat toimivat puskurina ja toiminnallisena elementtinä aattoillassa, joka on tunnetusti myös kielteiset tunteet pintaan tuova juhla. Monille aatto ilman paketteja saattaa tuntua pelottavalta.
Dokumentissa Billy-pappi ottaa vastaan synnintunnustuksia. Rippituolissa tuskailee muun muassa mies, joka pelkää tyttöystävänsä ajattelevan, että aineeton lahja merkitsee samaa kuin halpa. Raha symboloi rakkauden ja arvostuksen määrää.
Kuulun itse niihin lukuisiin, joilla on liikaa tavaraa ja liian vähän säilytystilaa. Lahjapaketista löytyvä tavara laukaisee minussa ensimmäisenä ajatuksen ”mihin tämäkin mahtuu”.
Ymmärrän silti dokumentin miehen näkökulmaa. Vaikka aineettomat ja eettiset lahjat yleistyvät, vallitsee yhä myös asenne, jonka mukaan moisen lahjan antaja on ankea tiukkapipo ja ilonpilaaja. Pahimmassa tapauksessa antajan tulkitaan olevan tekopyhä, korottavan itsensä muiden yläpuolelle tai pyrkivän rankaisemaan saajaa syntisistä kulutustavoista.
Aineettomien lahjojen ilosanomaa on erityisen vaikeaa levittää pienille lapsille. Lapsi pettyy tunnetusti jo sukkapaketista, saati sitten jostain lapunpalasta, jossa lukee, että antaja lupaa viedä hänet luontoretkelle. Jos tällaista lahjaa ei ole korvaamassa vuori barbieita tai mielettömän hieno tietokonepeli, joulu on helposti pilalla.
Vanhemmilla on tietysti paljon vaikutusta lasten asenteisiin, mutta kukapa haluaisi ottaa sen riskin, että omien lasten joulu menee mönkään.
Mutta ei hätää, vanhemmat! Billyn ja hänen kuoronsa luovuuden ja kekseliäisyyden sekä ylimitoitetun optimismin innoittamana tuon teille suuren ilon: on nimittäin eräs asia, joka vetoaa kaikkiin tuntemiini lapsiin enemmän kuin lelut. Se on se, mitä leluilla voi tehdä, mutta mitä voi tehdä myös ilman leluja – ehkä jopa paremmin. Se on leikki.
Lahjavuoren sijasta vanhemmat voisivat rakentaa lapsilleen joulun mielikuvitusmaailman. Samalla itsekin voi sukeltaa joulun fantasiaan. Ja kun asunto on velhokoulu tai keijujen valtakunta, ei joulusiivouksellakaan ole niin väliä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2008