Ajat ovat huonot. Pankit käyvät kovin kalliiksi nykypäivän valtioille, ja isot lainat huolestuttavat. Jostakin on säästettävä, vaikka äänestäjät hermostuvat siitä helposti.
Mutta ei hätää! Tarjolla on oivallisia säästöniksejä. Tarkka taloudenpitäjä voi pienellä oveluudella ja kätevillä kätösillä pitää äänestäjänsä tyytyväisinä ja talouden tiptop-kunnossa.
Kun kukkaronpohja alkaa loistaa, kannattaa karsia kaikki tarpeettomat menot. Ensin tuleekin miettiä, mitkä menot ovat todella välttämättömiä. Koska vastuu omista kansalaisista on ensisijainen, voidaankin kysyä, kuuluuko muiden valtioiden ja näiden kansalaisten avustaminen – ja missä määrin – säästäväisen ja vähävaraisen valtion elämään.
Kehitysyhteistyövarat ovat kuitenkin heikompiosaisten auttamista, josta kunnollinen valtio ei koskaan luovu. Mutta hiukkasen siitäkin voi nipistää – kunhan sen tekee tarkasti ja järkevästi.
Esimerkiksi Islanti nipsaisi pois kolmanneksen kehitysyhteistyöbudjetistaan. Juju on kuitenkin siinä, että jo sovittu toteutetaan kuten pitää. Suuri osa leikkauksista koski uusia suunnitelmia, joita ei nyt vain toteuteta.
Lohduton Islanti ei ole yksin. Eurodadin nettisivujen mukaan myös Italia ilmoitti joulukuussa leikkaavansa yli puolet avustaan. Tammikuussa tuore avunantajamaa Latvia ilmoitti luopuvansa kehitysavusta kokonaan.
Tiukkaa tekee myös paremmissa piireissä. Helmikuun alussa vielä hiljattain hurjaa vauhtia vaurastunut Irlanti ilmoitti pienentävänsä apupottia yli kymmenellä prosentilla aiemmin suunnitellusta.
Jos leikkaaminen on liian hankalaa, on myös muita niksejä. Kunniallinen valtio voi myös pitää kiinni lupauksestaan ja silti säästää! Talouskriisi näet pienentää maiden bruttokansantuotetta. Täten 0,7 prosentin voi saavuttaa vähemmällä rahalla.
Myös oma Suomemme ylti tällä tavoin 0,7 prosentin tavoitteeseen 1990-luvun laman aikana. Se olikin ainoa kerta.
Espanja on neuvokkaana keksinyt myös tavan yhdistää kehitysyhteistyötuki pieniin tienesteihin. Se rahoittaa lainoin infrastruktuurihankkeita, joista hyötyvät espanjalaiset yhtiöt. Hankkeet kuuluvat ”Espanjan talouden kansainvälistämisen kriisinvastustussuunnitelmaan”.
Myös Suomessa on keskusteltu vastaavasta neuvokkuudesta. Suomi panostaa ympäristö- ja metsäalalle, joilla kotimaisen teknologian vientimahdollisuudet ovat hyvät.
Kaikesta uurastuksesta huolimatta valtion on toisinaan kohdattava vaikeudet pystypäin. Silloin pitää sulkea silmät ja ajatella Britanniaa. Punnan devalvoituminen dollariin nähden vähentää punnan arvoa ja sillä on vähemmän ostovoimaa kehitysmaissa.
Englannin katolisen kirkon kehitysjärjestö CAFOD laski, että vaikka Britannia saavuttaisi 0,7 prosentin tavoitteen vuoteen 2014 mennessä, avun määrä olisi tuolloin 41 miljardia Yhdysvaltain dollaria vähemmän kuin jos talouskriisiä ei olisi tullut.
Nämä talousniksit kelpaisivat vanhan ajan perheenemännälle, joten ei fiksu valtiokaan voi kovin pieleen mennä niitä noudattaessaan.
Järkevä valtio muistaa myös sanonnan ”köyhällä ei ole varaa halpaan” ja miten kävi hölmöläisten peiton jatkamiselle. Siksi nykyaikainen valtio antaa vähäisestään, koska säästäväisenkin maan paras ystävä on ennaltaehkäisy. Se kannattaa aina ennemmin kuin sodat ja nälänhädät.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009